Lue keskustelun säännöt.
G: Mikä lapsiperhearjessa on ihanaa? :)
07.08.2016 |
Mikä sinusta on lapsiperhearjessa ihanaa? Mitkä ovat lapsiperhearjen hyvät puolet?
Olen lapseton nuori nainen, jolla on liiankin raadollinen kuva lapsiperheiden arjen pyörityksestä. Arki on näyttäytynyt silmiini niin kammottavalta, että olen alkanut kallistumaan sille puolelle, etten ehkä edes halua itse lapsia (ikää nyt 28). Haluan kuitenkin päästä tästä raadollisuudesta eroon - auttakaa siis AV-mammat siinä! Kertokaa minulle, mistä te nautitte siinä lapsiperhearjessa ja mitkä asiat saavat onnelliseksi. :) Onhan niitä hyviä hetkiä oltava enemmän kuin huonoja (?), kun niin monella lapsia on.
Lopuksi voit halutessasi kertoa, onko lapsiperhearjessa mielestäsi enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä.
Kommentit (43)
Omat lapset on rakkaita ja ihania. Lapsen kasvaminen ja kehittyminen ei ole mitenkään poikkeuksellista, mutta oman lapsen kasvamisen ja kehittymisen seuraaminen on ainutlaatuista. Elämä on sarja hyviä, huonoja, keskinkertaisia, ihan kivoja ja aivan kamalia hetkiä, mä en koe erityistä tarvetta tilastoida niitä. Elämä on vain elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kesäloman loppupuolella on vähän vaikea löytää kovin paljon kivaa sanottavaa lapsiperhearjesta. Jatkuvaa vikinää ja ulinaa on ollut, mitä tehään, minne mennään. Mikään ei riitä ohjelmoitua sirkushuvia pitäisi olla 24/7. Tällä hetkellä parasta on illat, klo 22 jälkeen, kun kakarat ovat nukahtaneet.
Äääh, tiedän tiedän..... Siksi haluankin nyt VAIN niitä hyviä puolia ja kokemuksia!
Vai jos arki on lähes aina yhtä taistelua jaksamisen kanssa, miksi kukaan hankkisi lapsia? Vai eivätkö ihmiset tajua, mitä arki todellisuudessa lasten kanssa voi pahimmillaan olla?
AP
Hyvää on seksin vähyys/puute. Muija näyttää ihan seinästä revityltä pyryharakalta rasvaisine hiuksineen ja mummoalushousuineen. Luojan kiitos ettei tarvitse koskea.
Univelka, rahapula ja seksittömyys :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kesäloman loppupuolella on vähän vaikea löytää kovin paljon kivaa sanottavaa lapsiperhearjesta. Jatkuvaa vikinää ja ulinaa on ollut, mitä tehään, minne mennään. Mikään ei riitä ohjelmoitua sirkushuvia pitäisi olla 24/7. Tällä hetkellä parasta on illat, klo 22 jälkeen, kun kakarat ovat nukahtaneet.
Äääh, tiedän tiedän..... Siksi haluankin nyt VAIN niitä hyviä puolia ja kokemuksia!
Vai jos arki on lähes aina yhtä taistelua jaksamisen kanssa, miksi kukaan hankkisi lapsia? Vai eivätkö ihmiset tajua, mitä arki todellisuudessa lasten kanssa voi pahimmillaan olla?
AP
Mun on pakko nyt huomauttaa, että ethän sä tiedä, kun et ole sitä lapsiperhearkea elänyt. Sulla on mielikuva. Se mielikuva voi pitää paikkansa joidenkin ihmisten kohdalla ja joissain tilanteissa.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuuluin siihen ilmeisesti harvinaiseen äitijoukkoon, joka ei saanut synnytyksen jälkeistä masennusta vaan synnytyksen jälkeisen hyperonnellisuuden. Olin koko ekan vauvavuoden onnellisuushormoneiden aallon huipulla. Yövalvomiset ja vauvan normaaliin kehittymiseen liittyvät raskaammatkaan vaiheet eivät tuntuneet liian vaikealta. Olin niin onnellinen vauvan ja miehen kanssa.
Sittemmin hormonimyrsky tasaantui. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä että hyvä suhteeni nyt jo murrosikäisen lapseni kanssa perustuu tähän meidän ihmissuhteemme ensimmäiseen onnelliseen vuoteen. Voi kun jokainen äiti saisi sellaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kesäloman loppupuolella on vähän vaikea löytää kovin paljon kivaa sanottavaa lapsiperhearjesta. Jatkuvaa vikinää ja ulinaa on ollut, mitä tehään, minne mennään. Mikään ei riitä ohjelmoitua sirkushuvia pitäisi olla 24/7. Tällä hetkellä parasta on illat, klo 22 jälkeen, kun kakarat ovat nukahtaneet.
