Lue keskustelun säännöt.
Taapero paiskoo ruokaa, mikä avuksi?
04.08.2016 |
Vilkas 1,5 v paiskoo ruokansa ympäriinsä. Ei siis pudottele vahingossa vaan ihan tarkoituksella heittelee, kippaa koko lautasen tai sitten ottaa ruokaa hyppysiinsä ja heittää. Ihan sama, mitä on tarjolla. Sitä maistetaan, ehkä syödään vähän ja sitten paiskotaan.
Ei anna syöttää itseään. Nipistää vaan suun kiinni.
Nokkamukista varistaa juomaa pöydälle, päälleen ja lattialle. Ja sitten heittää koko mukin kaaressa menemään.
Kieltäminen vain lisää heittelyä. Ja tuolista ylös kampeamista.
Millä saan hänet lopettamaan heittelyn ja istumaan paikallaan? Vinkkejä?
Kyseessä.vilkas tenava, haluaisi vaan juosta päätä pahkaa ulkona. Ja sitä kyllä tehdäänkin tuntitolkulla päivittäin. Mutta mikään ulkona kirmaaminen ei tunnu riittävän.
Kommentit (17)
Määrätietoisesti, ihan joka kerta kun alkaa ruoalla leikkiminen, ruokailun lopettaminen siihen paikkaan ja pois pöydästä. Selität kärsivällisesti, yksinkertaisesti, miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat lapsen maistella sen minkä ruokaansa sillä kertaa maisetelee ja kun ruan maiselu vaihtuu sottaamiseksi ja heittelyksi, nostat ipanan pois tuolista ja katsot ruokailun päättyneeksi. Terve lapsi ei itseään nälkään tapa. Ehkä syö sitten seuraavilla kerroilla enemmän, ennenkuin alkaa taas heittelemään. Tämä on vain vaihe, joka menee kyllä ohi.
Tuo on vaihe, joka menee ohi. Meillä molemmilla lapsilla ollut. Molemmilla lapsilla olen kokeillut tuota pöydästä pois nostamista, mutta ei siitä suurempaa apua ole ollut. Jonkun kerran olen tehnyt sen, kun meno on mennyt ihan villiksi, mutta paremmin on toiminut se, kun ei ole kiinnittänyt huomiota asiaan. Toki ruokailu kannattaa lopettaa siinä vaiheessa, jos lapsi selvästi paiskii ruokaa sen takia, ettei enää maistu.
No täytyy kai sitten tehdä noin... lapsi vaan on todella laiha. Siksi olen yrittänyt saada syömään jotain vaikka millä ilveellä. Aiemmin söi todella hyvin, mutta nyt ruokailu on ihan leikkimistä. Tämä käytös alkoi, kun poskihampaat ryhtyivät puhkeamaan - mutta on nyt jatkunut jo pari kuukautta.
Kun heittely alkaa, ruokailu loppuu. Ei mitään huutamista tms. toteat vaan tyynesti, että jaaha ei sitten ja ölapsi pois pöydästä. Sitten ei mitään välipaloja vaan seuraava ruokailu on seuraava ruokailu. Kyllä nälkä opettaa aika nopeasti. Tätä ei tietenkään kannata sitten aloittaa iltapalasta vaan vaikka lounaasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No täytyy kai sitten tehdä noin... lapsi vaan on todella laiha. Siksi olen yrittänyt saada syömään jotain vaikka millä ilveellä. Aiemmin söi todella hyvin, mutta nyt ruokailu on ihan leikkimistä. Tämä käytös alkoi, kun poskihampaat ryhtyivät puhkeamaan - mutta on nyt jatkunut jo pari kuukautta.
Meillä poskihampaiden puhkeaminen on ollut sellaista aikaa, että oksat pois. Kuopuksella on nyt juuri tulossa hampaita, monesti päivät ovat yhtä itkua ja huutoa. Mä en ole suhtautunut niin vakavasti tuohon ruuan heittelyyn, tuntuu, että "napakkuus" on vain tehnyt ruokahetkistä stressaavampia. Kuopus ei enää pitkään aikaan ole heitellyt ruokaa, sen aika tais olla juuri tuossa puolentoista vuoden iässä. Tsemppiä vaikeaan vaiheeseen!
4
Vielä tuli mieleeni, että syökö taapero yksin vai yhdessä muun perheen kanssa?
Usein nimittäin mielestäni ruokailuhetket sujuvat paremmin, kun koko perhe syö yhdessä.
Lapsi oppii mallista, ja lapsen ruokailuun ei tule kiinnitettyä ihan niin paljon huomiota, kun syö itsekin.
