Dippainssiopintojen aloittaminen 28-vuotiaana - kannattaako?
Suoritin lukion jälkeen maisterin tutkinnon humanistiselta alalta ja työllistyin. Nyt tämä ala tuntuu kuitenkin aivan väärältä. Näitä tuntemuksia oli jo pitkin opiskeluvuosia ja kesätöissä, mutta onnistuin jotenkin tukahduttamaan ja sivuuttamaan ne.
Olenkin alkanut vakavasti pohtia alanvaihtoa. Olen pyöritellyt jo hyvän tovin mielessäni diplomi-insinööriopintoja. Luin lukiossa pitkän matematiikan, kemian ja fysiikan ja kirjoitin ne kiitettävin arvosanoin. Luulen siis, että voisin päästä opiskelemaan teknillistä alaa ja pärjätä. Vaan kannattaako enää tässä vaiheessa? Mietin lähinnä työllistymistä. Valmistuisin ehkä 32-33-vuotiaana, siis monta vuotta myöhemmin kuin diplomi-insinöörit keskimäärin. Pääsisinköhän töihin vai muodostuisiko ikäni esteeksi?
Täällä on varmaan muitakin, jotka ovat lähteneet "myöhemmällä iällä" uusille urille. Ehkä jopa niitä, jotka ovat lukeneet DI:ksi vähän varttuneempina. Millaisia kokemuksia tai ajatuksia teillä on? Kannattaako alanvaihto?
Kommentit (18)
Itse valmistuin amk insinööriksi 23-v. Tämän jälkeen olin kotona ja sain kaksi lasta. Lähdin tämän jälkeen lähdin suorittamaan maisterivaihetta ja valmistun DI:ksi 31-v. Ja mielestäni ikäni on melkeinpä ollut vain plussaa. Vaikka työkokemusta ei ole enempää kuin nuorilla, niin selvästi minut otetaan huomioon paremmin aikuisena, tasavertaisena työkaverina kuin vastavalmistuneena (vaikka oikeasti olen sitä). Insinöörin työ on luonteeltaan sellaista että sitä useasti pystyy tekemään pidempään kuin fyysistä, jossa iän tuomat krempat on monesti haitaksi. Joten voin ehdottomasti suositella.
Meinasit sitten varmaan kuolla viimeistään 30 -vuotiaana? - En nyt ymmärrä kysymystäs siis miksi ei kannattaisi? Tulevaisuuden työnäkymistä harva tietää 100% varmaksi ja heistä, jotka tietää, niin 99% vaikenee. Opiskelu on siksi tavallaan riski, mutta ainakin itse olen taipuvainen uskomaan, että he tai ne ihmiset jotka pyrkivät kohti omia unelmiaan ja haaveitaan ja tai ylipäätään pyrkivät kulkemaan eteenpäin vaikka sitten välillä muutaman askeleen taakse päin ottaen välillä, mutta kuitenkin enempi askelia eteenpäin ottavina takuulla työllistyvät paremmin kuin he, jotka odottavat, että kaikki tehdään helposti ja suoraviivaisesti ja itsensä kehitääminen ja omat unelmien toteuttamiselle olisi jokin tiukkaikäraja. - Tai ylipäätään, ihmiset, jotka eivät välillä uskaltaudu lainkaan oman mukavuus alueensa ulkopuolelle ja arvstelevat ja moittivat muita sen sijaan, että edes joskus yrittäsivät ihan itse ja sanosivat sitten, miltä tuntuu..
Vierailija kirjoitti:
Luin lukiossa pitkän matematiikan, kemian ja fysiikan ja kirjoitin ne kiitettävin arvosanoin. Luulen siis, että voisin päästä opiskelemaan teknillistä alaa ja pärjätä.
Ainakin aiemmin hyvillä arvosanoilla ma/fy/ke pääsi suoraan opiskelemaan DI:ksi ilman pääsykokeita.
Miksi et alunperin mennyt teknilliseen? Toki kannattaa vaikka nyt on Di työttöminä pilvin pimein mutta eiköhän tulevaisuudessa työt lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et alunperin mennyt teknilliseen? Toki kannattaa vaikka nyt on Di työttöminä pilvin pimein mutta eiköhän tulevaisuudessa työt lisäänny.
ei Di vaan DI
Kiitos kaikille vastaajille! Rohkaisunne ja näkökulmanne ovat tärkeitä ja hyviä!
Vierailija kirjoitti:
Miksi et alunperin mennyt teknilliseen? Toki kannattaa vaikka nyt on Di työttöminä pilvin pimein mutta eiköhän tulevaisuudessa työt lisäänny.
Kiitos kysymästä! Tätä olen pohtinut itsekin. Silloin tuo humanistinen tuntui oikealta vaihtoehdolta. Nyt huomaan kuitenkin, että ala ei ole minulle oma eikä sopiva. Opintojani en kuitenkaan kadu, sillä ne antoivat minulle paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin lukiossa pitkän matematiikan, kemian ja fysiikan ja kirjoitin ne kiitettävin arvosanoin. Luulen siis, että voisin päästä opiskelemaan teknillistä alaa ja pärjätä.
Ainakin aiemmin hyvillä arvosanoilla ma/fy/ke pääsi suoraan opiskelemaan DI:ksi ilman pääsykokeita.
Kyllä! Ja mikäli tulkitsin taulukoita oikein, lähtöpisteeni riittäisivät haluamalleni alalle. :) -AP
Olet vielä nuori. Ei kannata jäädä alalle, josta ei pidä ja parempaa on mielessä.
