Onko miehesi ritarillinen oma-aloitteisesti?
Kysymys teille parisuhteessa elävät: onko miehesi ritarillinen ns. oma-aloitteisesti? Tajuaako avata oven, kantaa painavat kassit, tehdä ns. likaiset työt puolestasi? Kun näkee että olet tekemässä jotakin raskasta, sotkuista jne, ymmärtääkö mies tarttua toimeen ja tehdä asian puolestasi ritarillisesti?
Meillä ei koskaan. Mies on ahkera ja vaikuttaa ehkä ulospäin vieraan silmin ritarilliselta, mutta hän ei koskaan tee tätä oma-aloitteisesti vaan vaatii aina pyytämistä, kehottamista, kysymistä, sanomista, käskyttämistä.... Muutoin seisoisi vain tumput suorina ja katselisi tyytyväisenä kun minä teen kaiken. Ei ymmärrä tarttua miehekkäästi toimeen ja tarjoutua mihinkään itsenäisesti. Tuo asia harmittaa ja turhauttaa mua suunnattomasti. En ole avuton itsekään, mutta joskus olisi kiva jos mies osaisi itsekin olla aktiivinen ilman erillistä sanomista.
Kommentit (34)
Palstamammatkin on aika kaukana impyeistä , kainoista linnan-neidoista, mutta miehen tulee olla prinsessaharhojen ritari.
Naurattaa jotenkin tuo sana ritallinen =D Haarniska päällä syöksyy avaamaan ovia minulle ja kantamaan kauppapusseja..
Mutta kyllä mun mies on silloin ritarilllinen.Kantaa ostokset,ja korjaa autoani.Jos ollaan minun autolla liikkeessä,nii hän tankkaa aina,ettei mun tarvi mennä pihalle kärvisteleen.Antaa jauhopussit ylimmiltä hyllyiltä jne..Asutaan maatilalla ja omakotitalo lämpiää hakkeella ja sauna puilla,niitä saan kyllä ihan rauhassa kantaa...
Vierailija kirjoitti:
Ei, hän kannattaa tasa-arvoa kuten minäkin.
Miehesi on siis moukka. Selvä. Tasa-arvolla ja ns ritarillisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, moukkien vaimot vain haluavat näin ajatella.
Vahva, itsenäinen, rohkea , omillaan pärjäävä nainen siis odottaa edelleenkin vuonna 2016 erityiskohtelua?
Poimien ne mieleiset rusinat tasa-arvon pullasta?
Mua kans ihmetyttää tää ritarillisuus sanavalintana. Teidän kuvailussa se näyttäytyy ennemmin hemmotteluna, paapomisena ja curling-parisuhteelta. On kivaa, kun puoliso kantaa puolestani jotain painavaa, mutta me vaihdellaan tällaisten asioiden kanssa aina vuoroa ja näin helpotetaan vuorollamme toisen pikkuaskareita. En haluaisi sellaista puolisoa, joka haluaisi mun laiskistuvan ja oppivan odottamaan tuollaista hyysäämistä. Samaahan ne mammanpojat odottaa äidiltään, että ne kantaisi ruoat valmiina pöytään ja annostelisi lautaselle jonka jälkeen poikka pääsee töllöä tuijottamaan kun äiti tiskaa, koska se on muka sitä "äidillisyyttä" ja samaan se äiti on poikansa totuttanut omissa äitiharhoissaan. Samaa vähän överiksi vedettyä mallia sekin on tuon miespuoliselta odotetun "ritarillisuuden" kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vahva, itsenäinen, rohkea , omillaan pärjäävä nainen siis odottaa edelleenkin vuonna 2016 erityiskohtelua?
Poimien ne mieleiset rusinat tasa-arvon pullasta?
Ei odota, mutta normaalia kohteliaisuutta odottaa. Ihan samalla tavalla minä avaan hänelle oven tai autan kassejen kantamisessa jos tarvitsee. Jokaista autetaan sukupuoleen katsomatta.
