G: Mikä lapsiperhearjessa on ihanaa? :)

Vierailija kirjoitti:

Univelka, rahapula ja seksittömyys :)

Mikäli teillä on tällaista ja se on vielä mielestäsi ihanaa, niin otan osaa. Älä kuitenkaan lapsiasi siitä syytä ettet osaa vastata esitettyyn kysymykseen 😂

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinusta on lapsiperhearjessa ihanaa? Mitkä ovat lapsiperhearjen hyvät puolet?

Olen lapseton nuori nainen, jolla on liiankin raadollinen kuva lapsiperheiden arjen pyörityksestä. Arki on näyttäytynyt silmiini niin kammottavalta, että olen alkanut kallistumaan sille puolelle, etten ehkä edes halua itse lapsia (ikää nyt 28). Haluan kuitenkin päästä tästä raadollisuudesta eroon - auttakaa siis AV-mammat siinä! Kertokaa minulle, mistä te nautitte siinä lapsiperhearjessa ja mitkä asiat saavat onnelliseksi. :) Onhan niitä hyviä hetkiä oltava enemmän kuin huonoja (?), kun niin monella lapsia on.

Lopuksi voit halutessasi kertoa, onko lapsiperhearjessa mielestäsi enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä.

Rehellisesti sanottuna ei mikään, joten olen todella tyytyväinen että ei enää tarvitse elää sellaista.

Parasta lapsiperhearjessani tällä hetkellä (lapsi kohta 2-vuotias):

- Lapsi on ihana hellyyskone, joka rakastaa pussailua ja halailua.

- Lapsen kanssa kulkiessa arkisetkin jutut saavat uutta hohtoa, esim. uimareissu rannalle on riemua täynnä oleva elämys, tai keksien leipominen parasta ikinä. Kirjastoon lähteminen saa aikaan ilotanssit :D.

- Lapsi oppii jotain uutta joka päivä, ja tätä on tosiaan ihana seurata.

- Saan paljon iloa myös siitä, kun näen että lapseni on tärkeä muillekin ihmisille, isovanhemmille ja sukulaisille. Välit moniin sukulaisiin ovatkin lapsen myötä tiivistyneet, mikä on ihana asia.

Vaikka nyt eletään tahtokautta "raskaimmillaan" ja jotkut päivät ovat vääntöä täynnä, niin kyllä silti lapsiperhearki antaa enemmän kuin ottaa. Lapsi tuo elämääni niin paljon rakkautta.

Toisaalta minulla onkin vain yksi lapsi. Voihan olla, että useamman pienen lapsen perheessä kuvio voi tuntua paljon raskaammalta. Hyvin todennäköisesti lapsilukuni jää tähän. Perheessämme ei ole toista vanhempaa, ja vakava parisuhde ja uusien lasten saaminen tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta. Ehkä siitä syystä koen tämän ajan niin ainutlaatuisena. Voihan olla että tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun saan tämän kokea.

Lisäyksenä vielä yhden lapsen äidiltä. Luulen, että lapsiperhearjen kokemiseen näin(kin) positiivisena vaikuttaa ihan se oma asennekin. Totta hemmetissä niitä raskaita päiviä on myös, ja niistä saa valittaa ja pitääkin hakea vertaistukea :). Elämässä on kuitenkin hyvin paljon erilaisia vaiheita, ja ihan varmasti ehdin vielä elää uudestaan myös itselleni, kun lapsi elää aikuisena omaa elämäänsä. Silloin varmasti kaipaan läheisyyttämme. Tätä toistelen itselleni silloin, kun meinaa kiristää liikaa :D.

Mulla on kaksi lasta, 5 v ja 7 v. Parasta on, että minulla on elämässäni kaksi ainutlaatuista ihanaa persoonaa ja se ihmetys siitä, että olemme jotekin onnistuneet heidät saamaan aikaan. Se on maailman luonnollisin asia, mutta myös täysin käsittämätön. Omat lapset eivät ole vain jotain randomlapsia, vaan XX ja XX (nimet tähän). Se on parasta. Kai aloittajakin suhtautuu esim. mieheensä ja ystäviinsä omina persooninaan eikä vain joinakin stereotyyppisen joukon edustajina? Lapsiperhe-elämä vaatii sitä, että yleisesti tykkää ihmisistä, kovin introvertille ei varmasti ole paras elämäntapavalinta.

Melko kamalaa, että ketju jää näin lyhyeksi, kun puhutaan lapsiperhe-elämän parhaista puolista. Jos puhuttaisiin huonoista puolista, olisi tämä jo kymmensivuinen.

Vierailija kirjoitti:

Näin kesäloman loppupuolella on vähän vaikea löytää kovin paljon kivaa sanottavaa lapsiperhearjesta. Jatkuvaa vikinää ja ulinaa on ollut, mitä tehään, minne mennään. Mikään ei riitä ohjelmoitua sirkushuvia pitäisi olla 24/7. Tällä hetkellä parasta on illat, klo 22 jälkeen, kun kakarat ovat nukahtaneet. 

