¤¤¤Maalismussukoiden to-pe¤¤¤

[color=hotpink3] Tänään tuntuisi olevan parempi päivä! Ei kiukuta ollenkaan, ainakaan näin heti aamusta. Mulla on aamupäivällä neuvola, toivottavasti ei kiukuta sen jälkeenkään.



Toivottavasti ei ole verenpaine nousussa, kahtena viime kertana on ollut kovasti nousussa, mutta ei vielä mitään hälyyttävää, kuulemma. Korkea verenpaine yhdistettynä tähän turvotukseen ei varmaan ole kovin hyvä merkki. Tosin, virtsa on ollut koko ajan ihan puhdas.



Ompeluhommat on kohta tehty. Mun isä kaivoi vintistä ilmeisesti mun vanhan äitiyspakkauksessa olleen makuupussin, ihana tummanruskea jossa on valkoisia pieniä neliöitä... se saattaa olla myös mun isosiskon tai pikkuveljen... Onko kellään muulla mitään juttua omasta äitiyspakkauksesta jäljellä? Se makuupussi on hieman kärsinyt, ostin siihen uutta nauhaa, minkä ompelen siihen reunaan.



NapNap rv39+1 [/color]

Aamukahvia tässä ryystäilen samalla, mies ja poika on saatettu matkaan. Ihme ku ei väsytä yhtään, vaikka jo tuossa puol seittemän aikaan oon kuiten ylös noussu. Suihkuun pitäsi tästä seuraavaksi ihtensä kammeta, on vaan tuo liiikkuminen aamu aamulta kankeempaa ja kippeempää. Kyllä tässä jonku rollaattorin pikkuhiljaa tarvis.. ;)



Pienet päikkärit vois yrittää kuitenkin jossain välissä nukkua, iltapäivällä sitten sinne äippäpolille. Sieltä sitten mies tulee pojan kanssa hakemaan ja mennään siten tätini luo kylästelemään. Tosin niinku eilisessä pinossa mainitsin niin voisin kyllä jo jäähä sinne synnyttämään. Eilen illalla kyllä supisteliki melko napakasti reilu tunnin verran, ja sitte ku menin hakeen puhelinta, että sekuntikellolla mittaan supistusten kestoa, niin eiköhän ne supistelut sitte loppunu siihen..



Omasta äitiys pakkauksesta ei kyllä mulla oo mittään jäljellä, mutta mulla on kyllä sitte mun ensimmäinen mekko tallessa ja sitte iskän tekemä keväthaalari ja äipän tekemä peitto. :) Ja sitte on jottain muutaki, mut noi nytte on semmoset ' tärkeimmät' .



Hyviä vointeja kaikille, mie jossain vaiheessa palailen sitten äippäpoli kuulumisten kans..



- MIe rv tasan 37

Ainakin meidän kuopuksen mielestä, joka aloitti aamunsa iloisesti höpötelleen kello 06.55 (ja äiti tykkääs...). Onneksi heräsi kuitenkin hyväntuulisena, mikään ei ole nimittäin pahempaa kun herätä itse väsyneenä, kitisevän, väsyneen lapsen kanssa (nimimerkillä kokemusta on vaikka toisille jakaa)....



Päivän ohjelmassa isojen lasten parturireissu, mahdollisesti jakahoito/kulmien huolittelu-siis omieni, ei lasten:)

Tämä nyt riippuu ihan siitä saanko enää aikaa tällepäivälle kun pääsi koko juttu unohtumaan aikaisemmin-raskausdementia etenee uhkaavasti.

Taidan viedä isot myös pitsalle jos ovat reippaina parturissa, toivottavasti (njam..).



Ihanainen mieheni tulee huomenna iltapäivästä tänne, ihmeen kivuttumasti on tämä loppuviikko mennytkin, alan vissiin tottua tähän puolittaiseen yh-arkeen. Lauantaina sitten kohti kotia, mukavaa sekin.



