Köyhä 4 lapsen äiti saa sos.toimistosta rahat rstsastukseen.

Olin 13-16 vuotiaana sekä lastensuojelun että psykiatrisen asiakas. Perheenjäsenten välit olivat pahasti tulehtuneet. Kävin silloin tukihenkilön kanssa ratsastamassa sekä sain maksusitoumuksen mm. yhteen yksityiseen 10 kerran ratsastusterapiaryhmään ja muutaman yksityistunnin perheeni kanssa. Kävin myös kelan/valtion maksamassa ratsastusterapiassa, joten sossu ymmärsi kuinka tärkeää ratsastus ja hevoset ovat minulle ja auttavat mielentilaani. Toimeentulotukea perheeni ei saanut silloin (luksusta ei eletty vaan rahat riittivät juuri tasan elämiseen), vaan ne olivat harkinnanvaraista tukea avustamaan minun kasvuani aikuiseksi sekä perheeni tiivistymistä. Tälläistä voi kuka tahansa sossusta kysyä, jolloin he voivat antaa harkinnanvaraista tukea niille joilla ei ole varaa niitä yksin maksaa.

Nyt en enää voi ratsastuskäyntejä hakea, sillä en ole enää lasun asiakas. Toimeentulotukea sain muutaman kuukauden, mutta en saanut enää harrastuksiin rahaa tai maksusitoumusta. Psykiatrisella (siirryttyäni nuorten polilta aikuisten poliin ratsastusterapia loppui) aktiivisesti olen kysellyt toimintaterapian ja varsinkin ratsastusterapian mahdollisuutta, sillä elämäni parantui hevosten myötä huomattavasti. Hevoset ovat maailman parhaita terapeutteja, joten kannattaa kysellä sossusta jos tuntuu että on oikeasti tarvetta ja se tuntuisi auttavan.

Vierailija kirjoitti:

On ok, jos ajatellaan siltä kannalta että tarkoitus on katkaista tuollaisen perheen kohdalla sukupolvien ketju sosiaalitapauksina. Kunnon harrastus voi olla se juttu, mikä vahvistaa lapsen itsetuntoa ja saa pyrkimään parempaan.

Muutenkaan en ymmärrä tuollaista kateutta, jossa ei haluta että itselläkin menisi hyvin vaan että toisella menisi yhtä huonosti kuin itsellä.

Jos toi ei ois muilta pois niin ei tarvis olla kateellinenkaan. Käytännössä kumminkin kaikki sossun maksamat harrastukset rahoitetaan työntekijöiltä perityistä veroeuroista - tuloksena että työntekijän harrastusbudjetti pienenee yhtä paljon kuin sosiaalitapausten harrastusbudjetti kasvaa.

Tässä nyt oli ihan järkevääkin keskustelua, mutta osa on niin puusilmiä, että luettu teksti ei vaan mene jakeluun. Eli lapsen ja nuoren syrjäytymisen ehkäiseminen on onnistuessaan kuin lottovoitto Suomen kansalle. Itse olen myös pienituloinen, mutta kohtuu täyspäinen, eikä lapseni ole syrjäytymisvaarassa pienituloisuuden vuoksi. Syrjäytyminen on huono-osaisuustekijöiden kasautumista ja pitkä prosessi, lapsia todella kannattaa auttaa tässä asiassa.

Toimeentulotukiasiakkuudessa olevien perheiden lapsille voidaan ainakin meillä huomioida korkeintaan 200€ vuodessa harrastusmaksuja per lapsi. Tämä koskee siis esimerkiksi kerhotoimintaa, ratsastusta ja esimerkiksi jalkapalloa. Tarkoituksena on nimenomaan ehkäistä lasten syrjäytymistä ja mahdollistaa tasa-arvoa siten, ettei vanhempien heikko tulotaso "estä" lapsia harrastamasta. Lisättäköön vielä se, ettei tätä ole toimeentulotukea myöntävien työntekijöiden taholta päätetty, vaan nämä asiat päättää tietysti aina ylempi taho. Totta kai joskus mietityttää, että kovin helpolla pääsevät nämä ns yhteiskunnan elätit, kun itse pitää kaikki kustantaa omasta palkasta. Sitten, jos ei johonkin ole varaa, niin se jää hankkimatta.

Se voi olla ennaltaehkäisevä tukitoimi. En todellakaan kadehdi. Lapset on syyttömiä vanhempien taloudelliseen tilanteeseen.

Mielummin harrastusten tukemista kuin alkoholistiyhäitien kylpylälomia....

Ratsastus kuuluu eliittiharrastuksiin. Työväenopiston kursseista löytyy monenlaista liikuntaa, niiden maksaminen ymmärrettävissä.

Tuttavani on ns. pienyrittäjä. Osaa koulutuksensa takia kaikki verotusjutut ja tukiasiat tosi hyvin. Kertoo aina minulle, kuinka laskee, että tulot jäävät määrättyjen tulojen alle, niin saa asumistuet omistusasuntoon ja muut tuet ja monenlaista apua. Aikuinen tyttönsä muutti poikaystävän luo, niin jätätti tytön osoitteen asuntoonsa, että saa paremman asumistuen. Osaa monenlaiset verometkut, millä maksaa mahdollisimman vähän veroa ja saa tukia. 

On niin köyhää yrittäjää yhteiskunnan silmissä, mutta silti rahaa riittää moneen kalliiseen harrastukseen ja hemmoitteluhoitoon ja pariin rahaa vievään kotieläimeen. Eläinlääkärimaksu 500 euroa kuussa ei häntä hetkauta minnekään, kun sitä rahaa on. Silti vuositulot on ihan minimaaliset yrittäjänä.

On kyllä monesti käynyt mielessä, että jos fiksu olisi ollut, niin olisi lukenut silloin aikoinaan kauppaopistossa merkantiksi ja pistänyt yrityksen pystyyn, niin paljon enemmän olisi ollut rahaa käytössä ja mahdollisuus elää leveämmin, koska olisi osannut kaikki yhteiskunnan kiekurat, miten saa nyhdettyä rahaa tekemättä töitä pitkää päivää. Toiset osaa ja toiset tyhmät, eli meikäläiset luki muutaman vuoden ammattia, otti opintolainaa ja on tehnyt työtä koko elämänsä.

Joten ap.n kysymykseen ok. Jos osaa nyhtää yhteiskunnalta rahaa ja palveluja syrjäytymisen ehkäisyksi, niin ihan vapaasti. Jos osaa niin röyhkeä olla, niin silloin on ansainnut tukensa. Tyhmät luulee, että työtä tekemällä rikastuu. Silloin pääset vain maksajan rooliin.