Lapsi omii anoppini

Mentiin ihan minne vaan kaappaa lapseni anopin. Anoppi täyttää pian 52. Anopin 50-vuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimon kanssa katsomaan pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli lapsi leikkaamassa anopin kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee omimaan anopin kädet ojossa ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa anoppia olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa".
Anopin vaihdevuosien alkamisen aikaan hänen luona kyläillessä, anopin ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (anoppi ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä lapsella heti ja ryntäsi anopin luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi.
Jatkuvasti lapsi kyselee milloin anoppi tulee taas kylään ja lähtee toisinaan kysymättä anoppia hakemaan meille.
Mikä tätä helvetin ipanaa vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...