2,5 vuotiaan käytös
Miten teidän 2,5-vuotias sietää tilanteita, joissa pitäisi olla sylissä, pitää kädessä, rattaissa tai käyttää valjaita. Meillä muksu ei siedä lainkaan joko huutaa kurkkupunaisena, heittäytyy lattialle, karkaa, tekee tuhojaan, sylissä rimpuilee nipistää potkii. Näin on ollut aina. Ainoastaan portaissa antaa omaehtoisesti käden tukea pyytäkseen ja tulee kyllä muuten sylissä käymään silloin kun haluaa. Järjestää kuitenkin kunnon sirkuksen kaupassa/kauppakeskuksessa. Muksu ei pysy kärryissä. Rattaissa jos on niin potkii kengät jalasta ja huutaa kurkkusuorana.
Kauanko tämä kestää? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mitä voisi tehdä toisin? Meno ollut aina tällaista ja lapsessa muitakin erityispiirteitä - kuuluuko tämäkin niihin? Hoitohenkilökunnalta ja tarhasta olemme saaneet vain neuvon välttää noita tilanteita, mikä ei ole käytännössä kuin joskus mahdollista - kaupassa on käytävä sen, joka töiltä yms kerkee ja muksu otettava usein mukaan.
Tähän vielä lisäyksenä, että lapsi syö helpoiten rauhallisessa tilanteessa esim. itse tyhjässä pöydässä eli auttaa, että laitan lapsen ensin pöytään syömään yksin. Myös perheen parissa saattaa vähän itse syödä, mutta voi vaatia syöttämistä...jos vieraita tai tuttuja, mutta ei ihan ydinperhe talossa (ei edes pöydässä) voi syöminen mennä mahdottomaksi samanalaiseksi pyörimiseksi kuin ravintolassa ja pahimmillaan lapsi ei syö mitään. Joumme esim. reissussa ja kyläillessä varmistamaan ravinnonsaannin usein siten, että syötämme lapsen silloin kun ketään ei ole talossa tai rauhallisessa huoneessa esim. yhteisen ruokailun jälkeen. Vauvasta asti syöminen ollut hankalaa. Vauvana jouduin kanniskelemaan ja kävelemään kun yritin syöttää tuttipullosta - söi lopulta parhaiten nukkuessaan pullosta.