Lue keskustelun säännöt.
Tuoreessa avioliitossa mättää. Nyt konkarit neuvoja, pliis!
09.08.2016 |
Ollaan oltu aviossa puolisen vuotta ja kimpassa kolme. Minä olen 29, mies 31. Oltiin tosi rakastuneita ja ollaan kai vieläkin mutta jotenkin tämä avioliiton arki on latistanut meidän suhteen. Tai ne suuret odotukset, joita avioliittoon latasimme, eivät ole toteutuneet. Ilmeisesti tämä on minulle isompi ongelma kuin miehelle. Tai hän ei edes myönmä mitään ongelmaa olevankaan.
Tapasimme aikoinaan opiskelukuvioissa ja sellainen hauskanpito ja deittailusuhde muuttui vakituisemmaksi vasta, kun valmistuttiin. Nyt siis asuttu yhdessä kolme vuotta.
Ongelma on se, että miehelle kelpaisi se samanlainen elämäntapa, joka meille oli opuskeliuaikoina ja vastavalmistuneina. Eli asutaan vuokralla, reissaillaan ympäri maailmaa, tavataan kavereita ja harastetaan. Minusta taas tällainen elämäntapa on alkanut tuntua tyhjältä.
Mies on alkanut puhua ulkomaille muutosta. Haluaisi johonkin todella kauas, esim Intiaan tai Indonesiaan, myös Hong Kongista ja Singaporesta on ollut puhe. Siis nämä miehen suunnitelmat ovat ihan konkreettisella tasolla jo. Myös minä haaveilin samoista asioista ennen, mutta nyt en enää. Olen miehelle sanonut, että antaa olla, mutta hän ei ymmärrä, sillä valitsimme työpaikkammekin niin, että pääsisimme sitä kautta Aasiaan töihin.
Minua vaan eivät enää kiinnosta nämä asiat ja meidän entiset harrastukset ja se yhteinen kaveriporukka. Minulle riittåå siskot ja pari-kolme luottoystävää, joilla on jo perheet kaikilla.
Minäkin haluaisin lapsia, joita voisin hoitaa kotona. Ja ihan oikean kodin tällaisen vuokrakaksion sijaan. Mielellään omakotitalon Espoosta, missä olen kasvanut ja missä äitini ja siskot sekä nämä kaverit asuvat. Mutta mies ei halua pois keskustasta.
En enää halua käydä ulkona ja tavata meidän yhteisiä kavereita.
Jätin pillerit pois keromatta miehelle. Tiedän, että jkyseenalaista mutta saanhan sentään päättää omasta kehostani. En edes tiedä haluanko ihan vielä äidiksi, mutta ärsyttää, että mies on ihan eri mieltä kaikesta kuin minä. En tunne häntä enää. Siksi olen ottanut ohjat ns omiin käsiini.
Onko avioliitolla enää toivoa? Miksi mies on tuollainen? Miten saan tilanteen muuttumaan ja miehen aikuistumaan?.
Kommentit (43)
No johan on typerää. Mies ei haaveistaan luovu, vaikka kolmoset sille pyöräyttäisit. Anna sen mennä menojaan ja hanki kaltaisesi kumppani.
Provohan tämä, mutta aina yhtä kauheaa lukea näistä "jätin ehkäisyn salaa"-tyypeistä, joita oikeesti on. Siinäpä sitä sitten parikymmentä vuotta elättää sitä muksua, jos töitä yleensä löytyy? Ja yhä useampi mies kaihtaa yh-äitiä nykyään ja tulevaisuudessa varmaan tilanne jopa "pahenee", valitettavasti. Tai sitten on edessä uusioperheongelmat. Tulet ehkä miettineeksi, että oisko ollutkin kiva juttu mennä ulkomaille töihin joksikin vuodeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sanon vielä, että haluan todella paljon lapsia ja jäädä kotiin hoitamaan niitä muutamiksi vuosiksi, käydä äiti-lapsi -joogassa ja mammalounailla kavereiden kanssa. Ja kyllä, haluan omakotitalon tai ainakin rivarin merelliseltä alueelta Etelä-Espoosta. Ja kultaisen noutajan.