Äääh, tiedän tiedän..... Siksi haluankin nyt VAIN niitä hyviä puolia ja kokemuksia!
Vai jos arki on lähes aina yhtä taistelua jaksamisen kanssa, miksi kukaan hankkisi lapsia? Vai eivätkö ihmiset tajua, mitä arki todellisuudessa lasten kanssa voi pahimmillaan olla?
AP
Mun on pakko nyt huomauttaa, että ethän sä tiedä, kun et ole sitä lapsiperhearkea elänyt. Sulla on mielikuva. Se mielikuva voi pitää paikkansa joidenkin ihmisten kohdalla ja joissain tilanteissa.
2
Miksi sitä pitäisi elää ymmärtääkseen osia siitä, jos kerran sitä pääsee läheltä seuraamaan? Kai sitä näkemästään oppii jokainen?
-toinen lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kesäloman loppupuolella on vähän vaikea löytää kovin paljon kivaa sanottavaa lapsiperhearjesta. Jatkuvaa vikinää ja ulinaa on ollut, mitä tehään, minne mennään. Mikään ei riitä ohjelmoitua sirkushuvia pitäisi olla 24/7. Tällä hetkellä parasta on illat, klo 22 jälkeen, kun kakarat ovat nukahtaneet.
Äääh, tiedän tiedän..... Siksi haluankin nyt VAIN niitä hyviä puolia ja kokemuksia!
Vai jos arki on lähes aina yhtä taistelua jaksamisen kanssa, miksi kukaan hankkisi lapsia? Vai eivätkö ihmiset tajua, mitä arki todellisuudessa lasten kanssa voi pahimmillaan olla?
AP
Mun on pakko nyt huomauttaa, että ethän sä tiedä, kun et ole sitä lapsiperhearkea elänyt. Sulla on mielikuva. Se mielikuva voi pitää paikkansa joidenkin ihmisten kohdalla ja joissain tilanteissa.
2
No mielestäni voi sanoa jo tietämiseksi, että arki on kamalaa yöheräilyineen, uhmaikäisineen yms. Tiedän sen, koska tunnen itseni ja omat jaksamisen rajani. Ei ole olemassa lasta, jolla ei joskus olisi esim. yöheräilyä, uhmaa yms.
Mutta toki osittain kyse on mielikuvasta. Siksi haluaisinkin nyt muuttaa tätä mielikuvaa positiivisempaan suuntaan.
AP
Meillä on yksi aika helppo kolmevuotias lapsi. Parhaita/ihania juttuja löytyy mielestäni paljon. Viikonloppuaamut, kun lapsi kömpii seiskan maissa meidän väliin ja ylös nousemisen sijaan nukutaan kaikki yhdessä vielä pari tuntia. Lapsen kanssa yhdessä tekeminen. Käydään pyöräilemässä ja lapsi on todella kiinnostunut kaikista liikuntajutuista kuten mekin, joten niitä on kiva opetella yhdessä. Meillä on ollut tänä kesänä kausikortit läheiseen vesipuistoon, jossa ollaan sitten vietetty kaikki hellepäivät, jotka olemme olleet kotikaupungissa. Kesä on ollut todella kiva ja rento. Matkustaminen lapsen kanssa on mukavaa. Lapsi kiinnittää iha eri tavalla huomiota asioihin ja tulee itsekin heittäydyttyä täysillä ja huomattua asioita, joita ei ehkä olisi ilman lasta nähnyt. Perhe-elämä on minulle yksi toteutunut unelma. Pakko silti myöntää, että jos olisin saanut esim. temperamentiltaan vaikeamman lapsen, en olisi ehkä tätä mieltä. Nyt olemme voineet edelleen tehdä niitä asioita mitä ennen lastakin, mutta tietenkin lapsen tahtiin. Kaikilla se ei onnistu, vaikka lapsia olisikin vain se yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä lapsiperhearki on ihanaa ja rentoa, lapset hyväntuulisia ja hauskoja. Erityisen ihanaa on kun lapset osoittaa hellyyttä, kaikki sellaiset pienet hassuttelujutut ja uuden oppimiset.
