Pitkä liitto päättyi yllättäen

Kaksi vanhinta lasta olivat jo teini-iässä, joten osaavat kllä käydä isänsä luona jos haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo "Janne" kuulostaa kyllä aika rasittavalta kumppanilta: pitäisi olla draamaa, mustasukkaisuuskohtauksia, kunnon repiviä riitoja, eikä avovaimo saisi tavata muita ihmisiä, kun ei "Jannekaan" halua ylläpitää ystävyyssuhteita. Vaimolla on ollut vetovastuu miehen koko sosiaalisesta elämästä. Ehkä riitoja ei ollut siksi, että niistä kehittyy aina jokin elämää suurempi melttari, eikä riitely ole turvallista. Tunnistatko itsesi "Jannesta", ap?

Osittain tunnistan, mutta en siinä valossa kuin kuvittelet. Ex-vaimoni ei käytännössä koskaan kehunut minua - kahden kesken tai muille. Ei myöskään pystynyt minkäänlaisiin julkisiin hellyydenosoituksiin. Mustasukkainen en ollut, vasta sitten kun aloin epäillä muita miehiä niin kiinnostuin vaimon puuhista tarkemmin ja olin oikeassa. Ex-vaimo ei myöskään koskaan suostunut kuuntelemaan neuvojani ja siitä meinattiin kärsiä suuria taloudellisia tappioita - piti aina itse päästä kokeilemaan asioita. Jos tuo saa aikaan häkkilintufiiliksen niin menköön sitten.

Ex-vaimo ilmeisesti kyllästyi lapsiperheen arkeen joka naisille näköjään tulee nykyään "yllätyksenä". Kuten Jannenkin tapauksessa. Täällä yritetään kääntää asiaa Jannen syyksi, mutta se taas kertoo enemmän naisten ajatusmaailmasta kuin todellisesta elämästä. Minä esimerkiksi yritin järjestää eksälle vapaa-aikaa aina mahdollisuuksien mukaan, mutta mielestäni ei ole enää kohtuullista, että pitkän työpäivän jälkeen jään kotiin yksin hoitamaan pieniä lapsia jotta rouva pääsee bilettämään kavereidensa kanssa. Mainitsinko jo että eksä oli työtä vieroksuva ja minä käytännössä elätin koko perhettä?

- ap

Okei, siis teillä oli vähän niinkuin sellainen suhde kuin siinä jutussa, paitsi ettei sinne päinkään, mutta se on varmaa, että asia on jotenkin kokonaisvaltaisesti kaikkien naisten vika?

Muuten, sellainen kumppani, joka pistää oman runsaan vapaa-ajan kaiken edelle ja tykkää sössiä raha-asiat on kyllä varsin ikävä. Täällä saa joka viikko lukea sellaisista miehistä, naiskumppanien kohdalla lienee huonoa tuuriakin jo mukana. Paska nakki, otan osaa.

Ja jotkut ihmiset ne ei vaan alun jälkeen osoita hellyyttä missään muodossa ja kehuminenkin loppuu. Se ei ole sukupuolikysymys, monella on tuommoinen mies.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo "Janne" kuulostaa kyllä aika rasittavalta kumppanilta: pitäisi olla draamaa, mustasukkaisuuskohtauksia, kunnon repiviä riitoja, eikä avovaimo saisi tavata muita ihmisiä, kun ei "Jannekaan" halua ylläpitää ystävyyssuhteita. Vaimolla on ollut vetovastuu miehen koko sosiaalisesta elämästä. Ehkä riitoja ei ollut siksi, että niistä kehittyy aina jokin elämää suurempi melttari, eikä riitely ole turvallista. Tunnistatko itsesi "Jannesta", ap?