Hehee, minkä ikäiset lapset? täällä meinaa sama juttu :)

Vierailija kirjoitti:

Melko kamalaa, että ketju jää näin lyhyeksi, kun puhutaan lapsiperhe-elämän parhaista puolista. Jos puhuttaisiin huonoista puolista, olisi tämä jo kymmensivuinen.

Ainoa kamaluus on ap:n asenne. Ei tuolla asennemaailmalla varustetulla ihmisellä ole mitään tajua siitä, että perheitä on kovin erilaisia eikä niiden kamaluus ole lapsista kiinni.

Osa ihmisistä ei aikuistu koskaan, ennen puhuttiin Peter Paneista nykyään näyttää olevan myös naispuolisia versioita.

Vierailija kirjoitti:

Melko kamalaa, että ketju jää näin lyhyeksi, kun puhutaan lapsiperhe-elämän parhaista puolista. Jos puhuttaisiin huonoista puolista, olisi tämä jo kymmensivuinen.

Negatiivisista asioista on helpompi puhua, kauniit ja hyvät asiat monesti koetaan liian henkilökohtaisiksi että niitä haluaisi antaa palstalle reposteltavaksi. Vai kertoisitko itse esimerkiksi kauneimmasta rakastelustasi palstalla, jossa se varmasti tulisi ivatuksi?

Parasta

- lapsen seura

- lasten kanssa saa luoda hyvän suhteen ja vahvan pohjan heidän elämälleen elämällä ihan tavallista arkea, turhanpäiväiset ongelmat häviävät

- saa olla paljon ulkona

- suhde mieheen syventyy ja saa uuden tason, yhteisen "tarkoituksen"

Olen hoitovapaalla, poika reilun vuoden. Meidän arjessa parasta on:

- Kokonaan nukutut yöt, poika nukkuu rauhallisesti omassa huoneessaan. Viimeisetkin yöheräilyt jäivät pois vuoden kohdalla.

- Rauhallinen aamupala, poika sormiruokailee ja saan juoda kahvini tuoreena. Selailen blogeja ja jutustelen pojan kanssa.

- Kärrylenkki aamulla. Katsellaan ympäristöä ja haukataan happea. Jokainen vastaantuleva auto ja koira huomataan.

- Päikkäreiden aikaan saan touhuta omia juttujani tai olla tekemättä mitään. Pyrin hoitamaan kotitöitä pojan hereilläollessa (esim. pyykkihommissa hän mieluusti "auttaa") joten päikkäriaikaan voin ottaa ihan rennostikin.

- Pojan riemunkiljahdukset, kun isänsä tulee töistä.

- Alkuillasta teemme usein jotain mukavaa koko perheenä, käymme esim. veneilemässä.

- Poika menee nukkumaan klo 20, joten ihan mukavasti jää omaa/yhteistä aikaa iltaan.

Itsekin ajattelin ennen samalla tavalla kuin ap, mutta eihän tämä perhe-elämä mitään kamalaa ole. Ihminen on sopeutuvainen, nyt tuntuu ihan kummalliselta ajatus rajattomasta omasta ajasta. Puolensa oli toki siinäkin :)

Täällä puhutaan paljon tyhjyydestä. Lapsiperhearkeen ei kuulu tyhjyyden tunne. Elämä on täyttä, palaset on paikallaan. Kokonaisuus on valmis ja mitään ei puutu. Mitä enemmän lapsia sen enemmän rakkautta, touhua, melua, onnea, työtä, sisältöä. Nautin suunnattomasti kun saan seurata eri-ikäisten lasteni kasvua. Isommat ovat niin mahtavaa juttuseuraa, kolmivuotias hulvatonta seuraa, pienimmät suloisuutta täynnä. Kaikissa niin paljon ihania piirteitä. Ja se kehitys! Osaan nyt nauttia niin paljon pienimmistä kun huomaa sen kuinka nopeaa lapsi kasvaa ja niin lyhyen aikaa on pieni. Joka hetki lasten kanssa on ainutlaatuinen. Mahtavaa on myös onnistumisen tunne kun selviää härdellistä ja saa homman hoidettua. Voi heittää miehen kanssa ylävitoset ja todeta: "me teimme sen!"

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitovapaalla, poika reilun vuoden. Meidän arjessa parasta on:

- Kokonaan nukutut yöt, poika nukkuu rauhallisesti omassa huoneessaan. Viimeisetkin yöheräilyt jäivät pois vuoden kohdalla.

- Rauhallinen aamupala, poika sormiruokailee ja saan juoda kahvini tuoreena. Selailen blogeja ja jutustelen pojan kanssa.

