Kaunis nainen, milloin huomasit...

Vierailija kirjoitti:

Tää aihe kyllä saa mun sapen niin kiehumaan. Olen onnellinen tyttäresi puolesta, että pidät hänen puoliaan, teet uskomattoman palveluksen ja opetat hänet arvostamaan omaa kehoasi JA että muidenkin tulee sitä arvostaa! <3

- 18

Omaa kehoAAN, sori. =)

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan käsittämätöntä, että aikuiset eivät koskaan puuttuneet! Kai se oli helpompi vain vaieta ja esittää että se olisi ok ja normaalia. Kukaan ei tuntunut välittävän, miltä se tuntui siitä LAPSESTA! Kyllä itsekin saanut asiattomia kommentteja rintojen kasvusta ja jopa hipelöintiä "kutittelun varjolla" ja se on ollut todella kammottavaa. Vastenmieliset limaiset vanhat ukot, ei siinä lapsena ajattele edes että tämä ihminen ei ole minun sukulaiseni, kun se on vauvasta asti ollut omassa elämässä.

AV:lla oli joskus ketju, jossa keskustelua näistä lähipiirin vanhempien miesten kosketteluista, ja todella yllättävän moni saanut sitä kokea. Eikä se tietysti ole sen hyväksytympää jos tädit vähän nuorten poikien vatsalihaksia koittelee tai muuta. Miksi on niin yleistä että lääpitään niitä nuoria sukulaisLAPSIA? Varmasti poikkeuksetta se on kohteesta epämiellyttävää ja vastenmielistä.

Tää aihe kyllä saa mun sapen niin kiehumaan. Olen onnellinen tyttäresi puolesta, että pidät hänen puoliaan, teet uskomattoman palveluksen ja opetat hänet arvostamaan omaa kehoasi JA että muidenkin tulee sitä arvostaa! <3

onko se netti kaikena pahan alku ja juuri?

- 18

13-vuotiaana sanottiin jo kauniiksi. 16-vuotiaana olisin saanut kenet haluan. 35-vuotiaana hyväksyin peilikuvani. Nyt yli 40-vuotiaana uskon, että miesten mielestä olen viehättävä ja pidän myös itseäni kauniina, mutta en oikeastaan arvosta ulkoista kauneutta.

En tiedä, olenko kaunis, mutta nätti kuitenkin.

Kyllähän miehiä pyöri teini-iässäkin ympärillä mutta, hullua kyllä, eniten vientiä olisi nyt, päälle viisikymppisenä.

Tiedän, ei mitään järkeä, ettekä varmaan edes sitä usko. Luuletteko, etten itse ihmettele?

Sain jo nuorena paljon kehuja ulkonäöstäni, mutta olin etäinen ja epävarma poikia kohtaan. Vasta lähemmäs 40-v. puhkesin kukkaan seksuaalisesti ja nykyään vaikuttaa siltä, että todella moni olisi kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

n.17-vuotiaana. Mutta lähinnä se oli todella pelottavaa, että aikuiset (=mielestäni erittäin vanhat) miehet tuijotteli ja pakkautui juttusille vaikka ruokakaupan kassajonossa. Olin lukioaikaan töissä asiakaspalvelutehtävissä pienessä kaupungissa, ja kuulin jälkeenpäin mitä niin nuoret kuin vanhemmatkin miehet olivat minusta ja ulkonäöstäni jutelleet tutuille. Onneksi en silloin itse tiennyt mitä miehet minusta ajattelivat; olisin varmasti jäänyt töistä pois...baareissa tms. en saanut hetken rauhaa ja sain myös niskaani monen naisen vihat, vaikka en todellakaan ollut kiinnostunut heidän miehistään.

Nyt vanhempana ja aika paljon läskimpänä on paaaljon helpompaa. En todellakaan haikaile niitä aikoja! Tosin kyllä vieläkin saan etenkin vähänkin laittauduttuani turhan paljon huomiota miehiltä. Nyt se ehkä imartelee vähän enemmän kun on jo vanha (melkein nelikymppinen) ruma ja lihava :D Oma rakas riittää kuitenkin minulle.

Et sitten suo miehellesi sitä kaunista vaimoa, vaan pysyt lihavana ja rumana? Mitä pahaa se miehesi on sulle tehnyt. Itse sanoit, että laihduttuasi, kiinnostat miehiä eri lailla. Voin sanoa, että vaikka miehesi on hyväksynyt sinut lihavana, niin on sanomattakin selvää, että kyllä hän mieluummin katselisi itsestään huolehtivaa ja hoikempaa vaimoa, kuin lihavaa ja rumaa.