Se vierestä seuraaminen, oli se kuinka läheltä tahansa ei yleensä kerro millaista se on kun on se oma lapsi. Ei sitä sidettä tai rakkautta osaa selittää. Rankkaahan se arki on mutta kyllä se itselläni silti onnellista on. Ne on ne omat lapset joiden kanssa on hauskaa, joita rakastaa, joiden kanssa elää tätä elämää, joita kasvattaa ja joiden kehitystä seuraa. Ja perhe kokonaisuudessaan tuo turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Se tekee hyvin onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vierestä seuraaminen, oli se kuinka läheltä tahansa ei yleensä kerro millaista se on kun on se oma lapsi. Ei sitä sidettä tai rakkautta osaa selittää. Rankkaahan se arki on mutta kyllä se itselläni silti onnellista on. Ne on ne omat lapset joiden kanssa on hauskaa, joita rakastaa, joiden kanssa elää tätä elämää, joita kasvattaa ja joiden kehitystä seuraa. Ja perhe kokonaisuudessaan tuo turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Se tekee hyvin onnelliseksi.
Ei tietenkään kerro, että millaista on, kun on oma lapsi.
Mutta en purematta niele tätäkään, että sidettä ja rakkautta ei osaa selittää ja arki on onnellista - kyllä osa äideistä kertoo, että jopa katuu lasten hankkimista, koska arki on yksinkertaisesti liian rankkaa tai sidettä lapseen ei ole saanut kunnolla muodostettua. Näitä tapauksia on täällä AV:llakin vaikka kuinka paljon eri keskusteluissa.
AP
Onhan tämä toisinaan rankkaa. Etenkin taiteilla työn ja perheen välillä ja koittaa ylläpitää tasapainoa.
Mutta en silti vaihtaisi mistään hinnasta yhdessä oloa lasten kanssa. Vaikka moni asia kiukuttaa ja toisinaan on aika väsynyt ja lapsien temppuilut ottaa aivoon, niin silti lasten kanssa touhuaminen ja heidän kehityksensä seuraaminen on äärimmäisen hauskaa, ja monesti saa vedet silmissä nauraa hassuttelulle ja hauskoille asioille. Rakastan silti tätä yhdessä oloa.
Itse perustin perheen vanhemmalla iällä, joten menoni menin, ympäri maailmaa tuli taahattua ja kaikenlaista tuli kokeiltua. Hauskaa oli, mutta siihenkin kyllästyy ajan mittaan. Joten nyt suorastaan nautin "arjeltaan rauhallisesta" elämästä, joka kestää sen aikaa mitä kestää.. tulee aika jolloinka lapset lentävät pesästä ja alkavat elää omaa elämää. Ja silloin olen jo eläkkeellä, myyn kaiken ja muutan jonnekkin aurinkorannan tuntumaan elämään toisenlaista elämää. Eli mitä sanomani.. elämässä on eri vaiheita, ja eteenpäin mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita ap tajuta, että äidit, isät, lapset, perheet ovat erilaisia. On niitä, joilla on ihanaa ja niitä joilla on kamalaa, väliin mahtuu kaikenlaista, eikä sitä voi varmuudella etukäteen tietää mitä tuleman pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kesäloman loppupuolella on vähän vaikea löytää kovin paljon kivaa sanottavaa lapsiperhearjesta. Jatkuvaa vikinää ja ulinaa on ollut, mitä tehään, minne mennään. Mikään ei riitä ohjelmoitua sirkushuvia pitäisi olla 24/7. Tällä hetkellä parasta on illat, klo 22 jälkeen, kun kakarat ovat nukahtaneet.
Äääh, tiedän tiedän..... Siksi haluankin nyt VAIN niitä hyviä puolia ja kokemuksia!
Vai jos arki on lähes aina yhtä taistelua jaksamisen kanssa, miksi kukaan hankkisi lapsia? Vai eivätkö ihmiset tajua, mitä arki todellisuudessa lasten kanssa voi pahimmillaan olla?
AP
Mun on pakko nyt huomauttaa, että ethän sä tiedä, kun et ole sitä lapsiperhearkea elänyt. Sulla on mielikuva. Se mielikuva voi pitää paikkansa joidenkin ihmisten kohdalla ja joissain tilanteissa.
2
No mielestäni voi sanoa jo tietämiseksi, että arki on kamalaa yöheräilyineen, uhmaikäisineen yms. Tiedän sen, koska tunnen itseni ja omat jaksamisen rajani. Ei ole olemassa lasta, jolla ei joskus olisi esim. yöheräilyä, uhmaa yms.
Mutta toki osittain kyse on mielikuvasta. Siksi haluaisinkin nyt muuttaa tätä mielikuvaa positiivisempaan suuntaan.
