Lue keskustelun säännöt.
Sovimme treffit
07.08.2016 |
Mies on ulkoisesti hyvin erilainen kuin mieheni normaalisti. En kuitenkaan hätkähtänyt kuvia, joten ajattelin, että annetaan mahdollisuus. Minulla on siis ollut aina sitoutumiskammoa, joka oireilee (:D) vikojen etsimisellä, vaikka muut eivät näkisi mitään vikaa. Parisuhteitakin on silti ollut. Myös kaikkea muuta.
Olen tottunut sinkkuelämässäni ihanaan vapauteen syödä mitä haluan, miten paljon tai vähän haluan. Ihanaan vapauteen, kun on seuranaan vain oma itsensä. On helppoa olla. Ei tarvitse katsoa kenenkään norsunv.naamaa, kärsiä epävarmuudesta, mustasukkaisuudesta, epäilyistä...
No, tämä mies nyt sitten (valitettavasti) toi ilmi olevansa erittäin kiinnostunut, mikä ei ehkä ole sitoutumiskammoiselle tunnevammailijalle paras mahdollinen asia tietää ennen tapaamista. Nyt olen aivan paineissa: olenko pettymys, onko hän pettymys, mitä jos joudun toteamaan, etten EDELLEENKÄÄN vain jaksa kiinnostua tarpeeksi muista kuin itsestäni, mitä jos eksät pyörivät liikaa mielessä, mitä jos mies vain innostuu liikaa eikä tajua, että tarvitsen aikaa ja tilaa tunnustella tunteitani.
Yksi eksä oli yhteydessä ja olemme nykyään väleissä, joskaan emme päivittäin viestittele. Yhdessä vaiheessa tämä VARATTU (ärsyttää...) eksäni viestitteli joka päivä heti aamusta. Siitä tuli outo tunne. Meidän suhteemme aikoinaan oli ihanan erityinen, eksä oli ihanan kiltti ja sopi minulle<3 Mutta se yksi asia muutti kaiken lopullisesti... Minä en tehnyt mitään, eksä teki. Asia on puhuttu halki, sovittu... minkäänlaista vihaa ja kaunaa ei ole, sinänsä... Mutta en minä tule koskaan pääsemään yli niistä lukuisista menettämistäni mahdollisuuksista, jotka eksä aikoinaan eväsi idioottimaisella käytöksellään. Paluuta entiseen ei ole ikinä :'( Asia kalvaa mieltä päivittäin, on ikävä eksää, jonka joskus tunsin.
Sinkkuna olen tottunut kaikenlaisiin jännittäviin käänteisiin miessuhteissa, mutta varattuna pitäisi tyytyä tylsään arkeen. Mistä edes tiedän, olenko kuitenkaan valmis mihinkään suhteeseen? En minä tiedä! Olen ehkä liian tottunut nykytilanteeseen? Saan huomiota, mutta minun ei tarvitse panostaa oikein mihinkään keskusteluyhteyteen, jos en jaksa. Ja usein en jaksakaan. Oma seurani vie voiton, oma rauha.
Mies kertoi muutamien lopettaneen viestittelyn nähtyään hänen kuvansa, ja sekin vahvisti tätä pelkoani. Miksi minä tykkäisin, jos muutkaan eivät? On hänellä toki pitkiäkin suhteita ollut, että ei sentään mikään hylkiö ole. Minä sen sijaan olen sellainen miehestä toiseen hyppijä. Mutta nämä ajatukseni ovat aivan hulluja, kaikki johtuu SITOUTUMISKAMMOSTANI. Tiedän, millaisia miehiä voin saada, kyllä minulla on komeita eksiä. Ei tuokaan mies ole ruma, mutta miksi olen niin epävarma. Emme ole edes tavanneet vielä ja olen jo näin sekaisin ajatuksieni kanssa :/
Ja oikeasti mies vaikuttaa tosi hyvältä nettijuttujen perusteella. Epäröin vain kaikkea, onko hän tasoiseni jne. Teksti on huonoa koska valvoin koko yön ja olen aivan rättipoikki x_x
Takokaa järkeä päähäni, joku jooko?! Kiitos.
Kommentit (34)
Ja se tässä onkin, kun tämä käytökseni EI OLE henkilökohtaista, mutta helposti annan itsestäni kusipäisen kuvan. Olen ollut teinistä tähän päivään saakka samanlainen! Tarvitsen aikaa tunnejutuissa ja sellaista tietynlaista mystisyyttä, jotta en kauhistu ja pakene. Tämän kun miehet todella sisäistäisivät ja toimisivat sen mukaisesti, niin saattaisi tulka hyvää tulosta. Kuten sanoin, mies vaikuttaa hyvältä ja meillä on paljon samaa juttujemme perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja se tässä onkin, kun tämä käytökseni EI OLE henkilökohtaista, mutta helposti annan itsestäni kusipäisen kuvan.