- Kärrylenkki aamulla. Katsellaan ympäristöä ja haukataan happea. Jokainen vastaantuleva auto ja koira huomataan.

- Päikkäreiden aikaan saan touhuta omia juttujani tai olla tekemättä mitään. Pyrin hoitamaan kotitöitä pojan hereilläollessa (esim. pyykkihommissa hän mieluusti "auttaa") joten päikkäriaikaan voin ottaa ihan rennostikin.

- Pojan riemunkiljahdukset, kun isänsä tulee töistä.

- Alkuillasta teemme usein jotain mukavaa koko perheenä, käymme esim. veneilemässä.

- Poika menee nukkumaan klo 20, joten ihan mukavasti jää omaa/yhteistä aikaa iltaan.

Itsekin ajattelin ennen samalla tavalla kuin ap, mutta eihän tämä perhe-elämä mitään kamalaa ole. Ihminen on sopeutuvainen, nyt tuntuu ihan kummalliselta ajatus rajattomasta omasta ajasta. Puolensa oli toki siinäkin :)

Tämä on erikoinen vastaus. 5/7 kohdista on sellaisia, että jos sulla ei olisi lasta, nämä olisivat itsestäänselvyyksiä. Ainoastaan lapsesta johtuvia ilonaiheita ovat nuo riemunkiljahdukset ja perheenä veneily. Muut ovat rauhassa nukutut yöt ja aamiaiset sekä oma aika, joita kaikilla lapsettomilla on. Ja kyllä, minulla on lapsia, isompia jo tosin.

Meillä on kolme pientä lasta eli melkoista sirkusta tää elämä on :) parasta on se, kun aamulla lapset heräävät ja mönkivät unilämpiminä viereen halimaan. Myös sisarusten välistä rakkautta on ihana katsoa, kun isommat hoitavat ja hyssyttävät vauvaa. Lasten ilo pienistä asioista on taito, josta olen itse saanut oppia. Lasten tokaisut naurattavat monesti, ne ovat niin tahattoman koomisia. Lasten myötä olen myös rauhoittunut, koko ajan ei ole enää kiire. Tietysti meilläkin on niitä uhmaamisia, tappeluita ja kiukuttelua itse kenenkin taholta, mutten silti vaihtaisi mihinkään. Meillä lapset käy tosi helposti kierroksilla, jos on vieraita (tuttujakin), joten en ihmettele jos joku luulee meidän elämän olevan silkkaa kaaosta. Meidän arjen parhaissa hetkissä on usein läsnä vain oma perhe, siksi tämä elämän onni ei välttämättä näy ulospäin :)

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitovapaalla, poika reilun vuoden. Meidän arjessa parasta on:

- Kokonaan nukutut yöt, poika nukkuu rauhallisesti omassa huoneessaan. Viimeisetkin yöheräilyt jäivät pois vuoden kohdalla.

- Rauhallinen aamupala, poika sormiruokailee ja saan juoda kahvini tuoreena. Selailen blogeja ja jutustelen pojan kanssa.

- Kärrylenkki aamulla. Katsellaan ympäristöä ja haukataan happea. Jokainen vastaantuleva auto ja koira huomataan.

- Päikkäreiden aikaan saan touhuta omia juttujani tai olla tekemättä mitään. Pyrin hoitamaan kotitöitä pojan hereilläollessa (esim. pyykkihommissa hän mieluusti "auttaa") joten päikkäriaikaan voin ottaa ihan rennostikin.

- Pojan riemunkiljahdukset, kun isänsä tulee töistä.

- Alkuillasta teemme usein jotain mukavaa koko perheenä, käymme esim. veneilemässä.

- Poika menee nukkumaan klo 20, joten ihan mukavasti jää omaa/yhteistä aikaa iltaan.

Itsekin ajattelin ennen samalla tavalla kuin ap, mutta eihän tämä perhe-elämä mitään kamalaa ole. Ihminen on sopeutuvainen, nyt tuntuu ihan kummalliselta ajatus rajattomasta omasta ajasta. Puolensa oli toki siinäkin :)

Lainaan itseäni, joku oli kommentoinut että monikaan näistä asioista ei eroa lapsettoman elämästä (kommentti hävisi näkyvistä?). Ymmärsin AP:n olevan kiinnostunut lapsiperheen elämän mukavista asioista ylipäätään, ei ainoastaan sellaisista jotka eivät millään tavoin liity lapsettoman elämään. Mutta tässä nyt vielä muutama lapsiperhespesifi asia jotta ollaan varmasti aiheen ytimessä:

- Uskomaton rakkaus omaan lapseen. Ei tätä voi kunnolla sanallisesti selittää.

- Se että saa olla pienelle ihmiselle se kaikista tärkein. Tuki ja turva.

