Kaunis nainen, milloin huomasit...

Määrittele sana kaunis

Vierailija kirjoitti:

Määrittele sana kaunis

Ap määrittele sana kaunis.

AV-mammoille se on tuntematon käsite.

Noin 16-vuotiaana.

n. 13-14 vuotiaana

n.17-vuotiaana. Mutta lähinnä se oli todella pelottavaa, että aikuiset (=mielestäni erittäin vanhat) miehet tuijotteli ja pakkautui juttusille vaikka ruokakaupan kassajonossa. Olin lukioaikaan töissä asiakaspalvelutehtävissä pienessä kaupungissa, ja kuulin jälkeenpäin mitä niin nuoret kuin vanhemmatkin miehet olivat minusta ja ulkonäöstäni jutelleet tutuille. Onneksi en silloin itse tiennyt mitä miehet minusta ajattelivat; olisin varmasti jäänyt töistä pois...baareissa tms. en saanut hetken rauhaa ja sain myös niskaani monen naisen vihat, vaikka en todellakaan ollut kiinnostunut heidän miehistään.

Nyt vanhempana ja aika paljon läskimpänä on paaaljon helpompaa. En todellakaan haikaile niitä aikoja! Tosin kyllä vieläkin saan etenkin vähänkin laittauduttuani turhan paljon huomiota miehiltä. Nyt se ehkä imartelee vähän enemmän kun on jo vanha (melkein nelikymppinen) ruma ja lihava :D Oma rakas riittää kuitenkin minulle.

90-luvulla 14 vuotiaana olin parin viikon mittaisella leirillä järven rannalla missä uitiin paljon ja oltiin muutenkin vähissä vaatteissa (kuuma kesä ja uimaranta). Leirin osallistujista suurin osa oli poikia ja kaikki ohjaajat olivat myös miehiä. Tällä leirillä huomasin, että kaikki ohjaajat kyyläsivät salaa meitä tyttöjä koko ajan kuola suusta valuen!

15 vuotiaana

15 vuotiaana. Myös omat sukulaismiehet joutuivat keskittymään jotta pitäisivät silmänsä erossa minusta ;)

Olin pentuna koulukiusattu ja vihasin kaikkea itsessäni. Siinä 14-vuotiaana rumasta ankanpoikasesta ilmeisesti oli kuoriutumassa joutsen, pojat alkoivat kiinnostua ja sain huomiota vähän liikaakin. Selvää oli, ettei omat aivot/silmät tajunneet mitä on tapahtumassa, joten pidin tätä huomiotakin pelkkänä kiusantekona. Ehkä 17 vuoden iässä uskoin että ilmeisesti olen jollain tapaa kiinnostava eikä kyse ole enää kiusaamisesta... Eipä kuitenkaan paljon kiinnostaneet ne oman kylän pojat, jotka mua oli vuosia kiusanneet ja piinanneet.

Olin koulukiusattu ja pidin itseäni maailman rumimpana ihmisenä. Kunnes muutin eri paikkakunnalle ja huomasin, että miesten päät kääntyilevät ohikävellessä. Olin jo 25v ennenkuin tajusin että taitaisin saada melkein kenet vaan, ja iän myötä flaksi on vaan parantunut.

12-13-vuotiaana, ja kyllä on valitettavasti totta ja kyllä jäi traumat.

Vierailija kirjoitti:

Olin koulukiusattu ja pidin itseäni maailman rumimpana ihmisenä. Kunnes muutin eri paikkakunnalle ja huomasin, että miesten päät kääntyilevät ohikävellessä. Olin jo 25v ennenkuin tajusin että taitaisin saada melkein kenet vaan, ja iän myötä flaksi on vaan parantunut.

Minulla on myös just näin. Olen puhjennut kukkaan kunnolla vasta n. 25-vuotiaana, selätettyäni kiusaamistraumat ja saatuani lisää itsevarmuutta. Laittauduttuani olen sen verran sievä, että ihmiset katsovat pitkään vastaan tullessa ja koska minulla on muotoja, myös rintoja tuijotetaan. Vaikeaa vaan itse tajuta, että oikeasti on riittävän nätti tavoittelemaan myös komeita miehiä, kun on kasvanut siinä ajatuksessa, että on maailman rumin ja oksettavin olento.