Mitä pahaa tässä muka on?
Ja me suunniteltiin ja haaveiltiin miehen kanssa eri asioista joskus nuorena. Onko muka väärin, jos ymmärtää, ettei enää haluakaan niitä, että se juttu meni jo?
Minä ihan oikeasti kuvittelin, että elämä muuttuu avioliitossa, että me molemmat kasvetaan ja aikuistutaan. Mut ei! Mies vaan haaveilee työstä Singaporessa, vuoden palkattomasta lomasta ja rantabaarin pitämisestä thaimaassa "sitten joskus".
Minua itkettää kun joudun miettimään näitä asioita. Surullista.
Ei taida oikein kommunikaatio pelata tuossa suhteessa, ellei sitten juttu ole omasta päästä keksittyä fuulaa. AP siis haluaisi olla pikkurouva Espoosta, asua omakotitalossa ja hoidella muutamaa mukulaa sekä seurustella sukunsa naisten kanssa. Mies haluaisi häipyä maailmalle tekemään tiliä. Voipi olla, ettei tuo liitto ole kovin pitkäikäinen. Saa pikkurouva etsiä uuden kotihiiren.
Vierailija kirjoitti:
Niin sanon vielä, että haluan todella paljon lapsia ja jäädä kotiin hoitamaan niitä muutamiksi vuosiksi, käydä äiti-lapsi -joogassa ja mammalounailla kavereiden kanssa. Ja kyllä, haluan omakotitalon tai ainakin rivarin merelliseltä alueelta Etelä-Espoosta. Ja kultaisen noutajan.
Mitä pahaa tässä muka on?
Ja me suunniteltiin ja haaveiltiin miehen kanssa eri asioista joskus nuorena. Onko muka väärin, jos ymmärtää, ettei enää haluakaan niitä, että se juttu meni jo?
Minä ihan oikeasti kuvittelin, että elämä muuttuu avioliitossa, että me molemmat kasvetaan ja aikuistutaan. Mut ei! Mies vaan haaveilee työstä Singaporessa, vuoden palkattomasta lomasta ja rantabaarin pitämisestä thaimaassa "sitten joskus".
Minua itkettää kun joudun miettimään näitä asioita. Surullista.
Juridinen sopimus elatuksesta ja omaisuuden jaosta (joka siis avioliitto oikeasti on) ei kyllä muuta ihmistä täysin päinvastaiseksi kuin mitä hän on. Ja jos vielä kerran lukisit noi sun viestit ja miettisit oikein hartaasti, kumpi teistä on lapsellinen. Sä oot 29v, vaikka viettäisit seuraavat 5v siellä Thaimaan rannalla, ehtisit silti vielä tehdä vaikka 5 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Niin sanon vielä, että haluan todella paljon lapsia ja jäädä kotiin hoitamaan niitä muutamiksi vuosiksi, käydä äiti-lapsi -joogassa ja mammalounailla kavereiden kanssa. Ja kyllä, haluan omakotitalon tai ainakin rivarin merelliseltä alueelta Etelä-Espoosta. Ja kultaisen noutajan.
Mitä pahaa tässä muka on?
Ja me suunniteltiin ja haaveiltiin miehen kanssa eri asioista joskus nuorena. Onko muka väärin, jos ymmärtää, ettei enää haluakaan niitä, että se juttu meni jo?
Minä ihan oikeasti kuvittelin, että elämä muuttuu avioliitossa, että me molemmat kasvetaan ja aikuistutaan. Mut ei! Mies vaan haaveilee työstä Singaporessa, vuoden palkattomasta lomasta ja rantabaarin pitämisestä thaimaassa "sitten joskus".
Minua itkettää kun joudun miettimään näitä asioita. Surullista.