Masuun ei uutta, illalla jumpalle (elän toivossa että saisin edes jotain edistymistä tapahtumaan tuolla " alakerrassa" ettei nyt yliaikaiseksi menisi...toiveajattelua nimimerkillä kolme käynnistettyä synnytystä...:)



Palaan illemmalla paremmalla ajalla lukemaan kuulumisia, supistuksia kaikille niitä toivoville, muille rauhaisaa eloa/oloa...



maisa 36+5

*haukotus*.. kylläpä oli taas mielenkiintonen yö.. Nukkumaan käyminen venähti sitte puoleen yhteen kun ei vaan yksinkertasesti väsyttäny niin en viittiny mennä sänkyyn unta oottelemaa. No, heräsin sitte tunnin välein ja neljästä eteenpäin kärsin pahemman luokan menkkamaisista kivuista ja poltteluista. Tuli ihan teini-ikä mieleen, kun sillon nuo menkkakivut oli pahimmillaan. Nyt tosiaan ihan poltteli ja säteili koko lantioon. Siinä sitte parempaa asentoa ettiessä jo todella toivoin, että alkais nyt jo supistella OIKEESTI mutta ei. Nukahdin kun mies lähti töihin ja äsken vasta heräsin. Näköjään saan parhaiten unen sillon kun yleensä pitäis herätä. No, oon kuitenkin aika satavarma, että jotain tuolla alakerrassa tapahtu ja suuntahan on vaan lähemmäs synnytystä.



Sitte asiasta kuudenteen. Kuinka moni muu alkaa olla jo hieman kyllästyny " vieläkö oot yhtenä kappaleena?" -kysymyksiin? Eilen oli taas oikein puhelinrumba kun ensin soitti mun mummo, sitte anoppi ja sitte oma äiti ja jokainen kysy samaa ja hohhoijaili kun mitään ei oo tapahtunu. Melkein jo hermostuin ja sanoinki miehelle, että kohta en enää vastaa kun ne soittaa. Ihan kun me ei muka heti ilmotettais jos jotain tapahtuu! Itselläkin kun pinna alkaa olla kireellä kun vilun kieli niin eipä asiaan yhtään auta tai nopeuta tuo kysely.. No, toisaalta ymmärtää, mut taas toisaalta.. *huokaus*



Täällä siis yksi päivä yli LA:n ja Nestori pitää aamupäiväjumppaansa. Meneillään on ahkerat pyllistelyt ja äidin vatsanahka on koetuksella. Oon kyllä yrittäny ehdotella, että täällä toisella puolella olis enemmän tilaa tolle jumppailulle, mut ilmeisesti tuolla on niin mukavaa ja lämmintä :)



Mut nyt taitaa olla aika mennä aamupalalle ja sitte vähän liikenteeseen. Turhaan täällä neljän seinän sisällä istuu ja pyörittelee peukaloita.



Mukavaa torstaita kaikille tasapuolisesti!



Kati ja Nestori -rv40+1

Pitäisi minunkin alkaa pukea esikoista valmiiksi, kun pitäisi taasen siellä neuvolassa näyttäytyä. Lisää kuulumisia sitten myöhemmin.



NapNap: minulla on tallella omasta äitiyspakkauksestani tummanruskea peitto, jossa on valkoisia, isoja safarin eläinhahmoja (esim. norsuja ja seeproja). Ja sitten ruskea makuupussi, jossa on oranssinkeltaisia kukkia... Peittoa käytin esikoisella lattialla alustana, makuupussi on lähinnä muisto. Omat vaunutkin on tallella. Nekin ovat tummanruskeat, valtavan kokoiset vankkurit, jotka äitini on aikanaan Englannista tilannut. En raaski niitäkään heittää pois, vaikka vievät varastossa älyttömästi tilaa ja mitään käyttöä niille ei ole...



Mutta nyt on pakko lähteä taapertamaan neuvolaan, etten myöhästy!



AliisaS + Edvard rv 38+3

Ja terveisiä TAYSista! Viime sunnuntain merkit oli sitten todellakin niitä lupaavia ja pääsin eilen kotiin pienen tyttövauvan kanssa :)