Osittain tunnistan, mutta en siinä valossa kuin kuvittelet. Ex-vaimoni ei käytännössä koskaan kehunut minua - kahden kesken tai muille. Ei myöskään pystynyt minkäänlaisiin julkisiin hellyydenosoituksiin. Mustasukkainen en ollut, vasta sitten kun aloin epäillä muita miehiä niin kiinnostuin vaimon puuhista tarkemmin ja olin oikeassa. Ex-vaimo ei myöskään koskaan suostunut kuuntelemaan neuvojani ja siitä meinattiin kärsiä suuria taloudellisia tappioita - piti aina itse päästä kokeilemaan asioita. Jos tuo saa aikaan häkkilintufiiliksen niin menköön sitten.

Ex-vaimo ilmeisesti kyllästyi lapsiperheen arkeen joka naisille näköjään tulee nykyään "yllätyksenä". Kuten Jannenkin tapauksessa. Täällä yritetään kääntää asiaa Jannen syyksi, mutta se taas kertoo enemmän naisten ajatusmaailmasta kuin todellisesta elämästä. Minä esimerkiksi yritin järjestää eksälle vapaa-aikaa aina mahdollisuuksien mukaan, mutta mielestäni ei ole enää kohtuullista, että pitkän työpäivän jälkeen jään kotiin yksin hoitamaan pieniä lapsia jotta rouva pääsee bilettämään kavereidensa kanssa. Mainitsinko jo että eksä oli työtä vieroksuva ja minä käytännössä elätin koko perhettä?

- ap

Okei, siis teillä oli vähän niinkuin sellainen suhde kuin siinä jutussa, paitsi ettei sinne päinkään, mutta se on varmaa, että asia on jotenkin kokonaisvaltaisesti kaikkien naisten vika?

Muuten, sellainen kumppani, joka pistää oman runsaan vapaa-ajan kaiken edelle ja tykkää sössiä raha-asiat on kyllä varsin ikävä. Täällä saa joka viikko lukea sellaisista miehistä, naiskumppanien kohdalla lienee huonoa tuuriakin jo mukana. Paska nakki, otan osaa.

Ja jotkut ihmiset ne ei vaan alun jälkeen osoita hellyyttä missään muodossa ja kehuminenkin loppuu. Se ei ole sukupuolikysymys, monella on tuommoinen mies.

-sama

Yhdistävä tekijä monessa erossa nykyään on se, että nainen kyllästyy mieheen koska ei enää pysty hyötymään tästä taloudellisesti eli mies ei pysty kustantamaan hulppeaa lifestyle -elämää. Sitten aletaan katselemaan uutta miestä joka siihen pystyisi, nykyisestä perheestä viis. Vähän niin kuin lehdissäkin pyöritelty tilanne, jossa nainen pukee kalliin elämäntyylin ympäripyöreisiin haaveisiin: Olisi kiva asua  <laita tähän joku trendikäs ja kallis asuinalue>, olisi ihanaa käydä ulkona syömässä <laita tähän kallis trendiravintola>, olisi ihanaa käydä oopperassa, festareilla, käydä lomalla <laita tähän joku luksuskohteen nimi>. Jos taas mies yrittää panostaa suhteeseen muilla keinoilla (edullisilla, vähän rahaa vievillä), niin nainen ottaa eron koska mies on pihi tai hänellä ei ole kunnianhimoa.

Näin näyttää käyneen Jannen,  minun ja monen muun miehen liitolle ja vaikka joitakin eroja tietenkin löytyy, niin perussyy on kaikissa sama.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Harmillista, mutta miksi tästä piti avautua iltapäivälehdelle?

Jotta tietoisuus naisten vilpillisistä tarkoitusperistä leviää muiden miesten tietoon. Vaikka olet kuinka hyvä aviomies ja isä niin se ei takaa mitään. Nainen voi yhtäkkiä vaan kyllästyä ja siinä ei merkkaa mitään pitkä liitto tai lapset, kunhan vaan leidi pääsee jahtaamaan uutta rakkautta ennen kuin mummous iskee. Jokainen voi itse miettiä miten kauan tällä tavalla toimiva yhteiskunta pysyy pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Janne ei ollut naimisissa, olisiko itse hangannut vastaan häitä kun on halunnut pitää vapautensa. Oma moka.

