MASENTUNEIDEN KETJU vol. 1

Vierailija kirjoitti:

Piti mennä tänään ulos, käydä kaupassa. Sitten mietin, että mitä minä siellä ulkona teen, enhän minä kaupasta mitään edes tarvi. Sitten rupesin itkemään ja makasin sängyssä kunnes mies tuli töistä.

Ei tätä ymmärrä kuin toinen saman kokenut

Vanhemmat huutaa... (Olen niin kamala lapsi ja en tee mitään, kaikki on minun syytäni) Ei mitään uutta. Kävin kävelyllä ja kirpputorilla.

Jo kauan taistelen itseinho-ja läskiajatusten kanssa. Masentavaa.

16 v

Odotan, että pääsen kouluun, ei tarvitse olla kotona koko ajan ja saan jotain muuta ajateltavaa.

En poistunut kotona minnekään. Söin päivän aterioina tonnikalaa ja raejuustoa purkista - hyvin tyypillistä. Nukuin päikkärit. Otin pitkän suihkun, vaikka hiuksia pestessä tuntui, että voimat loppuvat ja mietin miksi hitossa teen sitä. Nyt makaan ja odotan unia. Nukkuminen on parasta, pääsee pois valvemaailmasta.

Ei ole mitään diagnosoitua masennusta, mut jos tähän saa kirjotella. Kovin yksinäinen ja melko negatiivisiakin ajatuksia välillä. Nyt on kesä mennyt ihan hyvin sen suhteen, että olen ulkoillut ja liikkunut. Viime talvena oli 3-4 päivän jaksoja jolloin en edes ulkona käynyt. Päivittäin vaan makaan sängyllä ja ajatukset pyörii päässä.

t. ip30

Kaikki ahdistaa, siis ihan kaikki. Pienetki vastoinkäymiset saa itkun partaalle, ja isoja ongelmia paiskautuu päin naamaa koko ajan niin jatkuvasti itkien taas tämäkin viikko tähän mennessä menty.

Opinnot uudella paikkakunnalla alkaa parin viikon päästä, opiskelija-asuntoa en ole saanut, yksityisten vuokraajien yksiöihin ei varaa, soluun en uskalla hakea koska paniikkihäiriö ja paha pakko-oireinen. En tiiä mitä helvettiä tekis. Ahdistaa myös itse opiskelujen alku, mietin, miten jaksan opiskella, jaksanko olla sosiaalinen, saanko ystäviä, jäänkö ihan ulkopuoliseksi ja yksin. Vaikea puhua vieraille ihmisille. Onko musta edes opiskelemaan kun oon tällanen hermoraunio. Lukiosta valmistuminen myöhästyi, kun erityisen vaikea masennuskausi esti kirjoituksiin osallistumisen, mitä jos taas opinnot keskeytyvät. Menin vielä tosi vaativalle alalle.

Miten voi ahdistaa näin paljon, tuntuu että rintakehä menee kohta hajalle. Paniikkikohtauksia jatkuvasti. Välillä tuntuu ettei vaan enää jaksa välittää yhtään mistään, menee emotionaalisesti ihan lukkoon. Sitte taas romahtaa. Haluisin vaan nukkua. En jaksa lähteä mihinkään tai tavata ketään. Ei tule pidettyä ihmisiin yhteyttä, ja on tosi yksinäinen olo, mutta samalla ei vaan löydy jaksamista olla sosiaalinen.

T: Sukka

Oon kanssa 25v, diagnosoitu lievä tai keskivaikea masennus. Pari vuotta menty aikas väsyneenä ja tänä vuonna tuntu kun olis sumun keskellä ollut. Oon ollut nyt kesäduunissa ja se on piristänyt, oikeestaan tosi paljon, ei tee edes mieli miettiä alkuvuotta.

Luulen kyllä, että mun masennus ei ole kuitenkaan juuri mitään verrattuna keskivaikeaan/vakavaan masennukseen. Tsemppiä.

Olen vaan väsynyt ja kyllästynyt. Lääkkeet on tehonneet niin, etten enää yritä kokoajan miettiä miten itseni lopettaisin

Olisi kiva joskus perustaa joku yhteinen tukiryhmä, johon olis helppo tulla vain juttelemaan ym. kaikki, jotka kärsivät masennuksesta, yksinäisyydestä ym. Pidettäis saitti vain suht puhtaana ja niin, että kirjoittaa anonyymisti nimimerkin takaa, ja esim. haluattaessa sitte yksityisviestillä läheisempää jutustelua.

Tarkoitan siis enemmän realiaikaista jutustelua kun pelkästään jollain foorumilla. Miten olisi vaikka kik:n kautta? Onnistuisiko siinä?

