Lue keskustelun säännöt.
Olen kuin henkisesti halvaantunut lapsuudenajan moitteista ja moittimisista
07.08.2016 |
Tajusin juuri miten vakavia seurauksia minulle on tullut siitä, että äitini kasvatti minua moittimalla. Lisäksi hän ei koskaan puolustanut minua, jos minua syytettiin, eikä siis ottanut edes selvää, mitä olin tehnyt ja olinko syypää tai ansaitsinko moitteet, vaan sanoi että minun piti uskoa mitä minulle sanotaan. Niinpä olen uskonut sen, että olen huono.
Olen avoliitossa ja minulla on lapsia. Meillä menee vähän huonosti miehen kanssa. Olen ärtynyt ja kiukkuinen enkä ole oikein itsekään tajunnut miksi. Nyt tajuan, että lapsuudenkokemukset ne siellä nostavat päätään. Pelkään alitajuisesti ja vain odotan mieheni moitivan minua. Kuulin myös isäni moittivan muita, vaikka hän on ainoita ihmisiä maailmassa, joka ei koskaan ainakaan minulle moittinut minua. Koska kuitenkin isäkin moitti kumppaneitaan, minulla on päässä malli, että parisuhteessa moititaan, olitpa sitten hyvä ihminen tai et. Pelkään erittäin paljon olla oma itseni. Entä jos minua silloinkin moitittaisiin? En edes tiedä kuka olen. Olen kehittänyt kuoren, joka on ilkeä, häijy ja kovakin. Sen alla pelkään tulevani haukutuksi ja moitituksi. En ehkä osaa monia asioita. Olen lakannut yrittämästäkään oppia, koska se ei vain suju, jos minua moititaan. Ja tarkoitan tällä käytännöllisiä asioita, asiatiedon oppiminen on aina ollut suht helppoa.
Päiväni kuluvat masentuneena hukkaan, koska olen lakannut tekemästä asioita, koska moittiminen yrittäessäni murskaisi minut.
Mieheni on siitä harvinainen ihminen, ettei hän oikeasti koskaan moiti minua. Silti minulla ei ole minkäänlaista luottoa siihen, että jos yrittäisin, etteikö hän sitten moittisi. Tämän täytyy olla jonkinlainen trauma, koska mitään "järkeä" tässä ei ole. Olen odottanut kymmenvuotisen liittomme ajan, koska hän alkaa moittia minua. Olen hyökännyt ensin, eli uskossani siitä, että hän kuitenkin aikoo moittia minua ollut miehelle ilkeä ja vihainenkin. Lähinnä kun jokin ei itsellä onnistu. Olen ollut aivan varma, että mies kohta moittii. Mies ei ole moittinut. Sitten olen alkanut pitää sitä nynnyilynä. Huoh. Vaikka en oikeasti haluaisi riidellä, niin olen ollut kokoajan valmistautunut sotaan. Huoooh. Pelkään tehdä omia valintoja - entä jos mies moittii? Että sellainen aamupäivän pläjäys. Tai aamun, tähän aamuun.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Pelkkä otsikkosikin kertoo, että olet monipuolisesti oivaltanut kipukohtiasi - ja vaikka tiedostaminen ei välttämättä sisäistä tuskaa helpotakaan, niin oman tilanteen ymmärtäminen on jo sinänsä arvokasta ja taatusti iso askel parantumisen suuntaan!
Olet todellakin kokenut mitätöiviä ja lamaannuttavia asioita ja ne vaikuttavat sinuun edelleen. Minulle jäi mieleen varsinkin, että sinulla lienee huono kuva itsestäsi, pelkäät olla oma itsesi, et edes tiedä kuka oikeastaan olet ja pelkäät jatkuvasti moitteita, jotka ikään kuin romahduttaisivat sinut. Tässä ja nyt toivon sinulle, että saisit alkaa kokemaan hyväksyntää ja rakkautta, joiden "sylissä" vapautuisit halvaannuttavista moitteista ja saisit luvan tulla siksi, joka olet :)
Terapeutti Tommy Hellsten on monessa kirjassaan puhunut siitä, miten kaltoin kohdeltu ja ehkä itseltäänkin hukassa oleva ihminen voi "syntyä" omaksi todelliseksi itsekseen "rakkaudessa", joka hyväksyy hänet. Ei siis ole toivoton tilanne, vaikka olisit "jäänyt syntymättä" itseksesi nuoruuden ja aikuisuuden aikana, vaan se on mahdollista yhä - kuten kaikille muillekin, jotka tuntevat olevansa samassa tilanteessa.Onko kukaan sanonut sinulle seuraavaa:
vaikka monenlaisen kaltoinkohtelun ja masennuksen seurauksena oma arvo ihmisenä voikin salakavalasti unohtua, niin todellisuudessa sinunkaan arvosi ei ole vähentynyt lainkaan: Sinä, juuri sinä, olet ARVOKAS, RAKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen :) Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään pärjäämisesi tai pärjäämättömyytesi elämässä! Olet arvokas ja ainutlaatuinen vain siksi, koska olet ihminen ja olet olemassa - mutta myös siksi, että sinun tahdottiin syntyvän tähän maailmaan eli olit toivottu ja rakastettu jo syntyessäsi. Sinut nähdään, hyväksytään ja sinua rakastetaan tälläkin hetkellä niin ihmeellisesti, ettet voi sitä ehkä arvatakaan.Tästä rakkaudesta kertovat koskettavasti oheiset lyhyet videot, suosittelen. Kaikkea hyvää sinulle!