Olisitko sinä mennyt naimisiin sellaisen naisen kanssa joka ei näytä arvostavan sinua? Tuollainen käytös saattaa tulla esiin vasta myöhemmässä vaiheessa kun naiselle käy selväksi ettei miehestä tulekaan miljonääriä ja shamppisbrunssit Kämpissä jää haaveeksi. Lasten takia et halua erota, mutta et halua kosiakaan, ja toivot tilanteen korjaantuvan. Mutta ei se korjaannu...nainen on jo päättänyt erota ja aloittanut prosessin käsittelyn päänsä sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo Janne kuulostaa ahdistavalta. Ymmärrän että Maarit lähti, mustasukkaisen miehen kanssa on hirveää elää. Olo on kuin linnulla häkissä ja se kaipaa vapauteen.

Eiköhän noita mustasukkaisuuden tasoja ole erilaisia. Toisaalta jos on taipuvainen juoksentelemaan iltamenoissa ja lirkuttelemaan miehille, niin on ihan ymmärrettävää jos alkaa ahdistaa kun oma mies kyselee missä on oltu ja mitä tehty.

Yllättävää ettei tämä aihe herätä enempää intohimoja naisten keskuudessa. Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiä niiltä naisilta, jotka jättivät 'ihan hyvän miehen' ja etsivät itselleen uuden kumppanin. Ja rehellisiä mielipiteitä siitä, että paraniko se vaihtamalla oikeasti vai olitko itsekin kypsempi ja osasit asennoitua suhteen ja miehen valintaan paremmin?

- ap

Vierailija kirjoitti:

Yllättävää ettei tämä aihe herätä enempää intohimoja naisten keskuudessa. Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiä niiltä naisilta, jotka jättivät 'ihan hyvän miehen' ja etsivät itselleen uuden kumppanin. Ja rehellisiä mielipiteitä siitä, että paraniko se vaihtamalla oikeasti vai olitko itsekin kypsempi ja osasit asennoitua suhteen ja miehen valintaan paremmin?

- ap

Kyllä se vaihtamalla parani. Vaikea sanoa olinko kypsempi jne.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä riitoja ei ollut siksi, että niistä kehittyy aina jokin elämää suurempi melttari, eikä riitely ole turvallista.

Tätä kannattaisi jokaisen miettiä omalta kohdaltaan: oletko hyvä keskustelija? Monesti miehiä syyllistetään puhumattomuudesta, mutta itse voin antaa esimerkin. Vaimoni on hyvin hankala vastaanottamaan arvostelua toiminnastaan. Mikä tahansa minun tyytymättömyyteni ilmaisu aiheuttaa ensin suuttumuksen (hän ei pysty uskomaan, että toimintansa VOI aiheuttaa minussa tyytymättömyyttä) ja sen jälkeen asioiden kääntämisen minun ongelmiini. On puheenaiheena sitten seksi ja läheisyys - yleensä niiden puute - tai jokin muu arkinen asia. On hyvin vaikea yrittää keskustella omista tarpeistaan ja tunteistaan, kun se kääntyy hyökyaaltona takaisin omaan toimintaani. Niistäkin voidaan kyllä puhua, mutta jos nyt käsiteltäisiin hetki tätä minua vaivaavaa asiaa?

Minulla ei isona miehenä ole pelkoa fyysisestä turvallisuudesta, mutta henkinen ahdistavuus on aivan valtava. Käytännössä emme siis riitele lainkaan, koska toinen osapuoli ei yksinkertaisesti kykene vastavuoroiseen keskusteluun. Minun pitää vain niellä kaikki mieltäni vaivaavat asiat.

