Kävin kaupassa ja ostin pitkästä aikaa banaaneja.
Kommentit (29)
Meillä ostetaan vain erityistä tarvetta varten, tai jos lapset nyt välttämättä haluaisivat, niin pari voi ostaa. Mutta toisaalta ennemmin ostaisin kotimaista porkkanaa kuin jotain hirveät määrät jätettä tuottavaa muovipussissa kasvatettavaa banaania, joka vielä erikseen pitää kypsytellä sähköllä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ostetaan vain erityistä tarvetta varten, tai jos lapset nyt välttämättä haluaisivat, niin pari voi ostaa. Mutta toisaalta ennemmin ostaisin kotimaista porkkanaa kuin jotain hirveät määrät jätettä tuottavaa muovipussissa kasvatettavaa banaania, joka vielä erikseen pitää kypsytellä sähköllä.
Pelkään, että banaanikakun lisäksi teillä paistuu joskus myös porkkanakakku.
Vierailija kirjoitti:
En muuten merkannut banskuja. Täytyy mennä kiireesti keittiöön. Mitä mä kirjottaisin niihin, vai pitäisikö kuvittaa, kun yksi ei osaa kirjoitaa?
Ap.
Banaaneihin voi kiinnittää päiväkodissa ja koulussa otetut lasten valokuvat, tulee niillekin jotain järkevää käyttöä.
Oon nyt niin kade. Pyysin miestä tuomaan mökille banaaneja ja mitä se urvelo toi. 2 metrin mittasta patonkia. Nyt vituttaa, kusettaa ja vettä sataa kaatamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ostetaan vain erityistä tarvetta varten, tai jos lapset nyt välttämättä haluaisivat, niin pari voi ostaa. Mutta toisaalta ennemmin ostaisin kotimaista porkkanaa kuin jotain hirveät määrät jätettä tuottavaa muovipussissa kasvatettavaa banaania, joka vielä erikseen pitää kypsytellä sähköllä.
Pelkään, että banaanikakun lisäksi teillä paistuu joskus myös porkkanakakku.
Ei kyllä... Tai pitäisikö kokeilla sitä porkkanakakkua. Käskenpä miehen ostaa muutaman ylimääräisen.
kiitos mammat! Teidän ansiosta keksin uuden (minulle uusi, koskaan ennen maistanut) helpon herkun jonka ohjeen löysin jostain täältä av_lta ja otin sen talteen, tässä sitä syödään hyvää banaanikakkua :D
Todennäköisyys banaanikakullesi on alle nolla, koska teillähän kaikki saavat syödä kaikkea, kuka tahansa voi napata banaanit ennen kuin ehdit "kakkua" sanoa. Sellaista se on perheissä, joissa jokainen saa syödä koska tahtoo ja mitä tahtoo eikä tarvitse miettiä, oliko tästä raaka-aineesta tarkoitus jalostaa ruokaa.
Mä en voinut ostaa yhtään koska laskin, että jos ostan 3, jokainen meistä saa yhden. Mutta sitten ajattelin, että jos huomenna mieleni tekee leipoa banaanista jotain (banaanikakkua esimerkiksi), kaikki olisi jo syöty, joten pitäisi ostaa ainakin 6. Jos en muistaisikaan leipoa, jäisi 3 ylimääräistä ja voihan olla, että kukaan ei niitä kolmea sitten söisi. Tai sitten jokainen haluaisikin syödä kolme, joten pitäisi olla 9, ja toisaalta 12, jos sitten leipoisinkin.
Totesin, että on helpompi elää, jos jätän banaanit suosiolla kauppaan.
Minäpä laitoin lapset hakemaan pihalta omenoita. Banaaneja on kolme jääkaapissa, mutta Olga-Irmelistä ei koskaan tiedä milloin se pölähtää vierailulle ja silloin ei kunnian kukko laula, jos ei ole banaanikakkuaineksia jemmassa. Ja kuinka ollakaan ovikello soi kolme tuntia sitten! Siinä jutustellessamme pyöräytin banaanikakun. Meillä on muuten sääntö, ettei kukaan nouse pöydästä, ennenkuin viimeinenkin murunen banaanikakusta on syöty. Mies teki sillävälin toissapäivänä ostetusta jauhelihasta makaroonilaatikkoa, mutta siitä riitti vain osalle perheestä, koska Olga-Irmelin lapset (ne kasvattamattomat riiviöt) söivät puolet laatikosta kysymättä. Katsoimme miehen kanssa toisiamme, mutta emme kehdanneet sanoa mitään. Ilman makaroonilaatikkoa jääneille lapsille mies totesi alakuloisesti; "Menkää pihalle vaan, kyllä siellä niitä omenoita riittää". Aion kyllä lähtiessä sanoa kummitädille, että kun seuraavan kerran tulette, niin varaatte kyllä omat makaroonit, jauhelihat ja munamaidot mukaan".