MASENTUNEIDEN KETJU vol. 1

Olen hieman yli 30-vuotias nainen, sairastanut masennusta noin 12-vuotta. Viimesen vuoden ajan on tuntunut siltä etten jaksa enää, pitkälti olen pinnistänyt eteenpäin koirieni vuoksi. Koen että olen heistä vastuussa ja jos kuolisin ei olisi ketään joka heistä huolehtisi. Nyt kuitenkin 5-kuukautta sitten toinen koirani kuoli ja sen jälkeen myös toinen koirani on alkanut oirehtia enemmän. Tuntuu siltä että jos toinenkin koirani menehtyy niin se on sitten minunkin loppuni... mitään syytä taistella eteenpäin ei enää ole.

Päiväni vietän pääasiassa nukkuen, kotoa en lähde paitsi pakosta. Lääkkeillä olen jaksanut näin monta vuotta, ne turruttavat niin että sitä jaksaa päivä kerrallaan.

Mä ainakin tulisin kik-ryhmään :)

T: Sukka

Hyvää yötä. Huomenna on aina uusi päivä.

Ja vielä voi koittaa sekin aamu, kun kaikki tuntuu hieman paremmalta.

T. Mölli

Aika normaali päivä.

Tein koko päivän jotain (pesin pyykkiä ym.) ja vaikka näin ystäviäni, olo on nyt lähinnä lamaantunut ja arvoton. Päivisin en uskalla olla paikoillaan, sillä silloin helposti alkaa ahdistamaan omat ajatukset ja milloin löydän itseni helposti itkemästä lattialta.

Nyt illalla on vaikea rentoutua ja fyysisestä väsymyksestä huolimatta tiedän, etten saa levättyä. Huomenna sama rumba uudestaan.

- Huolimaton

Huomenta. Kuinka saitte nukuttua? Itse nukuin ihan hyvin. T. Frauke

Yöllä stressi iski, rauhoituin vasta kolmen jälkeen. Heräsin kuitenkin melko virkeänä. Tänään kiertelemään vielä kauppoja, ei hirveästi kiinnostaisi mutta mitä pikemmin ne saa alta pois, parempi.

liidelinkassa

Minä olen enemmän ahdistunut kuin masentunut, diagnoosina siis virallisestikin ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Mutta viimeisen vuoden aikana on ollut jotenkin enemmän myös masennusoireita, en saa mitään aikaiseksi enkä saa lähdettyä kotoa, pienetkin velvollisuudet tuntuvat valtavan suurilta ponnistuksilta ja tuntuu ettei voimavaroja tahdo riittää oikein mihinkään. Erehdyin perustamaan yrityksen viime vuonna ja se oli taloudellisesti todella huono veto, köyhyys ja ainaiset rahahuolet vievät kaikki voimat. Lisäksi alani on melko vaativa, monet opiskelukaverini ovat todella menestyneitä ja minultakin odotettiin / odotetaan vieläkin paljon, sekin lannistaa kun tuntuu etten vain ole tarpeeksi hyvä, ja painin riittämättömyyden tunteiden kanssa päivittäin. Elämä yleisesti tuntuu raskaalta, vaativalta selviytymiseltä, ja tunnen itseni todella epäonnistuneeksi ihmiseksi kaikin tavoin. Minulla on muutama vakiasiakas joiden tilaukset pitävät minut joten kuten hengissä, mutta ei ole energiaa hankkia uusia asiakkaita ja mielekkäämpiä töitä. Tahtoisin kovasti ammattilaisen tukea mutta en saa varattua aikaa terveyskeskuksesta, eikä minulla olisi joka tapauksessakaan varaa mihinkään terapiaan, vaikka tarvitsisinkin sitä kipeästi. 

Nyt olen yrittänyt koko aamupäivän saada lähdettyä kirjanpitäjälle. Olen sentään saanut tulostettua paperit sitä varten ja aamujumpankin tein. Koitan kovasti tsempata nyt loman jälkeen vaikka vaikeaa on… N30

Kokeilin luoda tuota kik-ryhmää, ilmeisesti pitää lisätä heti ihmisiä sinne ryhmään (tai ainakin 1) et pystyy luomaan koko juttua?

Eli jos on kiinnostuneita niin varmaan pitää laittaa tänne oma kik-nimimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille epätoivoisille ja itsemurhaa miettiville haluaisin sanoa, että Jeesus rakastaa teitä aivan todella paljon! Jumalalla on suunnitelma juuri sinunkin elämällesi. Juuri sinä olet arvokas ja rakas yksilöllisenä itsenäsi!

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Just joo. Ihan sama kuin sanoisit, että Pena Perähikiältä rakastaa meitä ja Leksa Nummipusulasta on laatinut meille suunnitelman.

Ne eivät tunnu missään meidän nahoissamme eikä täten liikuta pätkääkään.

liidelinkassa on mun kik-nimi :)

Nukun hyvin, unen saaminen on ongelma. On ollut jo vuodesta 2013, jolloin elämäni lähti alamäkeen pelaamisen seurauksena. Yleensä pyörin sängyllä 2-4 tuntia ennen kuin saan nukuttua.

Miten tuo kik toimii? Ladataan sovellus ja onko se jokin whatsapin tyyppinen sovellus, jossa viestitellään? Olen pudonnut kärryiltä näiden sovellusten kanssa :)

t. ip30

Vierailija kirjoitti:

Nukun hyvin, unen saaminen on ongelma. On ollut jo vuodesta 2013, jolloin elämäni lähti alamäkeen pelaamisen seurauksena. Yleensä pyörin sängyllä 2-4 tuntia ennen kuin saan nukuttua.