Vaikka itse olen mies, voin hyvin samaistua "Jannen" vaimon tilanteeseen. Toisaalta taas olen itse se hellyydenkipeä, kun vaimoa ei voisi vähempää kiinnostaa "lääppiminen"...

Minuun tuo juttu kolahti. Olen nainen, ja olin naimisissa 20 vuotta. Ei riidelty, oli seksiä, oli hellyyttä, oli lapset. Ystävät ja vanhemmat aina sanoivat, että olemme niin onnellisia, tai jos me eroamme, niin heiltä menee usko avioliittoon. Sitten mies ystävystyi työkaverin kanssa ja loppu on tuttu.

Nyt erosta on jo vuosia ja olen uusissa naimisissa. En vieläkään tiedä, miksi kävi niin kuin kävi. Toki voi osoittaa sormella, että se johtui tuosta ja tästä, mutta loppupeleissä mikään asia ei ollut sellainen, että olisi ollut pääsyy.

Mies sanoi näivettyneensä avioliitossa, eikä halunnut "tällaista elämää", että töihin, kaupan kautta kotiin, syödään ja nukkumaan. No, miksi mies sitten teki uuden lapsen, koska lapsiperhe-elämähän tuon rutiinin tekee?

Nyt kun asiaa mietin, niin ero tekee minut vieläkin surulliseksi. Ei sen miehen kaipuu, vaan se, että en tiedä, miksi ihmiset eroavat.... Tuntuu voimattomalta pystyä vaikuttamaan lopputulokseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävää ettei tämä aihe herätä enempää intohimoja naisten keskuudessa. Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiä niiltä naisilta, jotka jättivät 'ihan hyvän miehen' ja etsivät itselleen uuden kumppanin. Ja rehellisiä mielipiteitä siitä, että paraniko se vaihtamalla oikeasti vai olitko itsekin kypsempi ja osasit asennoitua suhteen ja miehen valintaan paremmin?

- ap

Kyllä se vaihtamalla parani. Vaikea sanoa olinko kypsempi jne.

Tarkoittaa että...?

Uusi miehesi on tossukka eikä sano vastaan vai uusi mies on elämäntavoiltaan lähempänä sinua? Onko uuden suhteen kuherruskuukausi ohi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävää ettei tämä aihe herätä enempää intohimoja naisten keskuudessa. Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiä niiltä naisilta, jotka jättivät 'ihan hyvän miehen' ja etsivät itselleen uuden kumppanin. Ja rehellisiä mielipiteitä siitä, että paraniko se vaihtamalla oikeasti vai olitko itsekin kypsempi ja osasit asennoitua suhteen ja miehen valintaan paremmin?

- ap

Kyllä se vaihtamalla parani. Vaikea sanoa olinko kypsempi jne.

Tarkoittaa että...?

Uusi miehesi on tossukka eikä sano vastaan vai uusi mies on elämäntavoiltaan lähempänä sinua? Onko uuden suhteen kuherruskuukausi ohi?

Vanha oli pikemminkin tossukka. Ei ole ohi, 19v vasta oltu yhdessä💓

Armon vuonna 2016 tilanne on kyllä se, että vain kolmasosa eroista menee miesten piikkiin, 2/3 menee naisten kontolle. On muuten mielenkiintoista, että vaikka kaikki tilastot ja tutkimukset osoittavat naisen aloitteentekijäksi ja toimeenpanijaksi eroissa, niin tästä ei saa puhua...on jonkin sortin tabu. Ilmeisesti sosiaali- terveysalalla on niin voimakas naisdominanssi, että se pystyy estämään todellisen syyllisen esiin nostamisen, yleensäkin tän sortin keskustelu on täysin naisten hallinnoimaa. Tilastojen ja tutkimusten mukaan on kuitenkin aika kornia yhtään yrittää naisen syyllistää miehiä erojutuissa. Meillä on siis miehet, jotka vielä romanttisesti uskovat perhearvoihin ja yrittävät pitää liittojaan kasassa. Ja narsistisesti itseensä suuntautuneet naiset, jotka uskovat individualistisiin arvoihin. Yhteiskunnalle tulee kalliiksi naisten asenteet, sehän joutuu rahoittamaan nämä naisten toivioretket Liisan Ihmemaahan. Tuottaa myös isättömiä lapsia, ei siis ole lastenkaan etu. Pitäisikö naisia ryhtyä kouluttamaan, että hekin alkaisivat kannatta perhearvoja ja pystyisivät nousemaan samalle sukupuolimoraaliselle tasolle kuin miehet jo ovat?