Nyt olen 29 ja vientiä riittää. :) 

Noin parikymppisenä. Mutta vasta sen jälkeen, kun olin a) värjännyt hiukseni blondiksi b) kasvattanut pitkät hiukset c) aloin käyttää piilolinssejä silmälasien asemesta d) laihduin hieman. Mikä ero aikaisempaan esim. discossa! Ennen tätä kauneus- ja kemikaalityötä olin aina seinäruusu, jota kukaan ei tuijottanut, saati hakenut tanssimaan, tms. Vasta muutettuani ulkonäköni, etenkin hiusten väriä, tilanne muuttui. Halveksin miehiä tämän vuoksi yhä.

Typerintä tässä kuviossa on, että vaikka ulkonäköni muuttui - niin minä en! Persoonana pysyin samana. Miten helvetin yksinkertaisia miehet ovat....vain visuaalisuus, naisen esineellistäminen ja mieltäminen esineeksi (asteikolla ruma-kaunis) aiheuttaa "katseita". Naisia/tyttöjä arvioidaan ääneen, suoraan, raa'asti  sen mukaan, minkä näköisiä he ovat.

Nykyään keski-ikäisenä naisena, edelleen aika nättinä omasta mielestäni ;D, olen täysin näkymätön. Maailmalla etenkin etelä-eurooppalaiset pojat ja nuoret miehet kävelevät päin minua, koska en suostu väistämään kadulla heitä....

Niin että jos miesten katseita kaipaa/haluaa, niin muuta ulkonäköäsi, ellet ole luonnonkaunis. Miesten harjoittama avoin tuijottaminen on paitsi röyhkeää, myös seksuaalista hyväksikäyttöä. Naiset eivät saa missään kulttuurissa tuijottaa miehiä vastaavalla tavalla yhtä röyhkeästi. Samaa käytöstä naisilta ei hyväksytä.

Poikien suosion aloin huomata 15-16-vuotiaana ja se oli ihan kivaa, kun ei kukaan mitenkään asiattomasti käyttäytynyt. 17-vuotiaana alkoivat vanhemmat miehet tehdä varsin suorasukaisia ehdotteluja ja jotkut kävivät jopa käsiksi. Inhosin sitä ja uskomatonta mutta totta, häpesin! Pukeuduin mieluummin farkkuihin ja löysiin paitoihin kuin mekkoihin, en ikinä käyttänyt korkkareita ja meikkasin vähän tai en ollenkaan. Halusin olla huomaamaton ja tavallinen, elää normaalia elämää, en olla mikään lihakimpale, jolle sai vislailla ja huudella. Jopa isäni jotkut kaverit iskivät leikillään silmää ja sanoivat jotain ällöttävää muodoistani tms. Ja he olivat siis viisikymppisiä, mun näkökulmasta ikivanhoja vaareja.

Yksi pahimmista kokemuksista oli kun baarissa joku mies esittäytyi valokuvaajaksi ja varmaan olikin, jätti käyntikorttinsakin (tai sitten se oli feikkiä), kehui mut maasta taivaaseen ja sanoi, että olen malliainesta. Kohta kuitenkin sanoi, että olen liian seksikäs malliksi, mutta alastonmalliksi olisin hyvä. Kyllä oksetti ja vihastutti, olin 18-v. Kesätöissä mulle saatettiin sanoa suoraan, että "mennäänkö naimaan", perään huudeltiin kadulla "seksiperse" "ompa uhkeat utareet" yms. aivan kamalaa.

Ja tämä ei todellakaan tehnyt mun itsetunnolle hyvää, päinvastoin. Olin todella ujo ja arka ja vuosia inhosin koko naisellisuutta ja seksielämäkin oli hankalaa. Olin todella onnellinen sitten kun tulin äidiksi ja kuljin pienten lasten kanssa lökövaatteissa, tukka ponnarilla ja sain olla rauhassa. Hetkeäkään en ole kaivannut nuoruutta.