Supistukset alkoi siis oikeastaan ihan tyhjästä su aamuyöllä ja niitä tuli heti noin 15 min välein siitä sitten pikku hiljaa tihentyen. Kun ensimmäinen erä Suomi-Ruotsi -peliä alkoi, taksi kaarsi pihaan ja me pian sen mukana synnytysvastaanottoon. Siellä supistuksia tuli 4 min välein ja ne olikin jo todella kipeitä. Tilanne tosin oli ihan alkutekijöissään, 1,5 cm kanavaa, kohdunsuu sormelle auki. Mulla edellinen synnytys käynnistettiin liian aikaisin ja se päättyi siksi sektioon, joten olin ihan varma että taas mennään samalla kuviolla. Mutta nyt kuitenkin pääsin saliin noin klo 17 ja siitä alkoikin tapahtua aika nopeasti. Salissa kohdunsuu oli jo auki 3-4 cm ja ilokaasua hengitellen pärjäilin noin tunnin, minkä jälkeen sain epiduraalin. Joskus ennen kahdeksaa kohdunsuu oli kokonaan auki. Ponnistusvaihe kestikin sitten yli tunnin, vauva oli lakitarjonnassa ja minä aivan poikki ja myös peloissani kun kukaan ei kertonut, mistä on kyse - yhtäkkiä huone vaan oli täynnä porukkaa. Kätilöiden työvuoro vaihtui ja mun " oma" vähän nuiva täti vaihtui ihanaan tsemppaajaan, jonka kädessä roikkuen sitten ponnistin maailmaan laskiaissunnuntain lapsen. Tikkejä laitettiin jonkin verran, nytkin kirjoittelen seisovillani tätä ;-) Vauvan syntymäajaksi tuli 21.56.



Kaiken tämän palkkio oli rauhallinen ja kaunis tyttö, joka oli 49 cm pitkä ja painoi 3590 g. Ensimmäinen yö omassa kodissa meni rauhallisesti ja nyt koitamme totutella elämään yhtä ihmistä isompana perheenä.



Jaksamista odotukseen teille kokonaisille vielä, kertoilen lisää kuulumisia kunhan istuminen taas sujuu (kannattaa muuten hommata kotiin uimarengas - on nimittäin vähän hankalaa tähän vuodenaikaan löytää mistään, helpottaisi elämää melko lailla :)



Anna ja laskiaistyttö

Purppuran punaiset onnittelut koko perheelle tuoreen tulokkaan johdosta!



Kati 39+4 ja 3 päivää laskettuun

[color=hotpink3] Lisää vaan syntyy maaliskuisia koko ajan! Tai siis helmikuisiahan nuo kaikki syntyneet ovat olleet... kukakohan ilmoittaa ekasta maaliskuussa syntyneestä?



Neuvolasta kotiuduttu. Kaikki ok. Sain vielä uuden ajan ensi torstaille, silloin olisi rv40+1, terkka oli sitä mieltä että kyllä me vielä silloin yhtenä kappaleena nähdään. Eli ei tässä vielä olla synnyttämään menossa...



Minulta on pari kaveria kysynyt, että joko on vauva syntynyt, mutta ei onneksi kukaan ole soitellut päivittäin ja kysellyt että joko, joko? Miehen vanhemmat soitti eilen miehelleni ja kyselivät, että joko tapahtuu... ja muistuttivat, että pitää sitten ilmoittaa, kun lähtö tulee... niin varmaan. Mä sanoin miehelle, että sinä päivänä kun mieheni synnyttää, hän saa ilmoittaa asiasta ihan kenelle haluaa, mutta silloin kun minä synnytän, niin asiasta ei tarvii kertoa kenellekään, jos en halua. Piste. Oikein ärsyttää välillä, ettei mies voi sanoa omalle äidilleen, miten asia on... Mä koen synnytyksen ihan mun ja miehen välisenä asiana, ei muiden tarvitse tietää milloin mä olen ponnistamassa. Kukin tyylillään... [/color]

Näin ne vauvat vaan lisääntyvät;=) Mulla oli kans pari päivää tuskaa toi istuminen esikoisen synnytyksen jälkeen. Äkkiä paranee, kun tikit sulaa ja sit alkaa kutiamaan...



Olin neuvolassa äsken ja paino oli pudonnu -600g viikossa. Ei oo ruoka paljon maistunut. Täti sanoi vauvan pään kiinnittyneen, ei ainakaan saanut liikutettua sitä vaikka aika kovaa paineli. Muut arvot normaalit. Mäkin toivon, ettei enää ens viikolla tarviis neuvolaan mennä.



