Jännittäminen, fyysiset oireet ja lääkitys

Kiva, että kerrankin avaus jännittämisestä.

Itse olen myös ollut jännittäjämies jo pienestä pitäen ja aina kammonnut esitelmien pitämistä.

Mulla jännitys ilmenee vapinana, hikoiluna, sanojen takelteluna, sydämen syke kohoaa häiritsevän korkeaksi, tulee sellainen ahdistus että tekisi mieli juosta pakoon.

Todella pitkään kärsin ongelmista kunnes soitin työterveyslääkärille joka määräsi propralia. Tehoaa mun mielestä ihan kohtuuhyvin fyysisiin oireisiin mutta henkisille oireille se ei tee mitään.

Lisään vielä että olen kokeillut erilaisia hengitysharjoituksia, stressipalloa, kahvin vähentämistä ja olen kertonut asiasta avoimesti mutta silti sellainen kohtaus iskee päälle. En edes varsinaisesti häpeä oireita vaan ne ovat fyysisesti niin rajuja etten pysty kunnolla toimimaan ja olen joutunut alkamaan välttelemään tilanteita.

Muuten olen hyvin puhelias ja sosiaalinen ihminen joten ihmetyttää että miksi ihmeessä tällainen ongelma tuli ja kuinka tämän yli voi päästä. Ja onko tuo lääkkeen syöminen nyt varmasti hyvä ajatus

-ap

Ei ole kokemusta vastaavasta, mutta voin näin terveydenhuollon ammattilaisena todeta, että ihan oikeantyyppisiä lääkkeitä sinulle on määrätty. Escitalopramia käytetään myös paniikkihäiriön ja  sosiaalisten tilanteiden pelkojen hoidosssa ja oireesi viittavat paniikkihäiriöön. Vaikutus Escitalopram-lääkkeellä tulee esiin hitaasti, joten tärkeää on lääkkeen säännöllinen käyttö. Tuota beetasalpaajaa(propral) voit ottaa tarvittaesssa, kun tiedät että edessä on tilanne, jolloin tulet jännittämään. Propral vähentää mm. vapinaa, sydämen tykytystä ja punastelua. Sinuna kyllä kokeilisin ihmeessä noita lääkkeitä, uskoisin myös elämänlaadun kohentuvan noiden lääkkeiden myötä. Molemmat ovat hyvin siedettyjä ja yleisesti käytettyjä lääkkeitä, joten en olisi sinuna huolissaan. Suosittelen myös jatkamaan noita rentoutumisharjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että kerrankin avaus jännittämisestä.

Itse olen myös ollut jännittäjämies jo pienestä pitäen ja aina kammonnut esitelmien pitämistä.

Mulla jännitys ilmenee vapinana, hikoiluna, sanojen takelteluna, sydämen syke kohoaa häiritsevän korkeaksi, tulee sellainen ahdistus että tekisi mieli juosta pakoon.

Todella pitkään kärsin ongelmista kunnes soitin työterveyslääkärille joka määräsi propralia. Tehoaa mun mielestä ihan kohtuuhyvin fyysisiin oireisiin mutta henkisille oireille se ei tee mitään.

Hyvä jos vähentää fyysisiä oireita, ainakin toivon että tässä ei ole mitään henkistä pelkoa taustalla mitä en vaan tunnista

-ap

Propralin voit ainakin aloittaa. Sitä käytetään yleisesti esiintymisjännityksen hoidossa. Jos se ei auta yksinään, aloitat toisen lääkkeen. Pitäähän sut kuntoon saada.

Voithan koittaa aluksi ottaa pelkästään propralia jos ennakoit jonkun tilanteen, jos se auttaa fyysisiin oireisiin niin voi olla että helpottaa sen jälkeen muutenkin kun ei tarvi pelätä niitä oireita enää. Jos ei auta, niin kokeile ihmeessä sitä essitalopraamia, kyllä siitä on monille ollut pitkäaikaista apua. 

mulla on niin, ettei mua varsinaisesti jännitä mutta keskushermosto on tavallaan aina hälytystilassa ja sen takia mulle tulee helposti noi fyysiset oireet.mä oon kokeillu mielikuvaharjoitusta eli esiintyessä tai aina, kun oireet tulee, kuvittelen olevani jollain rannalla tai mukavassa paikassa ja hengitän rauhallisesti.varmaan jotain lääkkeitä pitää pyytää, jos ison esityksen joutuu joskus pitää.