Nyt olen keski-ikäinen ja sinut itseni kanssa. Kukaan ei enää huutele eikä käyttäydy törkeästi. Saan pukeutua kuten haluan ja olenkin nyt löytänyt ihanan naisellisuuden, nautin huulipunasta ja korkkareista, mekoista ja pitkistä hiuksista. Huomaan kyllä, että mua taas katsellaan ja kyllä miehet lähestyvätkin, mutta se on sellaista kohteliasta ja postiivista huomiota, joka on ihan ok. Nuoremmatkin miehet ovat kiinnostuneita ja se on outoa, mutta toisaalta ihan hauskaakin, vaikka olenkin onnellisesti naimisissa nuoruuden rakastettuni kanssa ja aion myös pysyä, mikäli se minusta on kiinni.

Vierailija kirjoitti:

15 vuotiaana. Myös omat sukulaismiehet joutuivat keskittymään jotta pitäisivät silmänsä erossa minusta ;)

Hyi. Mitä insestejä sun sukulaiset on?

13-vuotiaana. Perhetuttava (vanhahko äijä) ei saanut silmiään irti minusta ollenkaan. Myös naapurimiehet (taas vanhat äijät) käyttäytyivät imelästi. Jätti sellaisen tunteen, etten koskaan halua olla tekemisissä vanhojen miesten kanssa.

Mistä tietää olevansa kaunis? Itsetunto-ongelmaisena kun oma vanhempi on lytännyt, en tiedä olenko nätti vai en. Kysyessä kukaan ei (muistaakseni) ole haukkunut, seksiseuraa saan kyllä - aina. Ihmiset välillä myös kehuu, en vain osaa ajatella heidän olevan tosissaan. Parisuhteessa enemmän kehuja ja huomiota kaipaisin, se varmasti myös asiaan vaikuttaa. Epävakaan persoonallisuuden omaavana, minulla on hetkiä kun ajattelen olevani v***n kuuma, välillä näytän mielestäni oksettavalta. :s What, how can I know?

Vierailija kirjoitti:

Poikien suosion aloin huomata 15-16-vuotiaana ja se oli ihan kivaa, kun ei kukaan mitenkään asiattomasti käyttäytynyt. 17-vuotiaana alkoivat vanhemmat miehet tehdä varsin suorasukaisia ehdotteluja ja jotkut kävivät jopa käsiksi. Inhosin sitä ja uskomatonta mutta totta, häpesin! Pukeuduin mieluummin farkkuihin ja löysiin paitoihin kuin mekkoihin, en ikinä käyttänyt korkkareita ja meikkasin vähän tai en ollenkaan. Halusin olla huomaamaton ja tavallinen, elää normaalia elämää, en olla mikään lihakimpale, jolle sai vislailla ja huudella. Jopa isäni jotkut kaverit iskivät leikillään silmää ja sanoivat jotain ällöttävää muodoistani tms. Ja he olivat siis viisikymppisiä, mun näkökulmasta ikivanhoja vaareja.

Tää on kyllä ällöttävää! Olen kärsinyt ihan samasta, ja myös jopa sukulaismiesten (tätien miehet yms. "sukuun naineet", ei onneksi omat verisukulaiset, muille olin ilmeisesti "vapaata riistaa") taholta. Nyttemmin olen todella valppaana esim. sukujuhlissa nuorten sukulaistyttöjeni kanssa, jos joku patu yrittää heittää muka-hassua seksististä läppää, sähähdän todella herkästi että annapa olla. Enemmän kuin mitään muuta toivoin, että joku olisi pitänyt minun puoliani silloin kun olin nuori (lapsi!), mutta kaikki olivat jotenkin kuin eivät olisi huomanneetkaan.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikien suosion aloin huomata 15-16-vuotiaana ja se oli ihan kivaa, kun ei kukaan mitenkään asiattomasti käyttäytynyt. 17-vuotiaana alkoivat vanhemmat miehet tehdä varsin suorasukaisia ehdotteluja ja jotkut kävivät jopa käsiksi. Inhosin sitä ja uskomatonta mutta totta, häpesin! Pukeuduin mieluummin farkkuihin ja löysiin paitoihin kuin mekkoihin, en ikinä käyttänyt korkkareita ja meikkasin vähän tai en ollenkaan. Halusin olla huomaamaton ja tavallinen, elää normaalia elämää, en olla mikään lihakimpale, jolle sai vislailla ja huudella. Jopa isäni jotkut kaverit iskivät leikillään silmää ja sanoivat jotain ällöttävää muodoistani tms. Ja he olivat siis viisikymppisiä, mun näkökulmasta ikivanhoja vaareja.