Viime yönä poltteli mahaa niin kovaa, ett nousin innokkaana istumaan ja odottelin joko alkaa tapahtua...siihen hiipui. Ihan hirvee oman kehon kuullostelu on kokoajan päällä, kun niin kovasti tahdon jo tosi toimiin.



Oon niin kyllästynyt tähän " ei mitään tekemistä" oloon. Joka päivälle pitää keksimällä keksiä menoja ja kauppareissuja, ettei esikoisenkaan tarviis vaan kotona olla. Fyysisesti ei oo enää huono olla. Supistelee kävellessä, mut senkus jos se vaikka nopeuttais jotain.



Kukahan sen ekan oikeen maaliskuisen vauvan saa?

Pinja rv38+2

Niin niitä vauvauutisia vaan hiljalleen tipahtelee. Me ollaan tänään menossa synnärille tutustumaan, ehkä siitä hiljalleen omaankin tajuntaan konkretisoituu, että rupeaa vauvan tulo oikeasti lähestyä. Vaikka kyllähän sitä täällä pieniä vaatteita pestessä välillä sen ymmärtää, mutta toisaalta tuntuu, että synnytykseen on vielä aikaa... Tai sitten vaan yritän torjua koko ajatusta kun ikävä neuvolalääkäri ei automaattisesti luvannutkaan vauvan ilman muuta mahtuvan syntymään alateitse? No, painollaanhan se syntymä taitaa mennä, tulee vauva sitten mitä kautta tahansa. Eilen jo mietin saunassa, että tää taitaa tosissaan tulla vatsanahan läpi, niin ulos se itsensä onnistuu aina saunoessa venyttelemään. Ilmeisesti lämpö tuntuu mukavalta, kun jossain vaiheessa aattelin että tulokkaalla voisi olla saunassa vähän tukalakin olo. Joka tapauksessa mun maha saa saunassa ihan uusia ulottuvuuksia, mieskin vaan nauroi sitä eilen katsellessaan..

Tällä hetkellä on pitkästä aikaa jotenkin lievästi epämukava olo. Yöllä heräsin siihen, että maha piti melkoista murinaa ja oli pakko löytää uusi asento sen takia. Aamulla oli paha olo ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana ja nyt alaselässä tuntuu epämukavalta, sellaista juilimista.

Meille ei tietty tässä vaiheessa vielä kukaan soittele, että joko jotain tapahtuu, mutta voin kuvitella että se on rankkaa. Varmaan itse jättäisin jossain vaiheessa vastaamatta puhelimeen. Nyt vasta on tullut mieleen, että olisiko alun perinkin pitänyt ilmoittaa laskettu aika sukulaisille ainakin viikkoa todellista myöhäisemmäksi. Nyt tosi monella tuntuu olevan loma nimenomaan viikolla 13, jolloin meillä vasta on laskettu aika loppuviikosta, ja toki ne kaikki on tulossa sattumoisin just pohjoiseen päin silloin käymään... Pieniä paineita saada vauva ulos sitä ennen ;) Mun mielestä tosin ne ihmiset vois muutenkin tulla käymään ennen vauvan syntymää ja sitten antaa rauhaa siinä synnytyksen jälkeen, että saataisiin itse ensin tutustua tulokkaaseen.

Joko olette leiponeet ja laittaneet ruokaa pakkaseen valmiiksi? Kertokaahan vähän ideoita, mitä ootte laitelleet... Mulla jotenkin päässä kelaa vaan tyhjää, enkä ihan pelkkiä korvapuustejakaan jaksaisi litrakaupalla tehdä. Tai makaronilaatikkoa ja lasagnea. Vaan nyt tilaa muillekin :) Aurinkoista talvisen torstain jatkoa!

-Aranja, 36+1-

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena ja hyvinkin rauhallista masussa on. Laskettupäivä on TÄNÄÄN! Ei kuitenkaan yhtään mitään. Kyllä alkaa odottelu pitkäksi käydä. Huomenna neuvolakäynti ja katsellaan tilannetta. Viikko sittenhän minulla oli kahdelle sormelle auki ja kanavaa sentti jäljellä. Joulukuun puolessa välissä alkoi jo tapahtumaan muutoksia ja kaula pehmenemään ja lyhenemään, joten tää ei kai nyt sitten pidäkkään mitään kiirettä ulos, kun ei silloin saanut ulostautua. Hiljakseen laskeutuu....