:D vai että talo merellisltä alueelta. Olette sitten ilmeisen hyvätuloisia, kun teillä on varaa hankkia koti Espoon kalleimmilta alueilta. Mieskö sitten hoitaa lainat yksin, kun sinä hoitelet lapsia kotona. Mitä, jos mies haluaakin jäädä lasten kanssa kotiin siinä vaiheessa, jos/kun niitä haluaa? Vai onko sinun mielestäsi avioliitto vain minä-minä-minä haluan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole välttämättä provo.
Tuollaisiahan nuo nykyparit ovat, prinsessahäät pidetty ja puolen vuoden kuluttua huomataan että arki alkaa eikä ollakaan prinsessoja.
Ei muutakuin uutta prinssiä etsimään.
nimim. 33 vuotta aviossa ollut, eikä tullut yllätyksiä vihkimisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Niin sanon vielä, että haluan todella paljon lapsia ja jäädä kotiin hoitamaan niitä muutamiksi vuosiksi, käydä äiti-lapsi -joogassa ja mammalounailla kavereiden kanssa. Ja kyllä, haluan omakotitalon tai ainakin rivarin merelliseltä alueelta Etelä-Espoosta. Ja kultaisen noutajan.
Mitä pahaa tässä muka on?
Ja me suunniteltiin ja haaveiltiin miehen kanssa eri asioista joskus nuorena. Onko muka väärin, jos ymmärtää, ettei enää haluakaan niitä, että se juttu meni jo?
Minä ihan oikeasti kuvittelin, että elämä muuttuu avioliitossa, että me molemmat kasvetaan ja aikuistutaan. Mut ei! Mies vaan haaveilee työstä Singaporessa, vuoden palkattomasta lomasta ja rantabaarin pitämisestä thaimaassa "sitten joskus".
Minua itkettää kun joudun miettimään näitä asioita. Surullista.
Eli "menikö se juttu jo" ohi ennen häitä? Miksi ihmeessä menitte naimisiin, jos olitte aivan eri linjoilla tulevaisuutenne suhteen? Kerroitko edes kotirouvahaaveistasi miehelle? Onko sekin osa kypsää aikuistumistasi, että isot häät oli pakko saada, koska se nyt on sellaista mitä aikuiset tekevät, että sinulla olisi sormus sormessasi ja että voisit esitellä söpösti hääalbumia tyttöjen - anteeksi, naisten - kesken, viis siitä että sinun ja miehesi välinen kumppanuus... tuota, "meni jo"?
Ei ole väärin muuttua, eikä ole väärin haluta kasvaa yhdessä kumppaninsa kanssa, mutta on väärin yksin määritellä suotava kasvamisen suunta ja ainoa hyväksyttävä tapa järjestää yhteinen elämä. On myös naiivia kuvitella, että asiat muuttuvat kuin taikaiskusta vain jonkun seremonian tai muun ulkoisen statussymbolin kautta.
Kovasti mainostamasi kasvaminen ja aikuistuminen ei välity viesteistäsi millään tasolla, mutta onhan näitä sepustuksiasi toki muuten mielenkiintoista lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha vie ja nainen vikisee. Kuulosti kyllä oudolt käyttää AP:stä sanaa nainen, muit kai se on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Aika rohkaisevia nämä provo-huutelut. Eli pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että minä, elämäni ja toiveeni ovat niin surkeita, että sellaista voi odottaa vain joltain karvakämmeniseltä palstapeikolta?
Kyse on siitä, etten enää taida haluta niitä asioita, joita *luulin* haluavani nuorempana. Seikkailuja Aasiassa, uusia maita ja jännittäviä ihmisiä, rentoa elämää, jossa arki ja työ sekoittuvat saumattomaksi kokemukseksi.
Nyt olen ymmärtänyt, että se oli vain lapsellista haaveilua. Mutta mies vaan haaveilee edelleen.
Minua on oikeasti alkanut ärsyttää, miten epäkypsä nulikka mieheni onkaan.
Kun vertaan häntä työpaikkani naimisissa oleviin keski-ikäisiin miehiin, jotka huokuvat aikuisuutta ja vastuuntuntoa, niin surettaa millaisen rääpäleen olen saanut taakakseni.
Minua on alkanut ärsyttää esim se, että mies pitää kanvaskenkiä tai skeittikenkiä, eikä oikeita, aikuisia nahkakenkiä.
