Saatiin tänään kuulla, että mieheni sairastaa syöpää.
Mies on jo ennestään sairaseläkkeellä työajalla sattuneen onnettomuuden seurauksena. Hän on sanonut voivansa huonosti lähes yhtä kauan, kuin on ollut kotona. Luulimme sen johtuvan kipulääkkeistä ja niitä onkin vaihdettu moneen kertaan, tuloksetta... nyt tänään tälläinen pommi. Olemme molemmat alle 30-vuotiaita. Huomenna alkavat jatkotutkimukset. En tiedä, mitä minun pitäisi nyt tehdä. Tuntuu, kuin joku olisi lyönyt minua todella kovaa päähän enkä ole kyennyt sanomaan miehelle sanaakaan aamun jälkeen.
Kommentit (35)
Voi ei
Mutta onneksi on hyvät hoidot
Voi surku. Voimia teille tuleviin kuukausiin. Toivottavasti miehesi paranee!
Olen pahoillani puolestasi ja miehesi puolesta. Nykyään onneksi hoidot ovat hyvin kehittyneet monissa syövissä. Riippuu syöpätyypistä tietenkin. Mistä syövästä on kyse?
:(
Hae ulkopuolista keskusteluapua, sinulla on luultavasti jonkinlainen shokkivaihe päällä. Voimia todella paljon teille.
Syövän hoito on onneksi todella hyvää Suomessa ja hoitoon pääsee myös pian. Nyt kannattaa keskittyä niihin hoitoihin ja kaikki muu sitten tulee siinä sivussa mukana. Voimia ja tsemppiä tulevaan.
Paljon voimia, toivottavasti miehesi paranee <3
Paljon voimia teille myös minun puolesta!
Kiitos kaikille. Tässä ollaan jo 3 vuotta odotettu sitä parempaa huomista ja jotenkin kuvittelin, että ainoa suunta on ylöspäin. Syöpä on vatsassa... lääkäri sanoi, ettei ole aikaa odotella ja että yksi yö saadaan viettää kotona... onneksi olemme lapsettomia. Yritin äsken soittaa siskolleni, mutta sain vain kysyttyä, kuinka heidän lomansa sujuu. Sitte valehtelin, että olemme käymässä syömään ja katkaisin puhelun. Olemme vain nyhjöttäneet kylki kyljessä tänään.
Ap
Yritin siis kertoa siskolleni.
Ap
Voi teitä :( Itkemään aloin tuossa kohtaa, kun kerroit miten olette vain nyhjöttäneet kylki kyljessä. Tukekaa toinen toistanne, keskittykää hoitoihin, ja tsemppaa miestä kovasti yrittämään olla toiveikas. Voimia, toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi!
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä :( Itkemään aloin tuossa kohtaa, kun kerroit miten olette vain nyhjöttäneet kylki kyljessä. Tukekaa toinen toistanne, keskittykää hoitoihin, ja tsemppaa miestä kovasti yrittämään olla toiveikas. Voimia, toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi!
Kiitos sinulle. Toit pienen hyvän hetken päiväämme
Ap
Otan osaa, me saimme samanlaisen uutisen toukokuussa :(
Saako kysyä, miten tämä syöpä sitten huomattiin? Oliko hän jossain tähystyksessä pahoinvointinsa vuoksi?
Tsemppiä <3
Voimia!
Kerro läheisille vaikka tekstiviestillä, että miehen terveydestä on nyt huoli ja että kerrot lisää kun voit, mutta että saatat tarvita tukea.
Jos jotakin hyvää niin se, että alkaa tapahtua heti. Kamalaa on odottaa epätietoisena, teillä ainakin jokin liikahtaa nyt heti.
Se tuli vielä mieleen, että voisit olla itse sairausloman tarpeessa. Ota huomenna yhteys työterveyteen. Luultavasti ohjeistavat olemaan pois muutaman päivän.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, me saimme samanlaisen uutisen toukokuussa :(
Saanko kysyä kuinka teillä sujuu? Tuntuiko sinustakin siltä, rttä asian ajatteleminen on mahdotonta? Yritän kyllä käsittää asiaa, mutta ajatukset hyppäävät väkisin ajattelemaan jotakin turhaa. En osaa selittää, mutta tuntuu, ettei minulla ole kontrollia ajatuksiini. Samoin saan kyllä fyysisesti suun auki, mutta en kykene sanomaan sanaakaan. Nytkin kirjoitan tänne ihan turhaa tekstiä, mutta jostaim syystä saan lohtua tästä...
Voimia teillekkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä, miten tämä syöpä sitten huomattiin? Oliko hän jossain tähystyksessä pahoinvointinsa vuoksi?
Tsemppiä <3
Kaikki lähti liikkeelle verikokeista ja siitä sitten tutkimus kerrallaan saatiin aina kamalampia uutisia. Tähystettiinkin jossain välissä, että saatiin varmaa tietoa.
Ap
Voimia onko lapsia?