Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa - Mies "sekosi" kahdessa viikossa

Vierailija
09.08.2016 |

Olin reissussa parin ystävän kanssa. Palattiin perjantaina. Kotiin paluu oli... Miten sen nyt sanoisi, mielenkiintoinen?
Mies oli saanut päähänsä naapurin "Reijon" kanssa, että he perustavat yhteisen liikkuvan nakkikioskin. Kyllä, liikkuvan, eli ei minkä tahansa nakkikioskin! Käytännössä siis aikovat huristella Reijon kanssa ympäri maita ja mantuja nakkikioskeineen.
Pahinta on, että tämä nakkikioski on jo ostettu. "Reksin" serkku myi halvalla kun ei ollut käyttöä. Kappas, kuinka yllättävää, sillä kenellä nyt ei olisi käyttöä kunnon liikkuvalle nakkikioskille? On kaiken kukkuraksi laittanut tähän meidän yhteisiä säästöjä minulta kysymättä, mutta se nyt johtui siitä että oli niin ohittamaton tarjous. Joku muuhan olisi voinut ostaa sen jos olisi jäänyt aikailemaan.

Ei ole puhunut paluustani asti mistään muusta kun tästä hänen ja "Reijo" aka "Reksin" upeasta liikeideasta. Heillä molemmilla on päivätyö, mutta ovat kuulemma tosissaan harkinneet että jättävät sen ja keskittyvät täysillä tähän liike-elämän tulevaan sensaatioon.
Järkeä on turha yrittää puhua, mies ei kuule yhtään mitään, ellei se sitten liity lihapiirakoihin, nakkeihin, kunnon "soosseihin" (ei mihinkään kevytlitkuihin!) tms. Muutenkin on ihan sama mitä sanoo, kun keskustelu menee ennemmin tai myöhemmin siihen, että mies huudahtaa tyyliin "Masan ja Reksin nakkila!" ja alkaa pohtia olisiko siinä oiva nimi tälle hienolle bisnekselle.
Reijon vaimo on yhtä hölmistynyt kuin minäkin, eikä hänkään oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Jos tässä jotain hyvää pitää nähdä niin mies on innostunut ruokakulttuurista ja ruuanlaitosta. Ovat kuulemma minun poissa ollessani Reksin kanssa kierrelleet tekemässä taustatutkimusta, eli toisin sanoen tutustuneet eri nakkikioskejen tarjontaan, jotta tietävät vähän mikä toimii ja mikä ei. Lauantaina sitten koitti totuuden hetki kun niitä tulevan kioskin antimia alettiin suunnittelemaan ja valmistamaan. Sen jälkeen ei olekkaan ollut muuta ruokaa tarjolla miehen toimesta kuin "Masan ja Reksin lihaisia lihiksiä", "Masan meheviä makkaroita", "Reksin rapeita ranskalaisia" jne.

Olen sanaton, joten jos joku osaa neuvoa miten toimia hurahtaneen miehen kanssa niin olen suunnattoman onnellinen.

Kommentit (61)

Vierailija
61/61 |
09.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sattuipas tämä aihe tulemaan sopivasti.

Minun mies on innokas kalastaja ja tänään hän keksi, että ensi kesänä hän hommaa kalat ja minä paistan torilla isolla wokkipannulla kalafileitä myytäväksi. Isosta rasiasta voisi periä 10 euroa ja pienestä vähemmän. Mies patisti minua etsimään netistä sopivia pannuja ja selvittämään, mitä lupia toiminta vaatii. En innostunut yhtään, toivottavasti mies unohtaa sen pian. Mies saa välillä lennokkaita ideoita, mutta onneksi ne eivät ole jalostuneet käytäntöön asti. Päivätyötä mies ei kuitenkaan ole lopettamassa, joten tsemppiä ap:lle.

Joo joo.

Käske hänen myydä niitä kaloja isolta wokkipannulta ihan itse kun kerran se niin helppoa on.

Käy illalla ja aamulla nopeesti kalalla, fileoi sitten kalat, ajaa sitten torille, kasaa sen kojun, lämmittää wokin ja paistelee ja rahastelee siinä päivän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi neljä kahdeksan