Vierailija kirjoitti:

Naisten rakastuminen on oman elintason nostamista, statuksen ja materian tavoittelua, selkäänpuukottamista ja sitä, että löytää omien itsekkäiden halujen toteuttajan , maksajan ja mahdollistajan.

Tämä palsta avaa toivon mukaan monen miehen silmät ja järkevät miehet valitsevat MGTOW:n.

Palstamammat tekevät ihan itse tämän työn tällä palstalla mystisten miesasiamiesten puolesta, tajuamatta että kusevat omiin muroihinsa, päivä päivältä enemmän.

Oletan, että naisten rahat sinulle kuitenkin kelpaavat sossutukien muodossa. Mene töihin, vätys.

Vierailija kirjoitti:

Armon vuonna 2016 tilanne on kyllä se, että vain kolmasosa eroista menee miesten piikkiin, 2/3 menee naisten kontolle. On muuten mielenkiintoista, että vaikka kaikki tilastot ja tutkimukset osoittavat naisen aloitteentekijäksi ja toimeenpanijaksi eroissa, niin tästä ei saa puhua...on jonkin sortin tabu. Ilmeisesti sosiaali- terveysalalla on niin voimakas naisdominanssi, että se pystyy estämään todellisen syyllisen esiin nostamisen, yleensäkin tän sortin keskustelu on täysin naisten hallinnoimaa. Tilastojen ja tutkimusten mukaan on kuitenkin aika kornia yhtään yrittää naisen syyllistää miehiä erojutuissa. Meillä on siis miehet, jotka vielä romanttisesti uskovat perhearvoihin ja yrittävät pitää liittojaan kasassa. Ja narsistisesti itseensä suuntautuneet naiset, jotka uskovat individualistisiin arvoihin. Yhteiskunnalle tulee kalliiksi naisten asenteet, sehän joutuu rahoittamaan nämä naisten toivioretket Liisan Ihmemaahan. Tuottaa myös isättömiä lapsia, ei siis ole lastenkaan etu. Pitäisikö naisia ryhtyä kouluttamaan, että hekin alkaisivat kannatta perhearvoja ja pystyisivät nousemaan samalle sukupuolimoraaliselle tasolle kuin miehet jo ovat?

Tuosta sinun "tabustasi" oli viime viikolla juttu hesarissa kissan kokoisin kirjaimin. Sieltähän tuon tiedon otit. On tabua kerrakseen.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävää ettei tämä aihe herätä enempää intohimoja naisten keskuudessa. Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksiä niiltä naisilta, jotka jättivät 'ihan hyvän miehen' ja etsivät itselleen uuden kumppanin. Ja rehellisiä mielipiteitä siitä, että paraniko se vaihtamalla oikeasti vai olitko itsekin kypsempi ja osasit asennoitua suhteen ja miehen valintaan paremmin?