Saat varmaankin opinnot kasaan muutamassa vuodessa, sillä sinua tuskin kiinnostaa ryyppäys ja muu opiskelijaelämä. Läsnäolopakkoa on vähän. Jos olet oikeasti hyvä matematiikassa, niin itseopiskelua ja tenttimistä, niin saat nopeasti opintopisteet kasaan.
Dippeleitä on kuin raksalla pippeleitä. Paljon. Ei kannata, eikä sillä ole mitään tekemistä iän kanssa. Tsemppaa vähän, käy vaikka valmennuskurssi - ja pyri lääkikseen.
Lääkis on ainoa varma ala. Suomessa voi opiskella Helsingin, Turun, Tampereen, Oulun tai Kuopion yliopistoissa ja pääsykoe on yhteisvalinta.
Ja jos ei jostain syystä pääse edes Kuopioon, niin aina voi hakeutua Tarton yliopistoon opiskelemaan tai kokeilla ruotsalaisia yliopistoja: läkarstudent.se/lakarprogram.html
Kiitos jälleen vastauksista! Nyt tuntuu, että uskallan jättää tämän alan taakseni ja suunnata uuteen. Jännittää, hirvittää ja ihastuttaa yhtä aikaa! Perhosia tuntuu vatsanpohjassa, vaikka kaikki on ajankohtaista vasta vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Dippeleitä on kuin raksalla pippeleitä. Paljon. Ei kannata, eikä sillä ole mitään tekemistä iän kanssa. Tsemppaa vähän, käy vaikka valmennuskurssi - ja pyri lääkikseen.
Lääkis on ainoa varma ala. Suomessa voi opiskella Helsingin, Turun, Tampereen, Oulun tai Kuopion yliopistoissa ja pääsykoe on yhteisvalinta.
Ja jos ei jostain syystä pääse edes Kuopioon, niin aina voi hakeutua Tarton yliopistoon opiskelemaan tai kokeilla ruotsalaisia yliopistoja: läkarstudent.se/lakarprogram.html
Kiitos! Olen itsekin lueskellut diplomi-insinöörien työttömyyslukujen olevan kasvussa ja liki 90-luvun laman lukemissa. Se toki pistää miettimään. Kuitenkin tuntuu, että diplomi-insinöörin opinnot ja työmahdollisuudet ovat sitä, mitä haluaisin. Ehkä fiksulla koulutusohjelmavalinnalla ja sivuaineilla voi parantaa omia mahdollisuuksiaan? Ja ehkä muutaman vuoden päästä tilanne on parempi? Tai ehkä ei!
En sano, ettenkö olisi harkinnut myös lääkistä. Hammas olisi ehkä valintani, sillä pidän näpertelystä. Mutta dippelihommat tuntuisivat kuitenkin enemmän omilta.
Mikäli haluat ahneen materialistin leiman.
Wanha ketju, mut jos aloittaja sattuu vielä tähän ketjuun törmäämään, niin kommentoinpa! Itse lähdin juurikin 28-vuotiaana opiskelemaan DI:ksi ja paprut sain ulos 34-vuotiaana. Sain aluksi pitkän määräaikaisen pestin ja sen jälkeen vakiduunin dippatyöpaikastani. Nyt valmistumisesta alkaa olla viisi vuotta, ikää kohta 40 ja ihan kivasti käyntiin lähtenyt ura, jota ehtii tehä vielä 25 vuotta... :) Eli kannattaa lähteä! Mut kannattaa myös pohtia tarkkaan, minkä alan DI:ksi itsensä lukee ja millaisen tutkinnon rakentaa, se meinaa paljon. Esim. kemiantekniikka ei oo oikein nosteessa tällä hetkellä, ja työllistyminen voi olla nihkeetä.
Mut kaiken kaikkiaan tsemppiä ja kaikkea hyvää, mitä valitsetkin! :)
Kannattaa. Itse tosin en opiskellut DI:ksi vaan tietojenkäsittelytieteen maisteriksi. Aloitin 28-vuotiaana, valmistuin 31-vuotiaana maisteriksi. Aiempi koulutus sairaanhoitaja, ja taustalla lyhyt matematiikka eikä mitään kokemusta tietokoneista. Mutta sitäkin suurempi halu näyttää ja valmistua nopeasti.
Mitään haittaa korkeasta valmistumisiästä ei ole ollut. Ekan työpaikan sain jo kesken opintojen, eikä työtöntä päivää ole tarvinnut ikinä nähdä - nyt ikää 42.
Kyllä opiskelu kannattaa aikuisenakin. Suosittelen kuitenkin hoitamaan hommat niin, että työpaikka on tiedossa suoraan valmistuessa. Jos jää heti työttömäksi yli kolmekymppisenä vailla työkokemusta uudelta alalta, näkymät eivät ehkä ole lupaavat. Eli opintojen jopa tärkein osuus on kontaktien ja sen duunin saaminen.
Kyllä, jos opiskelet jotain muuta kuin ympäristötieteitä.
Googlatessa tuli vastaan tämä vanha ketju. Itselläni hyvin samantyylisiä ajatuksia ja suunnitelmia kuin AP:llä, eli tekniikka kiinnostaa humanistitaustalla. Mä en tosin ole onnistunut työllistymään...
Nostelen tämän ketjun, koska olisi kiinnostavaa kuulla vielä ajatuksia aiheen tiimoilta. Ja se olisi kanssa kiinnostavaa, jos tuo pari vuotta sitten viestinsä kirjoittanut AP bongaisi tämän ja voisi kertoa, lähtikö hän uudestaan opintielle. :)
Kannattaa. Ei tuollainen ikä vielä mikään este ole.