Mistähän saattaisi johtua...
Jos jo treffien sopiminen saa aikaan tuollaisen ämmäjankutuksen, niin miehenä kyllä pysyisin kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se tässä onkin, kun tämä käytökseni EI OLE henkilökohtaista, mutta helposti annan itsestäni kusipäisen kuvan.
Mistähän saattaisi johtua...
Mistäköhän aiheesta keskustelu olikaan? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa sä sekaisin. Lopeta nyt ainakin sille exälle viestittely. Numero pois ja blokkaat sen. Ihmeellistä itsensä kiduttamista. Järkiinny vähän, ja anna uusille ihmisille mahdollisuus. Ja lopeta toi ihme jankkaaminen ja etukäteen kaiken analysoiminen. Pilaat itse omat mahdollisuutesi koskaan löytää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Jos jo treffien sopiminen saa aikaan tuollaisen ämmäjankutuksen, niin miehenä kyllä pysyisin kaukana.
Onko ymmärryksessäsi vikaa? Mies on nyt jo ehtinyt hehkuttamaan minua, vaikka on nähnyt vasta pari kuvaa ja jutellut muutaman tunnin kanssani. Ja ON tietoinen ongelmastani. Minä kun kaipaisin nyt todella vähän matalampaa profiilia, vähän vähemmän paineita ja sellaista. Aluksi haluan vain TAVATA, en edes käytä mielelläni sanaa treffit. Jos kolahtaa, niin pikku hiljaa etenemällä hyvä tulee. Jos ryhdyn suhteeseen, niin yleensä ahdistus katoaa kun opin tuntemaan mieheni. Mutta silloin iskee yleensä tylsyys ja kaikki on liian tavallista ja arkista, enkä jaksa sellaista suhdetta kauan. Tämä mies saattaa parhaimmillaan olla täydellinen minulle alun ahdistuksen jälkeen. Mutta mahdollista on myös, että tuhlaan vain aikaani ja lopulta tunnen itseni tyhmäksi. Koskaan kun ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo treffien sopiminen saa aikaan tuollaisen ämmäjankutuksen, niin miehenä kyllä pysyisin kaukana.
Onko ymmärryksessäsi vikaa? Mies on nyt jo ehtinyt hehkuttamaan minua, vaikka on nähnyt vasta pari kuvaa ja jutellut muutaman tunnin kanssani. Ja ON tietoinen ongelmastani. Minä kun kaipaisin nyt todella vähän matalampaa profiilia, vähän vähemmän paineita ja sellaista. Aluksi haluan vain TAVATA, en edes käytä mielelläni sanaa treffit. Jos kolahtaa, niin pikku hiljaa etenemällä hyvä tulee. Jos ryhdyn suhteeseen, niin yleensä ahdistus katoaa kun opin tuntemaan mieheni. Mutta silloin iskee yleensä tylsyys ja kaikki on liian tavallista ja arkista, enkä jaksa sellaista suhdetta kauan. Tämä mies saattaa parhaimmillaan olla täydellinen minulle alun ahdistuksen jälkeen. Mutta mahdollista on myös, että tuhlaan vain aikaani ja lopulta tunnen itseni tyhmäksi. Koskaan kun ei voi tietää.
Oikeastaan jankutuksen motiivi on aivan sama. Voin vaan kuvitella kuinka paljon solkkaat tutuillesi, kun pari lausetta tuntemattomaltakin saa tällaiseen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa sä sekaisin. Lopeta nyt ainakin sille exälle viestittely. Numero pois ja blokkaat sen. Ihmeellistä itsensä kiduttamista. Järkiinny vähän, ja anna uusille ihmisille mahdollisuus. Ja lopeta toi ihme jankkaaminen ja etukäteen kaiken analysoiminen. Pilaat itse omat mahdollisuutesi koskaan löytää ketään.
Ai että kun vihdoin ja viimein olen saanut puhuttua eksän kanssa hänen tekosistaan ja niiden vaikutuksista elämääni, pitäisi minun yhtäkkiä blokata hänet elämästäni? Haluan pitää välimme kunnossa, en vihoitella enkä draamailla. Eksä on jättänyt jäljen minuun, eikä tulevasta voi koskaan tietää. Enhän minä viime viikolla keksinyt viestitellä eksälle, hän teki aloitteen siihen jo pieni tovi sitten aivan itse. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jo treffien sopiminen saa aikaan tuollaisen ämmäjankutuksen, niin miehenä kyllä pysyisin kaukana.