Kaikille ruoka eteen, jokainen syö nätisti omaa ruokaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli palstan mukaan varmaan aika kaamea tapa: annoin heitellä enkä kiinnittänyt kummempaa huomiota, ajattelin vaan, että opettelee fysiikan lakeja. Juotavaa sai toisaalta vain lasista juotettuna tästä syystä. Loppui muistaakseni aika nopeaan kun ei saanut huomiota sillä. Siivosin tietenkin lopuksi, eikä käyty ravintoloissa tuolloin) Kaksivuotiaalle olen jo sanonut, ettei ruokaa sovi heitellä. Ei tosin yritäkään kuin mielestään "pahaa" ruokaa, tai jos suuttuu jostain. Onneksi uskoo kerrasta jo, vaikka vilkas onkin 😄 (jollei uskoisi lähtisi tosiaan lautanen)
Sorry typot, kännykällä vaikea palata korjaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli palstan mukaan varmaan aika kaamea tapa: annoin heitellä enkä kiinnittänyt kummempaa huomiota, ajattelin vaan, että opettelee fysiikan lakeja. Juotavaa sai toisaalta vain lasista juotettuna tästä syystä. Loppui muistaakseni aika nopeaan kun ei saanut huomiota sillä. Siivosin tietenkin lopuksi, eikä käyty ravintoloissa tuolloin) Kaksivuotiaalle olen jo sanonut, ettei ruokaa sovi heitellä. Ei tosin yritäkään kuin mielestään "pahaa" ruokaa, tai jos suuttuu jostain. Onneksi uskoo kerrasta jo, vaikka vilkas onkin 😄 (jollei uskoisi lähtisi tosiaan lautanen)
Sorry typot, kännykällä vaikea palata korjaamaan.
Mä oon aika samoilla linjoilla sun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, yritän syödä lapsen kanssa yhtaikaa, mutta eipä siitä mun syömisestä siinä mitään tule... Ja jos syöjiä on useampi, sama heittely jatkuu silti.
Vierailija kirjoitti:
Niin, yritän syödä lapsen kanssa yhtaikaa, mutta eipä siitä mun syömisestä siinä mitään tule... Ja jos syöjiä on useampi, sama heittely jatkuu silti.
Syökö kuitenkin vai meneekö heittelyyn? Heitteleekö ihan alusta asti vai sitten vasta, kun on jo vähän syönyt? Syökö itse vai syötätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet taaperosi kanssa leipäjonoon jossa joka päivä kärsivällisesti selität miksi olette siellä.
Tätä siihen saakka kun taapero on viisi vuotta.
Varje dag.
Kyllä oppii kunnioittamaan ruokaa kun sitä saa.
Tuo on kyllä hankalaa, kun lapsen pitäisi kuitenkin jotain syödä. Mutta järjestelmällinen pöydästä poistaminen on varmaan paras ratkaisu. Ensin kyllä varoittaisin kerran tai pari.
Voisit myös laittaa hänelle ihan pikkuriikkisen annoksen, tyyliin lusikallisen, jos syö sen niin toisen lusikallisen jne.
Onko sama tilanne jos kyseessä herkkuruoka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tehdä ruokailusta valtataistelua. Omallani oli samantapainen meininki, ei ihan noin raju vaan sellaista pudottelua ja tutkimista. Onhan se varmasti hassua kun maitoa tippuu nokkamukista. Kun oli syönyt sen minkä söi niin nostin pöydästä pois, mutta jos syödessään tiputteli niin en kiinnittänyt asiaan huomiota. Olisi varmasti päästy ottamaan kunnon vääntö asiasta. Ihan nätisti syö nyt 2-vuotiaana, välillä meinaa mennä hulinaksi, mutta ymmärtää selittämistä ja torumista jo ihan eri tavalla kuin 1,5-vuotiaana.
Minä en ole antanut koskaan ruokaa heitellä, en ole antanut koskeakaan ruokalautaseen jos olen epäillyt että aikoo heittää siitä tai kaataa sen, joko syö kun syötän, tai sitten ei. Kaksosten kanssa sama juttu, en todellakaan tee ruokaa siksi että sitä saisin vielä siivoilla pitkin seiniä. Kaksoset syötettiin aamuisin ja iltaisin aika vanhoiksi, ainakin kolmevuotiaiksi, joskus myöhemminkin syötettiin jos olivat iltapuurolla väsyneitä. Ei annettu tilaisuutta väsyneenä alkaa kiukutella ja leikkiä ruualla, päivällisen saivat itse syödä kun oppivat syömään lusikalla, tulihan siinä aluksi sotkua, mutta eivät tahallaan sotkeneet.
Tässä tuntuu nyt olevan kaksi tietä, joissa molemmissa sama tulos: joko ottaa lapsen pois pöydästä, kun lapsi alkaa sotkea, tai sitten ei juuri kiinnitä huomiota paiskomiseen. Molemmilla tavoilla paiskominen loppuu.
Jokusen kerran voisi todeta, että mahasi taisi tulla täyteen, kiitos ja hei hei pöydästä.