Miten tuo kik toimii? Ladataan sovellus ja onko se jokin whatsapin tyyppinen sovellus, jossa viestitellään? Olen pudonnut kärryiltä näiden sovellusten kanssa :)

t. ip30

Jos oot whatsappia käyttänyt niin luonnistuu myös kikin käyttö :) Käytännössä samanlainen kuin whatsapp, mutta siinä ei tartte laittaa puhelinnumeroa ym., eli pystyy anonyymisti keskustelemaan pelkästään nimimerkin kautta. Uusia kavereita ym. haetaan nimimerkillä.

Mun kikkini: ipkolkyt

Eli jos jotain ryhmää niin saa lisäillä ja saa lisäillä muutenkin.

t. ip30

Yksin oleminen on se joka eniten ajaa minua ahdistukseen mutta haluaisin silti olla kaikki illat yksin. Asun avoliitossa, aamut alkavat 12 aikaan kun herään...Silloin tällöin selaan läpi molin, duunitorin ja monsterin:

0 avointa työpaikkaa. Ei sillä että edes kiinnostaisi töidenteko, täytyy vaan välillä vilkuilla että voi hyvällä omallatunnolla sanoa työkkärille etsineensä töitä. Valmistuin keväällä ammattiin mikä on suoranainen ihme, muutaman kuukauden olen elämässäni tehnyt töitä ja olen jo ihan lopussa.

Mies tulee töistä 15-18 välillä, päivästä riippuen joko laitan ranut ja kalapuikot pellille tai sitten teen jotain kunnon ruokaa. Rakastan ruuanlaittoa ja leipomista mutta yleensä ei vaan jaksa. Välillä riidellään, harvoin ketään käy kylässä koska kaverini eivät pidä miehestäni(on myös masentunut ja saa outoja kiukuttelukohtauksia melko usein vieraiden seurassa). Illat yleensä pelaan, syön ja katson netflixiä.

Ensi viikolla on työkkäriin haastatteluaika. Olen nyt kolme viikkoa stressannut että osaanko paikalle vieraassa kaupungissa yksin. Karttavaisto nolla. Pitäisi mennä hammaslääkäriin, pelko estää menemästä ennenkuin on pakko. Pitäisi varmaan käydä juttelemassa jollekkin mutta en vaan jaksa enkä saa aikaiseksi. Motivaatiota parantua ei ole, mitä ikinä tämä sitten onkin.

Ihana kuulla, että osa on saanut levättyä.

Saako kukaan muu teistä paniikkikohtauksia (tai jotain sen tapaisia) juuri ennen nukahtamista? Oma nukahtamiseni häirintyy melkeinpä jokainen yö siihen, kun jokin ajatus painaa päälle ja koko ruumis rupeaa tärisemään itkun, huudon (ääntä ei kylläkään tule) mukana.

Olen yrittänyt melkein kaikkia rentoutumismenetelmiä, mutta en saa noita vaan loppumaan.

Yllämainitusta syystä tämä päivä meni lähinnä nukkuessa. Lähdin illalla ennen kuin ahdistus ehti käymään päälle pyöräilemään ja pakka tuntui pysyvän kasassa, kunnes ajoin etanan päälle ja murruin täysin.

Toivottavasti ensi yö on kaikilla rauhallinen.

- Huolimaton

Hep! Päiväni alkoi hyvin, pääsin ylös yhdeltätoista ja pakotin itseni suihkuun. Sain odottamattoman virtapiikin ja tein ruokaa, leivoin leivänkin. Siihen voimat loppuivat, mies joutui siivoamaan keittiön. Loppupäivä meni pimeässä, ikkunattomassa huoneessa maaten. Kunpa jaksaisin enemmän :( Harmittaa lasten puolesta kun äiti on tällainen. En käsitä miten mies jaksaa minua yhä.

Jonotan aikaa paikalliselle mt-klinikalle jotta saisin lääkkeet, olen nyt jonottanut kohta 3kk. Masennuksen lisäksi on mm. paniikki- ja ahdistushäiriöt sekä ocd. Eniten vaivaa tällä hetkellä loputon pureskelu ja raapiminen, iho on monesta kohtaa verillä. Kotoa poistuminen on taas ihan mahdotonta, häpeän verillä olevaa ihoa, nyt kesällä on liian valoisaa ja joka paikassa on ihmisiä....

Muut masentuneet: älkää ikinä tehty lapsia. Oikeasti.

-Äiti32

Hyvää yötä vaan kaikille ja tosiaan kikin kautta voi tulla juttelee, jos tarvetta. Osoite on tuossa vähän ylempänä :)

t. ip30

54 jatkaa.

Huomenta kaikille. Viime yö oli kamala, en vain saanut nukuttua. Tiedättekö sen tunteen kun luulette olleenne hereillä 15minuuttia ja katsotte kelloa:kolme tuntia mennyt. Taisin nukahtaa joskus aamuyöllä. Pääsin kuitenkin ylös klo 12, pelkäsin että nukun siihen asti että mies tulee töistä.

Kipeän etuhampaan vuoksi ei huvita syödä mitään vaikka normaalisti ruuasta saan lohdutusta pahaan oloon. En voi olla ajattelematta asiaa kokoajan, en millään jaksaisi uusia rankkoja hoitoja taas. Hammaslääkäripelko on paha.

Tunnen itseni ihan luuseriksi. Pelkään liikaa asioita ja en saa aikaiseksi mitään, tämän viikon aikana en ole kyennyt muihin tunteisiin kuin pelkoon ja ahdistukseen. En osaa nauttia elämästä ja itken liian helposti. Minun pitäisi olla elämäni kunnossa parikymppisenä, vaan en ole.

Tsemppiä muille, kertokaa kuulumisia.