Kaikki pikkuasiat ovat alkaneet mättää avioliitossamme. Miehen pitäisi kasvaa aviomieheksi eikä jäädä pikkupojaksi, joka keräilee videopelejä, skeittaa ja haaveilee seikkailuista.
Ehkä olikin typerää jättää ne pillerit pois. Ehkä minun pitäisi hakea eroa. Mutta mitä kaverit ajattelisivat, jos erotaan muutaman kuukauden jälkeen. Ja häistäkin on vielä lähes 8000€ velkaa.
Jotenkin noi provo-huutelut on vaan niin blääh! Pidättekö te minua jotenkin typeränä vai? Koittaisitte vähän auttaa ja neuvoa!
Ellei tämä ole naisvihaajan itsensä laatima avaus, niin ainakin tämä on epätoivoinen yritys houkutella hänet paikalle rääkymään "mitä minä sanoin, kaikki naiset ovat salakavalia p*skoja ja lompakkoloisia!!!1!1" Lähes kaikki vakioteemat mukana salaa raskautumista myöten, puuttuu vain miehen mielen vastainen abortti - joka sekin varmaan tulee käsittelyyn ennemmin tai myöhemmin.
Ihan stanan tylsää, miten joku jaksaa aina tätä samaa pskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rohkaisevia nämä provo-huutelut. Eli pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että minä, elämäni ja toiveeni ovat niin surkeita, että sellaista voi odottaa vain joltain karvakämmeniseltä palstapeikolta?
Kyse on siitä, etten enää taida haluta niitä asioita, joita *luulin* haluavani nuorempana. Seikkailuja Aasiassa, uusia maita ja jännittäviä ihmisiä, rentoa elämää, jossa arki ja työ sekoittuvat saumattomaksi kokemukseksi.
Nyt olen ymmärtänyt, että se oli vain lapsellista haaveilua. Mutta mies vaan haaveilee edelleen.
Minua on oikeasti alkanut ärsyttää, miten epäkypsä nulikka mieheni onkaan.
Kun vertaan häntä työpaikkani naimisissa oleviin keski-ikäisiin miehiin, jotka huokuvat aikuisuutta ja vastuuntuntoa, niin surettaa millaisen rääpäleen olen saanut taakakseni.
Minua on alkanut ärsyttää esim se, että mies pitää kanvaskenkiä tai skeittikenkiä, eikä oikeita, aikuisia nahkakenkiä.
Kaikki pikkuasiat ovat alkaneet mättää avioliitossamme. Miehen pitäisi kasvaa aviomieheksi eikä jäädä pikkupojaksi, joka keräilee videopelejä, skeittaa ja haaveilee seikkailuista.
Ehkä olikin typerää jättää ne pillerit pois. Ehkä minun pitäisi hakea eroa. Mutta mitä kaverit ajattelisivat, jos erotaan muutaman kuukauden jälkeen. Ja häistäkin on vielä lähes 8000€ velkaa.
Jotenkin noi provo-huutelut on vaan niin blääh! Pidättekö te minua jotenkin typeränä vai? Koittaisitte vähän auttaa ja neuvoa!
Ellei tämä ole naisvihaajan itsensä laatima avaus, niin ainakin tämä on epätoivoinen yritys houkutella hänet paikalle rääkymään "mitä minä sanoin, kaikki naiset ovat salakavalia p*skoja ja lompakkoloisia!!!1!1" Lähes kaikki vakioteemat mukana salaa raskautumista myöten, puuttuu vain miehen mielen vastainen abortti - joka sekin varmaan tulee käsittelyyn ennemmin tai myöhemmin.
Ihan stanan tylsää, miten joku jaksaa aina tätä samaa pskaa.
Mitä ihme skeidaa sinä suollat oikeen!!?? Mene helvettiin minun ketjusta änkyröimästä, vitun idiootti!!
Minä en ole mikään miesvihaaja, kaukana siitä!! Oikeesti, olen täysin pettynyt vain tähän omaan mieheeni, joka ei yhtään ymmärrä mistä häissä ja avioliitossa on kysymys!