Pitkäaikainen masennus mulla täällä. Ei mikään kovin vakava ilmeisesti, lääkkeitä ei oo ikinä suositeltu. Tosin terapia alkoi vasta tämän vuoden alussa ja välillä mietin, auttaako sekään mitään. En osaa edes sanoa, kuinka kauan oon ollut masentunut. Välillä on parempia päiviä tai jopa kausia, välillä elämänhalu ja ilo on pitkään hukassa. Tänään olin kotona, kävin terapiassa ja keskustassa. Pakuu lomalta töihin vähän väliä mielessä ja ahdistaa. ':(

M

Kaikille epätoivoisille ja itsemurhaa miettiville haluaisin sanoa, että Jeesus rakastaa teitä aivan todella paljon! Jumalalla on suunnitelma juuri sinunkin elämällesi. Juuri sinä olet arvokas ja rakas yksilöllisenä itsenäsi!

Nukuin, söin ja oksensin. Sitten nukuin lisää. Jossain välissä katsoin hetken Netflixiä.

t. nokkahuilu23

Jee, vihdoin tällanen ketju! Kello lyö kohta 23 eli pitää kirjauta sisään kunhan jaksaa.

Tänään kävin shoppailemassa uutta kotia varten. Muutan siis ekaan omaan kämppääni parin viikon päästä. Se on aiheuttanut tosi tosi paljon stressiä ja ahdistusta,lähinnä raha-asioita oon murehtinut. Onneksi sain osa-aikaistyötä koulun oheen (menen abivuodelle lukioon) niin ei tarvi sit kotona masentua koko päivää aina. Onneksi koulua on nyt vähän, se on mulle suurin ahdistuksen aihe.

Lääkkeitä oon syönyt nyt pari kuukautta, en huomaa mitään mullistavaa eroa olossa. Päätösten teko on entistä vaikeampaa ja tunne-elämä hieman heikompaa, mut muuten melkein samanlainen fiilis. Eka jutteluaika ens viikolla. En oo satuttanu itseäni pariin viikkoon. Lähinnä iltaisin tulee toivottomuuden ja itsetuhoisuuden tunteita.

N18

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva joskus perustaa joku yhteinen tukiryhmä, johon olis helppo tulla vain juttelemaan ym. kaikki, jotka kärsivät masennuksesta, yksinäisyydestä ym. Pidettäis saitti vain suht puhtaana ja niin, että kirjoittaa anonyymisti nimimerkin takaa, ja esim. haluattaessa sitte yksityisviestillä läheisempää jutustelua.

Tarkoitan siis enemmän realiaikaista jutustelua kun pelkästään jollain foorumilla. Miten olisi vaikka kik:n kautta? Onnistuisiko siinä?

Ootko kuullu Heimosta. Siellä voi keskustelulla nimimerkin takaa ja niin edespäin. Vissiin myös mahdollisuus reaaliaikaiseen jutusteluun chatin kautta. Mut löytää myös sieltä ja tulen kyllä mukaan keskusteluun. Aika vähän siellä porukkaa, mut joitain vakityyppejä siellä on ja keskustelut ovat siistejä ja ymmärrystä löytyy.

https://heimo.co

t. ip30

Mulla oli tänään ihan OK päivä. Olin töissä, en riidellyt miehen kanssa. Rahat on ihan loppu ja avioero varmaan häämöttää edessä, itsari on mielessä säännöllisesti, mutta tänään oli melkein normaali olo. Huominen voi taas olla ihan erilainen, ensi viikolla voin olla jo vainaa.

Tunnen oloni tyhmäksi eniten töissä. Toisaalta on hyvä, että töissä on työkavereita, mutta ala ei sovi minulle. En ole vielä keksinyt itselkeni sopivaa alaa ja olen viisikymppinen. Etenkin aamut ahdistavat, koska olen aamu-uninen. Yksityiselämässä olisi paljon hoidettavaa, mutta en ehdi enkä jaksa, koska on tienattava rahaa töissä. Illat sujuvat omalla painollaan.

Olen kärsinyt pitkäaikaisesta masennuksesta n. 6-vuotta. Tänään oon nukkunu melkein kokopäivän.

Lihaton

Mulla masennus on ilmennyt sellaisena raivokkaana ja epätoivoisena mielialana, ei niinkään lamaantuneena miten masennus yleensä kuvataan. Siksi kesti liian kauan että sain lääkkeet ja ehdin sotkea paljon elämääni ja ihmissuhteitani. 

Kik-ryhmä vois olla hyvä idea! Mua ainakin piristäis.

-32

Nyt kun oon syönyt lääkkeitä, masennusoireet on vähentynyt paljon mutta tilalle on tullut ahdistuneisuus. Keskellä päivää saattaa tulla kauhean itkuinen ja ahdistunut olo, mulla ei oo ystäviä, en pääse ikinä elämässä eteenpäin yms.

Miten sellainen Kik ryhmä luodaan? En oo koskaan käyttänyt kunnolla tuota sovellusta. Miten siihen voi sitten kutsua muita, ja voiko jotenkin moderoida?

Olisko täällä innostuneita osallistujia?