Lue keskustelun säännöt.
Sovimme treffit
07.08.2016 |
Mies on ulkoisesti hyvin erilainen kuin mieheni normaalisti. En kuitenkaan hätkähtänyt kuvia, joten ajattelin, että annetaan mahdollisuus. Minulla on siis ollut aina sitoutumiskammoa, joka oireilee (:D) vikojen etsimisellä, vaikka muut eivät näkisi mitään vikaa. Parisuhteitakin on silti ollut. Myös kaikkea muuta.
Olen tottunut sinkkuelämässäni ihanaan vapauteen syödä mitä haluan, miten paljon tai vähän haluan. Ihanaan vapauteen, kun on seuranaan vain oma itsensä. On helppoa olla. Ei tarvitse katsoa kenenkään norsunv.naamaa, kärsiä epävarmuudesta, mustasukkaisuudesta, epäilyistä...
No, tämä mies nyt sitten (valitettavasti) toi ilmi olevansa erittäin kiinnostunut, mikä ei ehkä ole sitoutumiskammoiselle tunnevammailijalle paras mahdollinen asia tietää ennen tapaamista. Nyt olen aivan paineissa: olenko pettymys, onko hän pettymys, mitä jos joudun toteamaan, etten EDELLEENKÄÄN vain jaksa kiinnostua tarpeeksi muista kuin itsestäni, mitä jos eksät pyörivät liikaa mielessä, mitä jos mies vain innostuu liikaa eikä tajua, että tarvitsen aikaa ja tilaa tunnustella tunteitani.
Yksi eksä oli yhteydessä ja olemme nykyään väleissä, joskaan emme päivittäin viestittele. Yhdessä vaiheessa tämä VARATTU (ärsyttää...) eksäni viestitteli joka päivä heti aamusta. Siitä tuli outo tunne. Meidän suhteemme aikoinaan oli ihanan erityinen, eksä oli ihanan kiltti ja sopi minulle<3 Mutta se yksi asia muutti kaiken lopullisesti... Minä en tehnyt mitään, eksä teki. Asia on puhuttu halki, sovittu... minkäänlaista vihaa ja kaunaa ei ole, sinänsä... Mutta en minä tule koskaan pääsemään yli niistä lukuisista menettämistäni mahdollisuuksista, jotka eksä aikoinaan eväsi idioottimaisella käytöksellään. Paluuta entiseen ei ole ikinä :'( Asia kalvaa mieltä päivittäin, on ikävä eksää, jonka joskus tunsin.
Sinkkuna olen tottunut kaikenlaisiin jännittäviin käänteisiin miessuhteissa, mutta varattuna pitäisi tyytyä tylsään arkeen. Mistä edes tiedän, olenko kuitenkaan valmis mihinkään suhteeseen? En minä tiedä! Olen ehkä liian tottunut nykytilanteeseen? Saan huomiota, mutta minun ei tarvitse panostaa oikein mihinkään keskusteluyhteyteen, jos en jaksa. Ja usein en jaksakaan. Oma seurani vie voiton, oma rauha.
Mies kertoi muutamien lopettaneen viestittelyn nähtyään hänen kuvansa, ja sekin vahvisti tätä pelkoani. Miksi minä tykkäisin, jos muutkaan eivät? On hänellä toki pitkiäkin suhteita ollut, että ei sentään mikään hylkiö ole. Minä sen sijaan olen sellainen miehestä toiseen hyppijä. Mutta nämä ajatukseni ovat aivan hulluja, kaikki johtuu SITOUTUMISKAMMOSTANI. Tiedän, millaisia miehiä voin saada, kyllä minulla on komeita eksiä. Ei tuokaan mies ole ruma, mutta miksi olen niin epävarma. Emme ole edes tavanneet vielä ja olen jo näin sekaisin ajatuksieni kanssa :/
Ja oikeasti mies vaikuttaa tosi hyvältä nettijuttujen perusteella. Epäröin vain kaikkea, onko hän tasoiseni jne. Teksti on huonoa koska valvoin koko yön ja olen aivan rättipoikki x_x
Takokaa järkeä päähäni, joku jooko?! Kiitos.