Tää on kyllä ällöttävää! Olen kärsinyt ihan samasta, ja myös jopa sukulaismiesten (tätien miehet yms. "sukuun naineet", ei onneksi omat verisukulaiset, muille olin ilmeisesti "vapaata riistaa") taholta. Nyttemmin olen todella valppaana esim. sukujuhlissa nuorten sukulaistyttöjeni kanssa, jos joku patu yrittää heittää muka-hassua seksististä läppää, sähähdän todella herkästi että annapa olla. Enemmän kuin mitään muuta toivoin, että joku olisi pitänyt minun puoliani silloin kun olin nuori (lapsi!), mutta kaikki olivat jotenkin kuin eivät olisi huomanneetkaan.

N38

Just näin. Ällöttää todella paljon kun huomaan, että vanhemmat miehet tuijottavat nuoria tyttöjä ja vieläpä saattavat kehaista näiden ulkonäköä tai tosiaan heittää jotain "hauskaa läppää". Oma tyttäreni on nyt teini-ikäinen ja vahdin häntä kuin haukka näiltä aikuisilta miehiltä, tuntuu ihan uskomattomalta miten typerästi aikuiset voi käyttäytyä. Pari kertaa on pitänyt puuttua asiattomuuksiin ja miehet ovat olleet sitä mieltä, että mitään väärää eivät ole tehneet, minä vaan kateuttani puutun asiaan. Uskomatonta. Kamalinta oli, kun  olimme sukuloimassa ja paikalla oli isäntäperheen miespuolinen n. 60-v tuttava, joka flirttaili tyttärellemme koko päivän. Mitään varsinaisesti seksististä hän ei sanonut, mutta se liehittely ja nätiksi kehuminen oli todella kuvottavaa. Tytär oli 12-v ja sanoi, ettei ikinä enää lähde kyseiseen paikkaan kyläilemaan. Hän ei lähde myöskään vaarilleen (isänsä isä), koska vaari ottaa syliin ja likistelee ällöttävästi. No, vaari on lähes 90-v, mutta silti asiatonta.

Muistan sen häpeän mikä noissa tilanteissa oli. Tuntui, että se on ihan täysin mun vika, että saan niin paljon huomiota. Aikuiset vain naurahtelivat, eikä kukaan puuttunut asiaan mitenkään. Kyllä monet itkut itkin.

Minusta ihan käsittämätöntä, että aikuiset eivät koskaan puuttuneet! Kai se oli helpompi vain vaieta ja esittää että se olisi ok ja normaalia. Kukaan ei tuntunut välittävän, miltä se tuntui siitä LAPSESTA! Kyllä itsekin saanut asiattomia kommentteja rintojen kasvusta ja jopa hipelöintiä "kutittelun varjolla" ja se on ollut todella kammottavaa. Vastenmieliset limaiset vanhat ukot, ei siinä lapsena ajattele edes että tämä ihminen ei ole minun sukulaiseni, kun se on vauvasta asti ollut omassa elämässä.

AV:lla oli joskus ketju, jossa keskustelua näistä lähipiirin vanhempien miesten kosketteluista, ja todella yllättävän moni saanut sitä kokea. Eikä se tietysti ole sen hyväksytympää jos tädit vähän nuorten poikien vatsalihaksia koittelee tai muuta. Miksi on niin yleistä että lääpitään niitä nuoria sukulaisLAPSIA? Varmasti poikkeuksetta se on kohteesta epämiellyttävää ja vastenmielistä.

Tää aihe kyllä saa mun sapen niin kiehumaan. Olen onnellinen tyttäresi puolesta, että pidät hänen puoliaan, teet uskomattoman palveluksen ja opetat hänet arvostamaan omaa kehoasi JA että muidenkin tulee sitä arvostaa! <3

- 18