Huomasin sen parikymppisenä, jolloin oikeasti puhkesin kukkaan. Asuin ulkomailla, ja vaalealle tytölle vientiä olisi riittänyt. Rakastuin vanhempaan mieheen joka piti minua kuin kukkaa kämmenellä, ja itsetuntoni nousi roimasti. Ennen häntä en tiedostanut yhtään kauneuttani. Saan kiittää edelleen häntä huolenpidosta ja itsetuntoni kohotuksesta.

Nyt tiedän että saisin lähes kenet haluaisin. Toisinaan käytän sitä hyödyksi työelämässä - saan parempia diilejä asiakkailleni kun kiedon miehet ehdotuksieni puolelle :)

Tosiasiassa luulen, kauneuteni suurin salaisuus on positiivinen luonne, hymy ja nauru. Ilman niitä en olisi mitään muuta kuin perusnätti hoikka blondi.

Vasta kun fitness alkoi ollessani jo 30v ja laihduin valtavasti. Olen 167 ja painan 47kg. En usko, että kyse on kasvoista vaan vartalosta. Tuijotus on aika suoraa. Kaikilta. Turha ihmetellä miksi mallit ovat hoikkia. Näyttää menevät miehet täysin sekaisin.

En koskaan. Minulla on huono itsetunto.

Ulkopuolisten kommenttien mukaan olen kaunis, mutta en osaa nähdä itseäni niin. Lisäksi minulla on mies, joka vuoron perään kehuu kauniiksi ja haukkuu rumaksi, joten en todellakaan tiedä, kumpaa olen.

Kyllä sen huomasi jo ennen yläasteelle siirtymstä, perseessä oltiin jatkuvasti kii hyvä perse huutelua yms sai kuulla vähän väliä, olen hoikka ns reisivakomallinen ja ihmettelin aina että mitä erikoista mun pepussa on, mutta tuntuu viehättävän vastakkaista sukupuolta.

Mä en ollut nuorena koskaan mitenkään haluttu, olin liian ujokin mihinkään seukkailuihin eikä minuun kiinnitetty huomiota. Vasta aikuisena joskus 25 tienoilta eteenpäin on alkanut vaikuttaa siltä että monet miehet pitää mua haluttavana, mutta todella huonon itsetunnon takia ei kyllä ole mitään "saisin kenet tahansa" -oloa edelleenkään. Enkä kohtaa sellaisia joita itse haluaisin koska kaipaan rakkautta, en pelkkää pinnallista himoa ja yleensä miehillä on tarjottavana vain jälkimmäistä.

En koskaan. Ehkä mun vartalo ei vaan oo tarpeeks miellyttävä.

Minulla oli aikanaan lyhyt suhde poikkeuksellisen kauniiseen 19-vuotiaaseen tyttöön. Hän oli siis niitä, joiden perään päät todella kääntyvät, jopa naisten. Eikä hänen tarvinnut edes meikata tuota varten. Tyttö oli kotoisin varsin risaisista kotioloista ja muutenkin psyykkisissä vaikeuksissa. MInä yhytin hänet chatista aikanaan. Suoraan sanoen, en olisi uskaltanut livenä lähestyä sellaista kaunotarta. Hän itse oli jotensakin tietämätön tilanteesta. Yhtenä iltana hän vain totesi huomanneensa, että ihmiset katsovat häntä. No kappas! Toisaalta hän kertoi, että illanvietoissa kaverit viedään hänen ympäriltään, mutta harva suo hänelle huomiota. On kaiketi joukoittain muitakin miehiä, jotka eivät uskalla lähestyä sellaista kaunotarta. Sanomme, että kauneus on katsojan silmissä, mutta naiskauneuden suhteen tilanne ei taida olla yksiselitteisesti tuo. Naiskauneusihanne on kyllä pitkien aikojen kuluessa hitaasti muuttunut, mutta kulloinkin elävät ihmiset näyttävät suosivan samannäköisiä ihmisiä. Jos kauneus on siis katsojan silmissä, useimpien silmät tapaavat olla samanlaiset.

Olin surullinen, kun tuo suhde päättyi. Tietenkin surin kauniin tyttöystävän menettämistä, mutta olisin halunnut myös kykyjeni mukaan auttaa häntä murheissaan. Tosin arvelen, että hänen vaikeutensa olivat liian syviä poikakaverin käsiteltäväksi, mutta kuitenkin. Ulkonäköasioista opin kuitenkin erään tärkeän läksyn: huikaisevinkin kaunotar näyttää riittävän läheltä katsoen jokseenkin tavalliselta ihmiseltä.