Luulin että haudataan ne lapselliset haaveet ja eletään niinkuin kaikki muutkin. Eletään oikeaa elämää eikä mitään lapsellista unelmaa, mistä ei jää mitään käteen.
Ei olla rikkaita, asutaan vuokralla, mutta silti voi kai haaveilla samanlaisesta elintasosta mikä vanhemmilla ja kavereilla on. Ja ne eivät valinneet mitään full moon partya elämänsä tavoitteeksi.
Sori että minun täytyi mennä naimisiin ja aikuistua ymmärtääkseni tämä!!
Käyttäkää liukuvoidetta, se auttaa jo alkuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Luulin että haudataan ne lapselliset haaveet ja eletään niinkuin kaikki muutkin. Eletään oikeaa elämää eikä mitään lapsellista unelmaa, mistä ei jää mitään käteen."
Lapsellista on nimenomaan kuvitella, että se "oikea elämä" on sitä, että eletään juuri niin kuin kaikki muutkin. Kypsää on osata ajatella omilla aivoillaan, oppia tunnistamaan omat arvonsa ja elämään niiden mukaan. Oikeastiko kuvittelit, että avioliiton tarkoitus on mitätöidä toisen osapuolen haaveet ja tavoitteet? Olen pahoillani mutta sinä se tässä vaikutat olevan se lapsellinen osapuoli. Pillerien jättäminen salaa, marina skeittikengistä, "mitä kaveritkin aattelee jos erotaan?!11" -mentaliteetti ja kielenkäyttö tyyliin "vitun idiootti" vihjaavat jo, että sinä olet liitossanne se osapuoli, jolla olisi varaa aikuistua.
Vierailija kirjoitti:
"Luulin että haudataan ne lapselliset haaveet ja eletään niinkuin kaikki muutkin. Eletään oikeaa elämää eikä mitään lapsellista unelmaa, mistä ei jää mitään käteen."
Lapsellista on nimenomaan kuvitella, että se "oikea elämä" on sitä, että eletään juuri niin kuin kaikki muutkin. Kypsää on osata ajatella omilla aivoillaan, oppia tunnistamaan omat arvonsa ja elämään niiden mukaan. Oikeastiko kuvittelit, että avioliiton tarkoitus on mitätöidä toisen osapuolen haaveet ja tavoitteet? Olen pahoillani mutta sinä se tässä vaikutat olevan se lapsellinen osapuoli. Pillerien jättäminen salaa, marina skeittikengistä, "mitä kaveritkin aattelee jos erotaan?!11" -mentaliteetti ja kielenkäyttö tyyliin "vitun idiootti" vihjaavat jo, että sinä olet liitossanne se osapuoli, jolla olisi varaa aikuistua.
Ettekste tajuu, et se mikä oli cool kun on 24 ei ole cool kun on 30? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä "vankila naiset" jotka hommaavat itsensä raskaaksi jopa toisten miesten toimesta ja sitten olettavat että siitä omasta kumppanista tulisi paras isä ja pankkiautomaatti.
Ei se mene näin. En itse ainakaan ikinä maksaisi penniäkään elatusmaksuja saatikaan suostuisi näkemään sinua olleenkaan kun tämän minulle tekisit.
Olet sairas ihminen ja sinun pitäisi mennä terapiaan ja selvittää nuo psykoottiset patoumat.
Aivan sairas ajattelutapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Luulin että haudataan ne lapselliset haaveet ja eletään niinkuin kaikki muutkin. Eletään oikeaa elämää eikä mitään lapsellista unelmaa, mistä ei jää mitään käteen."
