Me rahaan rajoittuneesti suhtautuvat

Tämä ketju on meille kaikille, jotka koemme, ettei oma suhtautumisemme rahaan tai sen käsittelyyn ole ihan normaalia.

Omat vanhempani olivat hyvin erilaisista yhteiskuntaluokista, isä rikas ja äiti köyhä. Isä oli myös hyvin pihi ja laittoi äidin maksamaan lähes koko peheen ostokset ja hankinnat aina. Äiti antoi oikeastaan meidän lasten aina syödä mitä tahdoimme, isä sen sijaan nipotti ja raivosi milloin mistäkin. No vanhemmat erosi ja jäimme siskon ja äidin kanssa asumaan suht rentoon rahankäyttöön. Tosin köyhyyden vuoksi minusta tuli vähän pikkuvanha miettiessäni yhdessä äidin kanssa, miten saisimme rahaa säästöön. Isosisko sen sijaan ei tuntunut välittävän ja hän on vielä nykyäänkin sellainen "lokki", joka lusmuilee vanhempien ja miesten lompakolla.

Haluaisin kovasti suhtautua jo parisuhteessa raha-asioihin yhteisinä, mutta en osaa, koska: A) en tahdo lusmuilla kenenkään lompakolla ja B) en tahdo menettää omia rahojani siinä, kun menot eivät kuitenkaan mene tasan. Minä olen aikuisena juuri tuo kamala seurustelukumppani, joka mielellään erottelee omat ruoat ja yhteistä ruokaa tehdessä kulut maksetaan puoliksi. Sama ongelma on myös ystävyyssuhteissa, koska en tykkää ottaa, enkä antaa velaksi muille mitään. Toki lainaan jos toinen välttämättä pyytää, mutta yritän aina mennä sillä tyylillä, että jokainen maksaa omansa.

Miten voisi saavuttaa rennomman suhtautumisen rahaan? En ole edes mielestäni pihi. Mainittakoon vielä, että muutama mies on seurustelun aikana käyttänyt minua rahallisesti hyväkseen silloin, kun olen yrittänyt muuttaa käytöstäni, enkä jaotellut menoja selvästi minun ja hänen kuluihin. Olisi ihanteellista joskus löytää mies, jonka kanssa voisimme vaikka suht vuorotellen käydä kaupassa syynäämättä sen tarkemmin, että kuinka paljon enemmän tai vähemmän tämä kauppareissu maksoi kuin toisen kauppareissu. Uskoisin taipuvani siihen jos voisin luottaa siihen, ettei toinen ala lokkeilemaan.