AP
No koska se yöheräily helpottaa yleensä jo ensimmäisen vuoden jälkeen, suhde lapseen kestää loppuelämän. Lisäksi se oman lapsen uhmaikä ei itsestäni ainakaan tunnu niin kamalalta, kuin muiden kertomana. Olen itsekin syyllistynyt lapsettomien "pelotteluun" raskaasta arjesta, mutta jälkeenpäin ajateltuna ne asiat ei tunnukaan niin kamalilta.
Se rakkaus lapseen kantaa (normaalien) raskaidenkin kehitysvaiheiden läpi, eikä sitä voi oikein lapsettomalle selittää.
Lapsissa on parasta se aitous, onnellisuus ja viattomuus. Arkena on ihanaa kun herää pienen hymyyn, oma lapsi oppii jotain uutta, se kun välillä vaan katselee sitä toisen puuhailua ja leikkimistä! Se kun lapsi haluaa syliin ja halaa.. Tähän väliin mahtuu myös turhia itkuja, uhmailua ja syömisestä kieltäytymistä, ei se arki ole pelkkää ihanaa ja söpöä, tai pelkkää kärsimystä ja väsymystä.
Minä muistan edelleen lämmöllä ja kaipauksella aikaa, jolloin lapseni olivat pieniä, ovat nyt reilu kolmekymppisiä.
Ison osan ajasta olin yksinhuoltaja, toivotonta rahapulaa ei ollut, mutta ylimääräiseen ei ollut varaa.
Teimme kaiken yhdessä ja olimme paljon lähekkäin. Luin lapsille, kävimme uimassa, ulkoilimme, elimme arkea, se oli ihanaa.
Lämpimät välit ovat edelleen. Rakastan heitä hyvin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Koita ap tajuta, että äidit, isät, lapset, perheet ovat erilaisia. On niitä, joilla on ihanaa ja niitä joilla on kamalaa, väliin mahtuu kaikenlaista, eikä sitä voi varmuudella etukäteen tietää mitä tuleman pitää.
Näin juuri. Itse tajusin vasta lapsen saatuani, että meillä olisi voinut olla paljon vaikeampaa. Paria tuttavaperhettä vierestä seuranneena tiedän, että lapsiarki voi olla ihan horroria, vaikka kaikilla on ne hyvät hetketkin. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että meillä kävi näin hyvä tuuri. Enkä uskalla tehdä toista, sillä kukaan ei voi luvata seuraavankin olevan yhtä helppo.
T.10
Meillä vanhimmat lapset jo yli 20v ja muuttaneet omilleen. Pärjäävät elämässä ja ovat jo kavereita, vaikka toki aina myös lapsiani. Nyt huomasn, että kaikki nämä vuodet olivat todellakin arvokkaita ja kaiken "vaivan" arvoisia!
Heistä on paljon seuraa ja iloa!
Lapsiperhearki voi tosiaan olla raadollista, mutta älä ap huoli, sillä siihen mahtuu valtavasti hyvääkin.
Myös ihmisen sietokyky kasvaa lasten hankkimisen myötä; katastrofaalisia päiviä on, mutta niiden jälkeen tulee usein myös voittajafiilis; "Ei jumalauta tästäkin sirkuksesta selvittiin!".
Moni mainitsi jo tuon lapsen kehityksen seuraamisen. Se on oikeasti huikeaa. Itse nauran välillä itselleni havahtuessani siihen, kuinka vilpittömän liekeissä voin olla vaikkapa oman taaperoni uudesta taidosta tai sanasta.
Lapsen kasvaminen omanlaisekseen tyypiksi on kiehtovaa ja liikuttavaa.
Sen lisäksi yksi asia, jonka itse koen positiivisena, on oma kasvu. Olen varma, että mammojen palstamouhoamisista huolimatta lähes jokainen äidiksi tullut voi allekirjoittaa sen, kuinka tuo jo mainittu sietokyky saa aivan uudet mittasuhteet. Lasten saamisen jälkeen omat turhat vinkumiset jäävät vähemmälle, ja sitä itse huomaa, kuinka käsittämättömistä asioista joskus on jaksanut nillittää ja stressata :)
Näin kesäloman loppupuolella on vähän vaikea löytää kovin paljon kivaa sanottavaa lapsiperhearjesta. Jatkuvaa vikinää ja ulinaa on ollut, mitä tehään, minne mennään. Mikään ei riitä ohjelmoitua sirkushuvia pitäisi olla 24/7. Tällä hetkellä parasta on illat, klo 22 jälkeen, kun kakarat ovat nukahtaneet.