Kommentit (34)
Noin neuroottiselle sopii vain terapeutti. Älä tapaile muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitoutumiskammoinen, en voi sille mitään. Aion hänet tavata kuitenkin, koska on mahdollista, että jonain päivänä hän on silmissäni maailman ihanin mies. Voi olla myös että hän on aivan kamala. Sitä entisaikojen eksää en voi koskaan saada takaisin, mutta kamala ikävä on, mitä sitä kieltämään :( Odotan joka päivä eksän viestejä, vaikka tuskin hän ihan heti mitään viestittelee. Mutta ehkä jossain vaiheessa...
Toki, nykyään kun väleissä olemme, voisin itsekin viestitellä eksälle, mutta ei se olisi sama asia. Eikä hän ole enää sama ihminenkään. Paitsi ulkoisesti... ulkoisesti hän ei ole muuttunut. Mutta näen sieluni silmin, että viestittelymme ei ollut siinä... vielä se jatkuu... jonain päivänä, tai yönä.
Mikä on tämän avautumisen tarkoitus?
Ainiin, unohdin lisätä, että: pelkään osittain myös itseäni, kun nyt sinkkuna olen tottunut vaihteluun jännitykseen. Jos seurustelisin, ja tämä mainitsemani eksä viestittelisi taas yöllä niitä viestejään... se eiolisi hyvä asia. Mitä jos minusta kuoriutuisi pettäjä :( Koskaan en ole ketään pettänyt, mutta välillä tuntuu kuin en osaisi olla aloillani kuitenkaan. Ehkä se ei sovi minulle, vaikka kuinka toivoisin ja uskottelisin itselleni ja muille niin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Vaihteluun ja jännitykseen
Olen aivan nukahtamispisteessä.
Sun ei kyllä kannata tuhlata tuon miehen aikaa tämän enempää. Parane ensin eksästäsi ja tutustu omaan pääkoppaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tämän avautumisen tarkoitus?
Se että miten saan nämä ihmeelliset pelot pois ja uskallan heittäytyä uuteen. Ja ottaa valtavasti riskejä. Häpeän, jos hän on livenä kamala. Miksi muut antoivat pakit, ja minä "alennuin" antamaan mahdollisuuden vain huomatakseni, että ei todellakaan ollut seen arvoista. Sitä(kin) pelkään, vaikka kuulostaa erittäin julmalta. :/
Vierailija kirjoitti:
Sun ei kyllä kannata tuhlata tuon miehen aikaa tämän enempää. Parane ensin eksästäsi ja tutustu omaan pääkoppaasi.
Haluan tavata hänet... Eksästä olen väkisin joutunut luopumaan vuosien (kyllä) saatossa. Sitten hän repi vanhat haavat auki alkamalla viestittelemään. Nyt on taas hiljaisempaa, mutta uskon hänestä vielä kuuluvan... taidan tietää kaavan, taidan todella tietää sen... tunnen sen ihmisen... Veikkaan, että eksä laittaa viestiä heti kun "rakkaansa" on jossain muualla taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan hyvin voit olla sinkkuna. Itse olen myös ns sitoutumiskammoinen, tai sitten multa vaan puuttuu se biologinen kello ja perheenperustusvietti. Olen itsenäinen. Viihdyn sinkkuna. Miksi sinun pitäisi alkaa seurustella, ulkoisen paineen takia?
Otat kyllä yhdet treffit turhan vakavasti. Tapaat kerran vaikka kahvilassa ja jos ei natsaa, niin lähdet pois. Tai sitten perut ne treffit ja sanot ettei kiinnosta. That's it.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tämän avautumisen tarkoitus?
Tätä minäkin ihmettelen. Menee treffeille ja katsoo, miten etenee. Ihme vatvomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös sen sitoutumiskammo pitäisi tulla esiin sitten kun suunnitellaan naimisiin menoa tai yhteenmuuttamista. Naurattaa lukea, että jo ensitreffeille mentäessä syytettäisiin sitoutumiskammoa. Lapsellinen teksti muutoinkin kaikkine exä ja kuka mitäkin tasoa -juttuineen.