Puheluja tulee jokapäivä niin anopilta kuin äidiltä ja ystäviltäkin. Ei kai se auta, kun aina sanoa, ettei muutosta ole ja ilmotellaan kyllä, kun vauva syntyy. Hyväähän he kuitenkin tarkoittavat ja mukana elävät.



Pakastimen olen aivan täyteen leiponut. Ihan kaikkea turhanpäiväistäkin, aikani kuluksi. Varmaan vauvamme yksivuotis päivätkin menisivät noilla leivonnaisilla! No eihän ne tosissaan sinne säily, kyllä syöjiä riittää. Kuivakakkuja, mokkapaloja, riisisuklaata, pikkuleipiä, kakkupohjia, suolaisia piirakoita, voisarvia, omenapiirakkaa, sämpylöitä, pullaa jne. Passaa vieraita kestitä.



Odottelua jatketaan ja tsemppiä myös muille loppuodotukseen!



Terveisin

mine + piiperoinen 40 + 0

Eli onnea kamalasti pienesta tytosta!!!



Tanne ei oikeastaan mitaan uutta, mutta ajattelin tulla onnittelemaan jo vauvan saaneita!

Taalla ei viela ole tuo kyselyrumba alkanut, mutta varmasti sitten lasketun ajan aikoihin alkaa tuleemaan soittoja ja tiedusteluja. Jos siis sinne asti paastaan...



Turvotus on lisaantynyt parissa paivassa, ja rinnat on todella kipeat! Maitoa en ole huomannut, joten mitakohan se tarkoittaa??



Mutta jaksuja meille kaikille naihin viime metreihin..



Browniette 39+0

Nyt sain talon tyhjäksi vieraista. Jes! En kyllä ole ikinä näin huono emäntä ollut, mutta ehkäpä ne ymmärtää. Ja mies oli ihana, kun kerrankin auttoi niiden passaamisessa. Laittoi niille pedit valmiiks ja auttoi tarjottavien kans, siivoili pöytää, keitteli kahvia jne OMA-ALOITTEISESTI!!!! Voi, kunpa se jatkuis samalla tyylillä näin vielä synnytyksen jälkeenkin! Miten se on niin mennytkin, että yleensä noi touhut kuuluu vain mulle?! Mies kyllä yleensä hoitaa siivoamispuolen, jos vaan ehtii, siis ennen kyläilyjä. Tosin vasta muutaman pyynnin jälkeen...



Olo on onneksi paljon parempi kuin eilen. Supistaan alkaa kyllä samantien, kun vaan sohvalta pyllyni nostan. Mut kuitenkin nyt on fyysisesti ja henkisesti parempi olla kuin eilen, joka oli ihan hirvee päivä. Tänään ei tarttekaan mitään tehdä, joten otetaan vaan ihan levon kannalta!



Mä olen leiponut pakkaseen valmiiks mokkapaloja, pellillisen rahkamuropiirakkaa ja vielä vois pullaa leipoa. Sitten oon ostanut niitä pakastevalmiita karjalanpiirakoita (uuniin vaan), kaupan pullaa, keksejä, jätskiä, hedelmäsalaattia purkissa ja pakastepasteijoita. Mitään varsinaisia ruokia ein ole tehnyt, mutta varannut pakkaseen reilusti jauhelihaa ja kanaa, niin et niistä on sitten helppo vääntää ruokaa. Tekis kyllä mieli tehdä pakkaseen vielä lisää, mut uhkaa tila loppua! =)



Multa on lähinnä työkaverit kyselly tuota jakaantumista. Äiti oli eilen hätääntynyt, kun en ehtinyt vastaan puhelimeen ja soitti jo melkein mun miehelle, että joko on lähtö tullu. Sai mut sitten kuitenkin kiinni. Eli kai se alkaa melkoista jännitystä oleen läheisilläkin.