Vierailija kirjoitti:

Propralin voit ainakin aloittaa. Sitä käytetään yleisesti esiintymisjännityksen hoidossa. Jos se ei auta yksinään, aloitat toisen lääkkeen. Pitäähän sut kuntoon saada.

Propral tosiaan saattaa auttaa jo pitkälle. Jos ei niin sitten toista, vähentää sitä itseen kohdistuvaa tarkkailua. Tsemppiä, kyl sä selviit!

Xanoreita vaan naamariin, eikä mitään pilipalipillereitä.

Mä käytän päivittäin Propralia. Olen käyttänyt jo 15 vuotta. Mulle riittää, että fyysiset oireet peittyy, niin voin jopa saada suuni auki, ja uskallan käydä lääkärissä, kaupassa ym.

Kiitos kannustavista ja ymmärtävistä kommenteista kaikille.

Totta että täytyyhän tämä asia saada kuntoon ja ei tämä ole yksistään tässä muuta kuin pahentunut mitä enemmän olen asiaa yrittänyt työstää. Lääkäri oli sitä mieltä että pikkuhiljaa voi alkaa tila vaikeutua ja voi vaikuttaa elinpiirin kaventumiseen ja valintoihin enemmänkin

Ylivoimaisen vaikealle vaan tuntuu tuo lääkkeiden aloitus mutta ei tässä varmaan ole vaihtoehtoja. Toisaalta tuntuu että helpottaa jo se tieto että jotain apua tähän on ehkä olemassa.

Propral auttaa nimenomaan noihin fyysisiin oireisiin. Loistava lääke :) Minustakin punastelijasta/vapisijasta kuoriutui oikea luennoitsija yhdessä illassa. Itselläni on niin, että jos ei ole fyysisiä oireita, ei ole myöskään ahdistusta/masennusta.

Koita ihmeessä ainakin Propralia. Olen sitä itsekin käyttänyt, hyvin toimii, jännityksen henkiset oireet tosiaan säilyy mutta ne eivät näy ulospäin millään tavalla. Lääkkeen ottamisesta kestää n. tunti että se alkaa vaikuttaa.

Muista myös, että lääkitys ei ole mikään häpeän asia. :) Jos tuntuu, että päivittäislääkkeelle on tarvetta, niin rohkeasti vaan aloitat sen käytön. Se ei ole lopullista, vaan väliaikainen keino tämän ongelman selättämiseen!

Lääkäri ehkä jo selittikin sulle mutta propralissa ainoa häiritsevä haittavaikutus on että haittaa liikuntaa.

Otin yhtenä aamuna propralin työjuttua varten ja työpäivän jälkeen kun lähdin juoksulenkille niin ihmettelin huonoa juoksukuntoa kunnes muistin että otin propralin.. heikentää aerobista suoritusta paljon.

Vierailija kirjoitti:

Xanoreita vaan naamariin, eikä mitään pilipalipillereitä.

Xanor on muuten ihan hyvä lääke, ongelmana on vain riippuvuuden kehittyminen melko lyhyen käytön jälkeen. Jos ap selviää noilla kahdella lääkkeellä, niin ei kannata aloittaa Xanorin käyttöä.

Tuttuja juttuja minullekin jo vuosien takaa. Olen käyttänyt diapamia ja propralia vähän tilanteen jännittävyydestä riippuen. Olen saanut pysyvämmän avun ja selviän esiintymistilanteista nykyisin hyvin pienellä lääkemäärällä (vain yksi propral).

Jotenkin jännitysoireeni pääsi kroonistumaan automaattireaktioksi, eikä mikään tsemppaaminen auttanut vähääkään. Lääkkeet muistuttivat kropalleni miten rentona ollaan ja jotenkin sitä kautta olen saanut normalisoitua oloani ilman lääkkeitä. Ehkä pärjäisin jo kokonaan ilman lääkitystä, mutta se on ehkä sellainen tuki ja turva. Niin pahasti eri tilanteista aikanaan traumatisoiduin.