- Lapsen kehityksen seuraaminen ja hupsu ylpeydentunne jokaisesta pienestäkin jutusta. Lapsen riemu uusista taidoista ja "näithän äiti varmasti miten hienosti osasin"-katseet.

- Imetys.

- Nukkuvan lapsen ihailu.

- Vastaheränneen unenlämpimän pörröpään sylittely.

- Kaikki jutut, jotka varsinkin nukkumaanmenoajan lähestyessä saavat aikaan hervotonta kikatusta. Yleensä nämä ovat haasult kuulostavia sanoja.

- Se kun lapsi on hetken touhuillut omiaan ja läheisyydenkaipuun iskiessä tulee painamaan päänsä syliin ja antamaan pusuja.

Jokohan kelpaa ketjupoliisillekin ;)

Taidan vastata nyt asian vierestä, kun aloin miettiä, mikä niissä omissa lapsissa on parasta. Mutta toisaalta, hehän he sen arjen tekevät.

Kliseistä, mutta ne on niitä ohikiitäviä hetkiä, ei sitä aina osaa määrittää. Tulee vain olo, että hitsi tuo on hyvä tyyppi.

Monesti jään vain lumoutuneena tuijottamaan johonkin hommaan keskittynyttä lastani. Miten sen voisi sanoa. Kun ne on jotenkin niin puhtaita, ei murheet paina, ja se näkyy päälle päinkin.

Onhan tämä sellainen juttu, että ei sovi mukavuuden haluisille. Tai sitten pitäisi olla tukiverkostot ja pääkoppa kunnossa. Tai jättää lapset siihen yhteen, niin kuin omassa tuttavapiirissänikin moni on mukavuuden haluisena tehnyt. Kun ei ne muut mene siinä missä se yksikin.

Olisi niin paljon helpompi luetella, mikä on rankkaa. ;)

Mulla on kaksi lasta, 5- ja 8-vuotiaat ja minusta lapsiperhe-elämä on pääpiirteittäin ihan mukavaa. Kesälomalla tuntuu jo oikeasti lomalta, sillä lapset nukkuu jo itsekin pitkään ja jos sattuisi heräämään aiemmin, antaa kyllä vanhempien nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Lapsilla on kivoja oivalluksia ja heidän kehitystä on kiva seurata. Pikkulapsiaika oli minusta melko rankkaa, lähinnä työn ja perheen yhdistäminen on ollut haasteellista kun ei ole tukiverkkoja lähietäisyydellä. Nyt on kuitenkin tämmöinen mukavan seesteinen elämänvaihe menossa. Meidän lapset on onneksi aika rauhallisia, mikä sopii tällaiselle rauhalliselle ihmiselle hyvin :)

Lapset ovat omassa rasittavuudessaankin hauskoja, kyllä joka päivä saa vedet silmissä nauraa niiden jutuille kun keksivät uusia juttuja ja kehittyvät. Kyllä sen naurun sekaan kuuluu turhautumista, kun 3 vee kaataa ne ruuat kolmannen kerran päivässä maidon lattialle tai ruuat syliin kun pelleilee ruokapöydässä, vaikka oikeasti osaa jo syödä ja olla nätisti pöydässä. Mutta se on elämää. Siinä huomaa että lasten mukana oppii itsestäänkin koko ajan uutta ja ei aina voi olla mikään superihminen joka hoitaa kaikki tilanteet hillitysti. Eli omia tunteitaan, halujaan ja yleisesti elämäänsä alkaa ajattelemaan ihan erilailla kun olet vastuussa pienten ihmisten kasvatuksesta. Arvostus muuten itsestäänselviä asioita kohtaan nousee, esimerkkinä terveys. Kuinka onnellinen voikaan olla että omat lapset ovat terveitä ja hyvinvoivia. Ja sitten kun alkaa ajattelemaan kuinka paljon on saavuttanut elämässään, että meillä on onnellinen perhe, jolla on yhteinen tulevaisuus vielä edessä ja lapsilla koko elämä edessä, niin se tekee onnelliseksi.

Lasten ilo,pienen vauvan ihanuus,suloisuus,perhe,rakkaus,uuden oppiminen,lapsen ilo,ihana rikas arki,aina seuraa,rakkaus,rakkaus,rakkaus,ylpeys siitä että on saanut näin upeita lapsia,nauru,ilo,huumori.Lapset yhdistäneet minut ja miehen lopullisesti.

En vaihtaisi mihinkään,lasten myötä olen kokonainen.Kyllä noiden touhua on ihana seurata.Ja saa ostaa ihania vaatteita...;)

T.4 ihanaa ja vielä saa tulla jos luoja suo.

Aika moni rakastaa lastaan/lapsiaan enemmän kuin mitään muuta. Mieluummin mä vietän vähän rankempaa arkea lapsen kanssa kuin helppoa arkea ilman tuota ihanaa 3-vuotiasta.