Miksi rotukoiraharrastajat ovat niin vahvasti vastaan sekarotuisen koiran pennuttamista? Kyseessä ei ole pentutehtailu.

Meidän perheessä on yksi rotukoirien sekoitus ja toinen rotukoira. Rotukoiralla on ollut vakavia terveydellisiä ongelmia ja sekoituksella ei toistaiseksi. Sekoitusta hankkiessa olin epävarma, kun lukee pentutehtailusta jne, mutta toisaalta rotukoiran kenneli oli täynnä häkkejä  ja vaikutti enemmän tehtailulta kuin sekoituksen perhekoti. 

Vierailija kirjoitti:

Rotukoirien astuttamiseen nähdään vaivaa ja matkustetaan pitkiä matkoja. Sirutukset, eläinlääkärintarkastukset ja rekisteröinnit maksavat. Varmaan harmittaa kun naapurin Jeppe astuu ja taas on tehty halvalla muutama pentu lisää markkinoille.

..niin, sitä seropipentuahan ei kannata siruttaa (mistä olisi etua, jos koira karkaa tai varastetaan - väliäkö sillä onko rotukoira tai ei, oletuksena on että se on omistajalleen rakas ja tärkeä) eikä varsinkaan kannata tarkastuttaa eläinlääkärillä...

Itseäni huolettaa sekarotuisten teettäminen silmät kiinni terveydestä välittämättä. Hirveän usein kuulee tätä "Meidän Puppe on aina ollut terve eikä ole koskaan tarttenut käyttää eläinlääkärissä." tyylistä puhetta. Sitten Pupella tehdään pennut tutkimatta silmiä, lonkkia jne. Yleensä Puppe on vielä ostettu torista tai apulasta tuntemattomalta eikä mahdollisista muista perinnöllisistä sairauksista ole tietoakaan.

Asia erikseen ovat ne jotka tutkituttavat koiriaan ja kasvattavat määrätietoisesti koiraa johonkin tiettyyn tarkoitukseen, nämä vaan tuntuvat olevan harvassa.

Minusta sekarotuiset ovat OK. Mieluummin niin, että tunnetaan isä ja äiti, tiedetään terveiksi ja tervepäisiksi. Ja rotuyhdistelmät eivät ole mahdottomia. Rotukoirissa tuo luonne on jollain lailla arvattavissa. Jos haluaa marjametsään mukaan vierellä juoksevan koiran voi ottaa kultaisen noutajan tai lapinkoiran mutta irtipäästettyä ajokoiraa tai hirvikoiraa saisi helposti etsiä seuraavasta kunnasta. Samoin nöyryys voi vaihdella, millainen on koira joka olisi pehmeän suomenpystykorvan kokoinen mutta omaisi jonkun pikkurodun (chihuahua) kiivauden? Osa noista luonteeksi luettavista asioista vaihtelee roduittain (kovuus/pehmeys, toimintatarmo jne) vaikka siinä paljon rodun sisäistäkin muuntelua on. Mutta jos risteytykset ovat järkeviä käyttötarkoitus/asuinolosuhteet jne kannalta, niin mikä ettei. HUomattavasti kannatettavampaa, että suomalaisissa perheissä vastuulliset ihmiset teettävät pentuja koirillaan kuin, että tehdään "hyväntekeväisyyttä" rescue-koiria ottamalla (noita tuotetaan rahastusmielessä ja me saamme paljon uusia tauteja ja tuholaisia).

Minulla on sekarotuinen pentu. Kerran eräs nainen tuli ihastelemaan sitä kadulla. Kysyi minkä rotuinen koira on. Kerroin sen olevan kahden rodun risteytys. Naisen käytös muuttui saman tien. Hän lopetti pennulle lepertelyn ja tokaisi vain että ai. Sen jälkeen sanoi vielä äkäisesti että hän jatkaa matkaa oman rotukoiransa kanssa ja ihan oikeasti vielä painotti sitä rotukoiruutta :D.

Ei liity varsinaisesti tähän, mutta tuli mieleen aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole kasvattaja ja minun mielestäni sekä sekarotuisia että rotukoiria tuotetaan liikaa. Rotukoirienkin kasvatuksesta suurin osa on pelkkää määrän lisäämistä, millä ei ole mitään jalostuksellista arvoa. On mielestäni vastuutonta lisätä koirien määrää maailmassa, joka on jo pullollaan kodittomia lemmikkieläimiä.