Kaks viikkoa ja päivä laskettuun. Apua, jos vauva on tosiaan vielä kuukauden mahassa, jos mahdollisimman pitkälle menee. Ei, mä en kerta kaikkiaan sitä aikaa jaksa sitten millään! Huh, odottavan aika alkaa olla pitkää! No niin, nyt vois vaikka vähän rentoutua tässä SOHVALLA ja katsella turhanpäiväisyyksiä telkusta! Maarge 37+5

Neuvolaterveiset 37+5: Tänään oli lääkärineuvola. Verenpaine 120/70, pissa ok, paino samassa, sf 32, kohdunkaula ennallaan. Vauva pää alaspäin ja aikas alhaalla. Kuulemma ei lähtöä vielä. Siis ensi viikolla uudelleen näytille.



Eilen sain vihdoin käytyä kaupasta ne tärkeät vaipat, rintaliivinsuojukset, siteet, tutit, jne... Ruoat jäikin sitten ostamatta. Onneksi lähikaupasta löytyy tankkausta.



Nyt pojat nukkuu päiväunia ja olen herkutellut Tuplalla ja laskiaispullalla. Josko vaikka tää nälkä lähtis. Tänään tuntuu että voisi syödä vaikka kuinka.



OMA ÄITIYSPAKKAUS: Mulla semmonen keltainen kukkakuvioinen makuupussi ja sitten semmonen vihreä potkupussi. En kyllä ajatellut käyttää vauvalla, mutta sitä nostalgista 70-lukua...



Nyt laittaa välipalaa muksuille valmiiksi ja vaatteet niin päästään mäkeen noiden päikkärien jälkeen.



Lumiterkuin Miikku ja masu

Kylläpä näitä vauvauutisia nyt tipahtelee tasaiseen tahtiin. Itse en taida päästä synnyttämän vielä pariin viikkoon.



Neuvolassa ei mitään muuta uutta, kuin että vauvan pää oli vihdoin kiinnittynyt. Täti kysyi, että onko tullut tilaa ylävatsaan, mutta pakko oli todeta, että on vauvaa täynnä ihan koko masu ja kylkiluut on edelleen kovilla. Millainenhan jättiläinen täältä on tulossa...!?! Neuvolan täti huokailee joka kerta, että taitaa olla iso vauva.



Turvotus on edelleen massiivista ja kädet ja jalat kipeät, mutta muuten olo ok. Rr oli 114/80, sf-mitta 35 ja vauvan sykkeet 160.



Nyt lähden syömään mummin tekemää vispipuuroa pojan kanssa, nami!



AliisaS + Edvard rv 38+3

Hurjasti onnea kaikille jo nyyttinsä saaneille! Ihanaa lukea vauvauutisia!



Maarge

Ilmestyin siis paikalle edelleen tämän mahan kanssa. Uusin veikkaus tässä vauvalotossa on nyt sitten se, että se syntyis tänään tai huomenna. Just joo, uskoisko tuota?



ONNEA ANNA22! Kai täältä joskus perässä tullaan... Pitääkin etsiä valmiiksi uimarengas, kiitos muistutuksesta! Oli mulla ainakin esikoisen synnyttyä sen verran hellänä alapää, että rengasta käytin muutaman päivän.



Välillä jännittää, että miten sinne sairaalaan älyää ajoissa lähteä, kun näitä synnytyksen merkkejä on ollut jo pieni ikuisuus. Luulen myös, että mulla jää suurin osa supistuksista huomaamatta. Jo kolme eri ihmistä on eri kerroilla mua mittaillessaan sanonut, että mua supistaa, mutta en oo itse tuntenut mitään. Ohjeet sairaalaan lähdöstä on aina niin epämääräisiä. Kai se on vaikea antaa yleisohjeita, kun synnytykset on niin erilaisia ja kipuherkkyys erilainen jne. Jos tunnin supistelee vaikkei hirveesti sattuis niin mun pitää mennä, mutta mitä jos mä en huomaa koko supistuksia? Neuvolan uusin ohje mulle on, että heti jos musta tuntuu jotenkin omituiselta, niin pitää lähteä... Kai mä näytän siltä, että kohta poksahtaa. Terveydenhoitaja sanoi, että naamasta näkee että hormoonit on lähteny hyrräämään. Eli ne on ne finnit ja sellanen ihanan näköinen turpeus ja laikukkuus. Silmätkin jotenkin vetistää.