Ap panikoi kuin häntä oltais väkisin kiikuttamassa vihille. Kysymys on vain yksistä treffeistä, herran tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä kokemus olet tuolle treffimiehelle. Oppii kiertämään neurootikot kaukaa. Mutta hei, ihan tosissaan nyt, pysy sinkkuna ja unelmoi tuo exähaaveilu ohi. Sehän on varattu, vai mitä se on, kun touhuilee naisensa selän takana? Hämmentele omaa soppaasi vaan. Et ole kypsä mihinkään suhteeseen. Juupaseipäsjuupaseipäs...mielenkiintoista ois tietää sun ikä?
Onpa ihmeellisiä kommentteja. Sitoutumiskammo voi todellakin oireilla pelkistä treffeistä, ei siihen mitään sen suurempaa tarvita. Koska TIEDÄN miehen olevan aivan hulluna jo pelkkään nettivaikutelmaan minusta, ja se AHDISTAA! Hirveät paineet pitää toisesta, koska hänellä on kauhean vahva tunnelataus jo ennen ekoja treffejä. Sitä paitsi minulla ON perheenperustamishaluja. Haluaisin vain treffailla kevyesti ja antaa tunteiden tulla jos ovat tullakseen, eikä niin että toisella on jo kauheat ylistykset päällä ja TIEDÄN hänen olevan todella kiinnostunut.
Kyllä kai minä tiedän olevani sitoutumiskammoinen, jos aina ihastuneenakin pitkitän suhteen virallistamista ja joudun vetämään syvään henkeä ennen kuin sellaista teen. Se kammo on niin vahva, mutta myös halu saada perhe on vahva. Ap
Aiemmista kokemuksistani tiedän, että mikäli mies onkin ihan hyvä livenä ja haluamme tavata uudestaan, niin siinä on iso riski pelkästään siksi, että mies saattaa superyli-innokkuudellaan pilata kaiken. En kestä ekojen treffien jälkeen sellaista kysymystulvaa, varmistelua ja hehkutusta ulkonäöstäni. Haluan olla rauhassa ajatusteni kanssa, miettiä ja tunnustella. Haluan saada sellaisia mystisen vihjailevia viestejä, joista ei heti saa selkoa miehen ihastuksesta. Tämä ei tule tapahtumaan, jos mies on noin innokas jo tässä vaiheessa, vaikka tietää ongelmastani.
Eksästä olen joutunut, kuten sanoin, pääsemään yli vuosien saatossa. Mutta hänen alettuaan taas viestitellä on kaikki vanhat tunteet nousseet pintaan. En hänene luottaisi, tiedänhän hänen yölliset puuhansa (ne tekstailut minun kanssani), mutta silti hänessä on jotain. Me olimme silloin niin ihastuneita ja suhteemme oli täynnä tunteita<3
Joskus olen ollut hieman kiinnostunut jostain miehestä, mutta kaikki kiinnostus on kuollut liialliseen hehkutukseen. En halua kuulla koko ajan jotain taivastelua upeudestani ennen kuin olemme suhteessa. Haluan deittaillessa pitää takaportin auki enkä ajautua viestittelemään hempeitä vain tajutakseni, ettei edes kiinnosta.
"Mutta se että saan tietää muutaman muun antaneen pakit naaman takia, ja MINÄ olen se poikkeus, joka ei annakaan, niin siitä tulee sellainen ei-kiva olo..."
Toivottavasti en ikinä kohtaa sun kaltaista naista. Miksi annat muiden naisten ajatusten vaikuttaa sun omaan mielipiteeseesi, miksi et muodosta omaa mielipidettäsi miehestä?
Esimerkiksi jos itse miehenä tietäisin muiden miesten ajattelevan negatiivisesti naisesta niin ei se vaikuttaisi omaan mielipiteeseeni tippaakaan, itsehän minä näen miltä nainen näyttää ja teen omat johtopäätökset.
Oikeasti en todellakaan ole niin kamalan pinnallinen kuin moni muu! Mutta tietysti, VANHA KLISEE: ulkonäölläkin on väliä. Ihan päiväselväähän se on. Mutta se että saan tietää muutaman muun antaneen pakit naaman takia, ja MINÄ olen se poikkeus, joka ei annakaan, niin siitä tulee sellainen ei-kiva olo... Että minä olen typerä kun annan mahdollisuuden, vaikka muut ovat halunneet jatkaa etsimistä. Minä olen se kiltti, joka antaa mahdollisuuden ja lopulta ehkä toteaa, että olipa taas ajanhukkaa. Huoh, en tajua itseäni.