Yksi naapuri meni ritarillisuudessaan jo helposti höynäytettävän puolelle. Mies oli aina apuna naapureille, jopa ehdotti apuaan itse kun huomasi vaikka tienvarsiojien repsottavan tai postilaatikon olevan vinossa. Hän oli hyvin seurallinen ja tuntui bongaavan jokaisen kanssa keskustellessaan jotakin mitä voisi tehdä ja tarjosi apuaan kaikille. Välillä hän teki hommat täysin yksin, ei vain apuna.
Kyllähän sen tiesi mitä siitä tuli, kotona hommat jäivät kesken tai tekemättä ja mies auttoi vain muita. Vaimo ja lapset katsoivat muutaman vuoden tuota hommaa ja heille riitti. Kotona mies oli ollut väsynyt koska oli tehnyt jo niin paljon ja ihmeissään, kun vaimo ei ymmärtänyt häntä. Ero siitä tuli ja vaimo muutti lasten kanssa hieman kauemmaksi rivariin. Mies asui aikansa talossaan, kunnes muutti jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vahva, itsenäinen, rohkea , omillaan pärjäävä nainen siis odottaa edelleenkin vuonna 2016 erityiskohtelua?
Poimien ne mieleiset rusinat tasa-arvon pullasta?
Onko käväissyt mielessä, että vaikka kannattaa tasa-arvoa esim. siinä, että kaikilla pitää olla oikeus samoihin asioihin, se ei tarkoita sitä etteikö voisi itse valita oman tiensä?
Mä haluan herrasmiehen ja ritarin. Vastavuoroisesti mä hoidan pitkälti kotihommat. Mielestäni pitää olla kuitenkin oikeus elää myös toisin kuin mitä mä olen valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on aina oma-aloitteisen ritarillinen, mutta itsekin teen parhaani hänen eteensä. Kumpikaan meistä ei käskytä toista. Ehkä kannattaa käydä hyvä keskustelu asiasta, kertoa omat toiveensa ja lopettaa sen jälkeen toisen käskyttäminen. Ei kukkokaan käskien laula!
Etkö lukenut AP:n tarinaa ajatuksella? Tässä tapauksessahan kukko laulaa vain käskiessä, muutoin kyhjöttäisi passiivisena hiljaa. Ilmeisesti keskustelu asiasta ei ole auttanut eikä toiveita ole otettu huomioon.
Tunnen tuollaisen miestyypin. Ovat olleet jyräävän ja dominoivan äitinsä tossun alla lapsesta lähtien ja miehenmalli on ollut olematon tai juuri tuollainen vetäytyvä, käskettävä tossukka. Itsenäisyyteen tai oma-aloitteisuuteen ei ole lapsuudessa tai nuoruudessa kannustettu eikä mies ole niitä sitten omaksunutkaan. Toinen vaihtoehto olisi kettumainen laiskuri, mutta AP:n mies kuitenkin kirjoituksen mukaan tekee asiat ahkerasti kunhan ensiksi joku vaan sanoo niistä.
Ei tosiaankaan ole. Ja se onkin yksi riitojemme vakkariaihe. Joskus väsyneenä olisi vaan niin kiva, että mies tekisi ne p**skatyöt, mutta minullehan ne lankeaa olin väsynyt tai en.
Olen luopunut toivosta esimerkiksi oven avauksen suhteen, se tulee mieheltä maksimissaan kerran vuodessa eikä todellakaan ole jokapäiväinen kohtelias tapa. Ehkä tässä nyt mitataan ne käytöstavat jotka on lapsena omaksuttu...?
Mun mies on iso vauva, ei osaa vetää vessaa(perseen sä pyyhkii itse) ei saa itse ruokaa, ei osaa tilata aikaa parturiin, lääkärin
Hän ymmärtää ihan itse kantaa painavimmat kauppakassit. Kylpyhuoneen lattiakaivon hän putsaa, kun sanon että se pitäisi putsata. Itselleni ei ole ongelma pyytää, jos jotain pitää tehdä.
En tunne erityistä tarvetta tuntea itseni avuttomaksi ja heikoksi.
Useimmiten on. Mutta myös tietää, mihin hommiin ei kannata tarjota apua ja minä tiedän mihin ei kannata odottaa. Ja pätee myös toisinpäin.
Ei, hän kannattaa tasa-arvoa kuten minäkin.