- ap

Tietenkin viiskymppisenä on kypsempi kuin parikymppisenä, mutta onhan maailma ja elämäntilannekin nyt aivan erilainen kuin 30 vuotta sitten. En minä eikä exäkään osattu edes kuvitella, millaista olisi 30 vuoden päästä ja millaisia asioita silloin haluamme. Ihmiset muuttuvat ja pitääkin muuttua, mutta me emme muuttuneet toiveiltamme ja haaveiltamme samaan suuntaan. Kun lapset kasvoivat aikuiseksi, exä halusi höllentää elämänsä tahtia, viettää enemmän aikaa mökillä ja töiden jälkeen vain rentoutua kotona. Minä taas halusin ryhtyä palkansaajasta yrittäjäksi, nähdä maailmaa ja tehdä  kaikenlaista, mitä en ruuhkavuosina ollut ehtinyt tehdä tai mihin ei silloin olisi ollut varaa, koska olisi pitänyt 5-hengen perheenä tehdä. Pari vuotta lasten lähdön jälkeen olimme vielä naimisissa, mutta kun halusin muuttaa kaupunkiin kerrostaloon lähemmäs työpaikkaani ja palveluita, exä ei halunnut lähteä mukaan. Eromme oli aivan sopuisa ja molemmat olemme löytäneet uudet kumppanit.

Ilmeisesti olisi liian optimistista odottaa, että kukaan nainen täällä tunnustaisi vaihtaneensa huonompaan ja olisi vielä hedelmällisessä iässä eikä mummoikäinen. Nyt sentään tuli jo vähän laajempaa kommentointia, kiitos siitä.

"Pitkä liitto päättyi yllättäen"

Joo tähän en usko. Naisilla on tapana kertoa asioista mitkä hiertää, miehet nimittävät sitä nalkutukseksi. Ja vaikka yrittää miten nätisti asiasta puhua, niin sitä kuulee aina nalkuttavansa. No, ei nalkuteta sitten ja annetaanpa herran tehdä oman pään mukaan joka on niin oikea. En sano mitään vaikka mieleni teksisi ja menee pari vuotta jonka aikana teen pikkuhiljaa päätöksen että nyt tää saa luvan loppua koska kaikki on niin paskaa. Sitten sanon että se on ero nyt ja mies: "ihan yllättäen se akka otti eron vaikka kaikki oli niin hyvin"

Vierailija kirjoitti:

"Pitkä liitto päättyi yllättäen"

Joo tähän en usko. Naisilla on tapana kertoa asioista mitkä hiertää, miehet nimittävät sitä nalkutukseksi. Ja vaikka yrittää miten nätisti asiasta puhua, niin sitä kuulee aina nalkuttavansa. No, ei nalkuteta sitten ja annetaanpa herran tehdä oman pään mukaan joka on niin oikea. En sano mitään vaikka mieleni teksisi ja menee pari vuotta jonka aikana teen pikkuhiljaa päätöksen että nyt tää saa luvan loppua koska kaikki on niin paskaa. Sitten sanon että se on ero nyt ja mies: "ihan yllättäen se akka otti eron vaikka kaikki oli niin hyvin"

ja vielä pps. "kuinka on vuosia tiennyt eroavansa"

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti olisi liian optimistista odottaa, että kukaan nainen täällä tunnustaisi vaihtaneensa huonompaan ja olisi vielä hedelmällisessä iässä eikä mummoikäinen. Nyt sentään tuli jo vähän laajempaa kommentointia, kiitos siitä.

On varmasti niitäkin, jotka ovat vaihtaneet huonompaan, mutta siitä huonommastakin miehestä on jo erottu ja nainen viettää mieluummin lopun elämäänsä yksin tai vain tapailusuhteissa kuin menee enää uudelleen parisuhteeseen. Kuitenkin myös nelikymppistenkin naisten kohdalla on usein niin, että pikkulapsiaikana elämä keskittyy työhön, kotiin ja lapsiin, mutta kun lapset kasvavat ja "lapsivapaata aikaa" tulee enemmän, ei miehen ja naisen toiveet ajankäytöstä ja tulevaisuudesta enää olekaan samat. Ja sitten erotaan, jotta kumpikin voi elää sellaista elämää, jota haluaa elää.