Mullakin on jonkin verran joko-joko kyselijöitä, mutta yleensä kysyvät tekstarilla eivätkä soittele. Tänään soitti kaveri Israelista. Kun hän kuuli, etten ole enää töissä, niin hämmästyi, että eikö töissä tarvitsekaan käydä loppun asti. Hänellä on itsellään neljä lasta, mutta kai siellä sitten on vähän eri systeemi. Kannatan kyllä täkäläistä systeemiä jos siellä oikeasti on niin, että ihan synnytykseen asti pakerretaan työpaikalla.



Huh tätä makean syöntiä, ei mitään rajaa! Oon tänään syöny jo kolme Arnold' sin munkkia (Original kinuski, nam kuinka ällömakeaa!). Mulla oli jo aamulla hirveä himo niihin ja neuvolan jälkeen menin heti ostamaan ja söin yhden siinä kahviossa ja ostin kaksi kotiin. Kotona heti lisää kahvia ja eikun taas mässäämään! Meillä ei oo mitkään vierasvarat säilyneet pakkasessa, mä oon syöny kaiken!



Vauvalla on hikka ja koko maha tärähtelee. Jospa sitä nyt menis hetkeksi vaakatasoon vaikka miettimään, että onko mulla omituinen olo...



Zia rv 39+5

Kävin tänään Kättärillä vauvan kokoarviossa (mahan ison koon takia ja yksi arvo oli yli rajan sokerirasituksessa) ja selvisikin, että vauva on sittenkin perätilassa :-( !!!!! ja painoa jo 4 kg joten kääntämistä eivät edes yrittäneet- leikattavaksi siis menee...



Vähän harmittaa kun en edes pääse kokeilemaan " normaalisti" mutta pääasiahan tietty on että vauva tulee ulos keinolla millä hyvänsä ;-) Itehän epäilin tota juttua kyllä, mutta neuvolalääkärin ja hoitajan ollessa sitä mieltä, että vauva on pääalaspäin, luotin tietty niitten ammattitaitoon.... :-\ Yllätysperätila oli siis tämänpäivän " diagnoosi" ja leikkausaika varattiin maanantaille :-) !!!!

Alko vähän jännittää!!!!!



Oon siis Kättärillä näillä näkymin ma-pe joten joidenkin kanssahan saatetaan vaikka siellä törmätä =o] en siis pääse tapaamiseen ;)



ONNEA ANNALLE JA KOKO PERHEELLE !!!!!



Fiona rv 38+4

Finon77 tsemppiä, mulle kävi samalla tavalla keskimmäisen kanssa, menin myös paino-/synnytystapa-arvioon viikolla 37 kun esikoinen oli syntyessään aikamoinen jässikkä (rapiat 4800g). Kiva ylläri olikin, että lapsi olikin perätilassa (neuvolassa koko asiaa ei ollut edes huomattu). Mullaoli sen verran vähän viikkoja/lapsi sen verran pieni, että kääntäminen oli mahdollista vielä tehdä/tehtiinkin, joten syntyi sitten kaksi viikkoa myöhemmin alateitse.



Lapset on nyt parturoitu, pitsalle ei päästy kun parhaassa pitseriassa oli just lounasryysis ja meitä edellä noin kolme lapsiperhettä odottamassa pöydän vapautumista, joten vein lapset sitten kahville ja tyydyin itsekkin pullaan ja kahviin (vähän harmitti, lähinnä mua ei lapsia). Jalkahoitokin jäi saamatta, kaikki paikat ammuttuina täynnä hiihtolomalaisia, joten sekin jäi ensiviikolle, no ompahan jotain ohjelmaa/odotettavaa (pienet on huvit ihmisen elämässä tässä vaiheessa näköjään).



Päätä särkee, en kuitenkaan viittinyt mennä päikkäreille kun en saa sitten illalla unta ja sama kierre olisi huomenna edessä. Toivottavasti illan jumppa auttaa tohon pääkipuun (ja hyvät pitkät yöunet...-toivoo hän). Kuopus tuli tohon viereen tekemään omia säätöjään, joten paras lopetella ennenkuin teksti häviää taivaan tuuliin,



Jaksamista kaikille tasapuolisti, jokohan kamukavari on tositoimissa kun ei ole palstaillut pariin päivään ja onko Lyytikistä kuulunut mitään vai olenko missannut heidän viestinsä...



maisa

maisa