Onko ymmärryksessäsi vikaa? Mies on nyt jo ehtinyt hehkuttamaan minua, vaikka on nähnyt vasta pari kuvaa ja jutellut muutaman tunnin kanssani. Ja ON tietoinen ongelmastani. Minä kun kaipaisin nyt todella vähän matalampaa profiilia, vähän vähemmän paineita ja sellaista. Aluksi haluan vain TAVATA, en edes käytä mielelläni sanaa treffit. Jos kolahtaa, niin pikku hiljaa etenemällä hyvä tulee. Jos ryhdyn suhteeseen, niin yleensä ahdistus katoaa kun opin tuntemaan mieheni. Mutta silloin iskee yleensä tylsyys ja kaikki on liian tavallista ja arkista, enkä jaksa sellaista suhdetta kauan. Tämä mies saattaa parhaimmillaan olla täydellinen minulle alun ahdistuksen jälkeen. Mutta mahdollista on myös, että tuhlaan vain aikaani ja lopulta tunnen itseni tyhmäksi. Koskaan kun ei voi tietää.
Oikeastaan jankutuksen motiivi on aivan sama. Voin vaan kuvitella kuinka paljon solkkaat tutuillesi, kun pari lausetta tuntemattomaltakin saa tällaiseen aikaan.
Jankutuksen motiivi on sitoutumiskammo. Jos et ole yksi meistä, niin olet onnekas. Ei se kammo aina ole niin mukava seuralainen, vaikka toki suodattaa huonoja miehiä tehokkaasti (koska harvoille antaa edes mahdollisuuden.) Nyt kun miehellä on jo kauhean isot odotukset minun suhteeni, niin kammo nostelee päätään, koska EN HALUA PAINEITA tunneasioissa.
Oletko varma, että kyseessä on sitoutumiskammo eikä esimerkiksi hylätyksitulemisen pelko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mrrrn kirjoitti:
Oletko varma, että kyseessä on sitoutumiskammo eikä esimerkiksi hylätyksitulemisen pelko?
No osittain sitäkin, mutta myös sitoutumiskammoa. Ahdistaa kun ajattelen tulevia treffejä :/ Olen melko varma, ettei kuitenkaan nappaa. En tiedä mistö se fiilis tulee. Kamalan huono omatunto, mutta kai minulla on oikeus ajatuksiini. Häpeän itseäni, jos erehdyn aina treffeille huonojen/rumien kanssa. On minullakin joku taso, ja eksäni miellyttävät silmääni edelleen. No kaksi heistä ei, mutta muut. Heissä on sitä jotain, en tiedä mitä. En halua tuhlata aikaani huonotasoisiin, en halua olla mikään armollinen nainen, joka kelpuuttaa treffeille ne, joita moni muu ei kelpuuta. Minua katselee tosi hyvännäköisetkin miehet, ei minun tarvitse tyytyä ihan ok "ukonkäppänään." Kuulostan kamalalta, mutta minkäs teet. Rasittavaa tällainen elämä kun ei koskaan löydä haluamaansa.
Miten voit hävetä sitä, että käyt jonkun ei-suositun / mielestäsi ei-hyvännäköisen kanssa treffeillä? Ketää kohtaan tunnet siis sitä häpeää? Pelkäätkö, että joku näkee teidät? Ja mitä sitten? Minusta ainoa asia, mitä sinun pitäisi hävetä on tuo suhtautuminen toiseen ihmiseen niin kuin esineeseen, samoin kuin se, että olet selkeästi kyvytön muodostamaan itse mielipidettäsi, vaan annat muiden vaikuttaa siihen (viittaan kohtaan "...en halua olla mikään armollinen nainen, joka kelpuuttaa treffeille ne, joita moni muu ei kelpuuta.").
Juurikin se sitoutumiskammo. Sitä alkaa tyhmyyksissään etsimään vikoja toisesta, se on aivan luontaista ja typerää toimintaa. Hyvin usein olen saanut lopulta miesten käytöksestä sen vikatikin ja HELPOTTUNEENA ilmoittanut, että tämä oli tässä ja heippa. Tavallaan odottanut, odottanut ja odottanut, sitten mies on tehnyt jotain mistä en pidä, ja olen sitten tähän tarttunut ja tehnyt siitä syyn lopettaa koko homman, kun olen ollut muutenkin epävarma asioista. Joku konkreettinen teko on helppo syy uskotella, että mies on läpipaska ja hänestä kannattaa hankkiutua eroon. Harvemmin olen tehnyt virhearvioita. Tunnen itseni. Ap