Paras ISO koirarotu?
Eli siis mikä on helposti koulutettava, yli 40kg puhdasrotuinen koira? Omia kokemuksia kehiin.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Leonbergit on aivan älyttömiä hösliä. Pari kastavattajatuttua on joten on tullut tätä rotua läheltä seurattua. Aivan ADHD tapauksia suurin osa. Se on mukava kun tuon kokoinen koira kimpoilee pitkin seiniä. Pahempia leot on hösläämään kun noutajat. Kilttejä kyllä muutoin.
Hmm, lieneekö sitten yksilöllisiä eroja, koska oma kokemus on erilainen. Perhepiiriin on kuulunut yksi leonberg, joka oli melkein liiankin rauhallinen ja hiljainen jättiläinen, jopa vähän laiska. Entinen naapuri taas oli leonberg-kasvattaja ja tottahan pennut ja nuoret koirat olivat vilkkaampia kuin aikuiset, mutta eivät mitään pahoja häseltäjiä, kuten esim. monet lintukoirat.
Miksi tähän vastaa ihmiset jotka eivät edes erota keskikokoista ja isoa rotua toisistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä miksi kaukkareita pidetään niin hurjina koirina. Mitenkään eroa muista paimensukuisista koirista.
Kaukkareiden omistajien propagandaa. Tuntevat itsensä hurjiksi isojen "vaarallisten" koiriensa kanssa :D
Suomen kaukkarit vähän eri luonteisia venäläisiin verrattuna. Siellä niitä käytetään vankiloissa ja kasarmeilla sekä maatiloilla. Saavat varmasti olla räyhäkämpiä luonteeltaan kuin täällä.
Saksanpaimenkoira tai leonberginkoira
Yhellä sukulaisen tutulla on useampi kaukkari. Ei voi muuten pitää missään kuin vaan häkissä, jos tuntematon menee häkin lähelle koira nappasee kädestä. Naapureilla varmaan mukavaa kun haukkuu kokoajan jokaiselle. Uskon silti, että vaan koulutus mennyt pieleen :) Omistaja semmonen alkoholisti jolla ei minkäänlaista muuta mielenkiintoa, kun vaan kirota ja huutaa koirille.
Ei ihme, että "sakemannit on hulluja", kun niitä suositellaan kaikille vaikka nimenomaan pyydettiin rotua, joka on helppo kouluttaa. Ja sellainen otetaan, vaikkei ole mielenkiintoa kouluttaa.
bernhardinkoira
nöffi
tanskis
leonberger
siinä mun top5
Mä ottaisin jonkun labradorin kanssa risreytetyn varmaan. Jos tulisi hyvä luonne? T. Koiraton
Bernhardinkoiralla on kokoa ja näköä.
Vahtiviettinen.
Tulee toimeen kissojen, koirien ja hevosten kanssa.
Suosittelen.
Amerikanakita
Tanskandoggi
Leonberginkoira
siinä omat suosikkini. Toki amerikanakitan miellyttämisenhalu on erilainen vrt. vaikka doggiin tai leonbergiin, se voi tuoda haastetta koulutuksessa.
Miksi pitää olla iso kun pienimmät rodut on kaikkein sisukkaimpia ja ärhäkimpiä. Pistävät ruotuun minkä tahansa jättiläisen.
Vierailija kirjoitti:
Rotikka, on ollut paras minun koirista kaikin puolin, lujat hermot ja perheystävällinen myös vieraille. Vahtii kyllä ja kattelee ympäristöänsä ja seurailee joka paikkaan. koulutus pitää olla ja oikea isännän/emännän asenne koirille jolla on omakin tahto. Ei turhia hötkyile ja häntä heiluu vaikka välillä koetellaan rähjäämisellä muilta koirilta.
Aina oon rotikoista tykännyt. Kaunis, hieno rotu.
Itselläni ei vielä olisi tarpeeksi kokemusta koiristani sellaisen omistamiseen mutta ehkä vielä jonakin päivänä.
Ehdottomasti collie. Ihana ja kiltti luonne ja tosi helppo kouluttaa. Mulla oli collie pennusta vanhukseksi.
chow chow
bernhardinkoira
collie
kultainennoutaja
suursnautseri
Kaukaasianpaimenkoiria käytettiin Berliinin muurilla ottamaan kiinni rajaloikkareita. Niitä käytetään myös suojelemaan karjaa susilta ja karhuilta. Kaukkarin luonnollinen reviiri on muutama neliökilometri, eikä se salli muita isoja uroksia lähimailla. Meidän ison (55 kg) uroskoiran paras leikkikaveri pentuna oli samanikäinen kaukkarinpentu. Sitten noin vuoden iässä ykskaks naps! kaikki muuttui niin, ettei se voinut kohdata muita haastavaksi kokemiaan uroksia kuin kalterit välissä. Se kasvoi 10 cm korkeammaksi ja pidemmäksi kuin meidän koira ja painoi 20 kg enemmän ja sen murina oli kuin rumpujen pärinää, todella pelottavaa. Omalle perheelle se oli edelleen lutuinen itsensä ja pari narttukoiraa ja pientä urosta kelpasi sen kavereiksi edelleen mutta tosiaan isompien kanssa olis tullut taatusti taistelu :(
Perheessä oli myös estrelanvuoristokoira, jonka pappa oli antanut karhulle köniin. Tuolle koiralle tuli ajan kanssa kaupungissa asumisesta niin iso stressi, että se muutti perheen isän siskon maatilalle.