Lapsellista on nimenomaan kuvitella, että se "oikea elämä" on sitä, että eletään juuri niin kuin kaikki muutkin. Kypsää on osata ajatella omilla aivoillaan, oppia tunnistamaan omat arvonsa ja elämään niiden mukaan. Oikeastiko kuvittelit, että avioliiton tarkoitus on mitätöidä toisen osapuolen haaveet ja tavoitteet? Olen pahoillani mutta sinä se tässä vaikutat olevan se lapsellinen osapuoli. Pillerien jättäminen salaa, marina skeittikengistä, "mitä kaveritkin aattelee jos erotaan?!11" -mentaliteetti ja kielenkäyttö tyyliin "vitun idiootti" vihjaavat jo, että sinä olet liitossanne se osapuoli, jolla olisi varaa aikuistua.
Ettekste tajuu, et se mikä oli cool kun on 24 ei ole cool kun on 30? Ap
Sinä olet oikeasti aivan helvetin huono trolli :D
"Oikeesti, olen täysin pettynyt vain tähän omaan mieheeni, joka ei yhtään ymmärrä mistä häissä ja avioliitossa on kysymys!
Luulin että haudataan ne lapselliset haaveet ja eletään niinkuin kaikki muutkin. Eletään oikeaa elämää eikä mitään lapsellista unelmaa, mistä ei jää mitään käteen."
Avioliitto on juridinen sopimus, ei mikään sopimus siitä, että sinun unelmasi on nyt miehenkin unelma. Et sinä voi tuomita toisen haaveita lapsellisiksi, koska ne ovat täysin eri planeetalta kuin sinun. Meillä on vaan tämä yksi elämä ja jokainen saa elää sen kuten haluaa.
Teidän on nyt paras erota ja etsit itsellesi sen tyypin, joka mahdollistaa sinun espoo-talo-lapsi-kultainen noutaja -unelmasi. Tämä on siis konkarin neuvo.
Tämän on pakko olla Provo :D. Miehessä vaan vikaa mutta ap itse jättää pillerit pois kertomatta kumppanille. Toki saat pillerit jättää pois mutta olisihan toisen hyvä tietää että tilanne on muuttunut ja ostaa kortsuja mikäli ei isäksi vielä halaja.
Tai että ap on likimain päättänyt että nyt muutamme Espooseen omakotitaloon ja lisäännymme. Ja nimenomaan Espooseen kun siellä on ap:n sukujuuret.
Yks vinkki ap, toista ei voi muuttaa. Hän todennäköisesti muuttuu matkan varrella mutta omasta tahdostaan ja elämänkokemuksestaan. Ei siitä että vaimo käskee. Ennustan eroa tälle parille
Vierailija kirjoitti:
Hyvä yritys.
Hyvä? Kyllä tämä oli aika surkea.
Jahas, tällainen naisvihaprovo tällä kertaa.
Provo-huutelut ovat sen takia että tekstisi on tosiaan täynnä surkeutta ja typeryyttä. Syytät miehesi haaveita ja suunnitelmia lapsellisiksi, vaikka aiemmin ne olivat teille molemmille jotain sellaista, joiden pohjalta aloitte rakentaa yhteistä elämäämme. Seikkailut kasvattavat ihmistä, antavat uusia näkökulmia ja pitävät mielen virkeänä. Nyt sitten kerrot haaveilevasi pinnallisesti jostain "aikuisemmasta", joka ei kuitenkaan koostu mistään muusta kuin paikoilleen jämähtämisestä, epämääräisistä statuskysymyksistä ja tietynlaisesta pukeutumisesta. Oma aikuistumisesi kiteytyy tarinassasi siihen, että petät miehesi luottamuksen ja päätät omin päin sellaisesta pikkuasiasta kuin lapsen tekemisestä.
Jos neuvoa haluat, niin yritäpä tuollaisena kypsänä aikuisena kirjoittaa vastaava aloitus miehesi näkökulmasta. Varmasti pystyt eläytymään sellaisen henkilön mielenmaisemaan, joka tapasi opiskellessaan sielunkumppaninsa, jonka kanssa hänellä oli samat haaveet ja pyrkimykset, mutta tämä tekikin suhteen virallistamisen jälkeen henkisen täyskäännöksen, päätti sanoutua irti kaikesta yhteisestä ja kaiken kukkuraksi kykenee enää vain halveksimaan puolisoaan mutta haluaa silti huijata tämän vanhemmuuteen.