Kaikki kunnia ihmisille, jotka jalostavat roturisteytyksiä tavoitteellisesti. Kaikki nykypäivän rodut ovat alkaneet roturisteytyksinä, ja jos jollakulla on selkeä visio halutuista ominaisuuksista terveessä pakkauksessa, niin se on mielestäni hienoa.

Mutta kuinka moni sekarotuisten "kasvattaja" OIKEASTI on jalostamassa mitään? Kuinka monella on oikeasti tavoitteena tiettyjen ominaisuuksien periyttäminen? Kaikki tietämäni sekarotuisten "kasvattajat" toimivat tyyliin, "Meillä on tää dobermanni ja viime vuonna astutettiin se naapurin labradorinnoutajalla. Tänä vuonna ajateltiin astuttaa kaverin suursnautserilla, tulee varmaan komeita pentuja!" Ja joo, saahan siitä vähän rahuliakin.

Ei ne geenit siitä miksikään muutu. Jos kyseinen snautseri ja dobermanni eivät ole ominaisuuksiltaan hyviä ja terveitä - ja etenkin tervepäisiä - niin ei niissä pennuissakaan mitään seropi-magiaa ole joka niistä tekisi huippukoiria. Eipä pidetä myöskään tilastoja siitä, kuinka suuri prosentti näistä "vähän sinne päin" jalostetuista sekarotuisista lopetetaan käytöshäiriöiden takia. Omassa tuttavapiirissäni on 20 seropista ollut 15 käytöshäiriöistä ja about 10 niistä lopetettiin nuorina. Hälyttävän moni noista koirista puri omaa omistajaansa, muut ovat purreet vieraita ihmisiä tai käyneet toisten koirien päälle. Aika hiljaiseksi vetää, ja kertoo toki karua kieltään nykypäivän idiooteista koiranomistajista.

Kodittomia koiria on tosin paljon, mutta kun ne eivät yleensä ole sellaisia mitä ihmiset haluavat. Jos joku kaupunkilainen sinkkunainen haluaa pienen valkoisen koiran, niin eipä hän taida ottaa koiratarhan metsästyskoiramixiä kumminkaan. Ja usein hyvä niin, ettei ihmiset ota pelastushalusta koiria joiden pitoon ei tilat, kokemus ja taito riitä. 

Johan on kyllä tuttavapiiri jos tuohon tahtiin on koiria lopetettu :-o Itse en tiedä yhtään käytöshäiriöiden takia lopetettua koiraa henkilökohtaisesti. Yhden sellaisen jonka itse varmaan lopettaisin jos olisi minun, mutta se on rotukoira, westie. Täysin arvaamaton purija, ei siis vain arkuuttaan tai konfliktitilanteessa pureva vaan saattaa ilman mitään syytä käydä kiinni esim. sohvalla istuvan vieraan sääreen ja purra tosissaan. Omistajat sietää, kun se on niin pieni ettei se ketään hengiltä saa. Ja oikeastaan palkitsevat koiraa käytöksestä, koska houkuttelevat sitä irti puremasta tarjoamalla leikkiä ja herkkuja.

Sinänsä voi toki olla, että jos koira ei ole maksanut mitään tai juuri mitään niin sen otto ei ole ollut yhtä harkittua kuin rotukoiran, ja että helpommin siitä luovutaankin. Saattaa olla että kun tunnepohjalta otetaan joku sukulaisen vahinkosekarotuispentu, niin tuleekin otettua helposti sekoitus jonka kanssa ei pärjätä. Mutta itse en onneksi tiedä tällaisia, yhtä lailla ovat rakastettuja sekarotuiset kuin rotukoirat.

Mietin tuossa ylipäätään tietämiäni sekarotuisia, joten "tuttavapiiri" oli ehkä väärä sana. Lasken mukaan tuttavat, hyvänpäiväntutut, tutuntutut, naapuruston ihmiset, jne.

Esimerkiksi naapurilla oli muutama vuosi sitten pienikokoinen seropi, josta tuli vuoden ikäisenä niin aggressiivinen, että se puri omaa perheenjäsentä niin, että tarvittiin tikkejä.

Tämän kadun päässä oli hiljattain iso seropi, joka kävi useamman ihmisen ja koiran kimppuun ennen kuin se lopetettiin.

Ja niin edelleen. En laske noita ihmisiä millään muotoa ystävikseni, mutta tiedän kuitenkin tapaukset ja olen koirat tavannut. Arvata tietysti saattaa, että hihnan toisessa päässä oli enemmän kivaa kuin koirassa, kuten yleensä on.