Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten paljon tilaa tarvitsette ympärillenne te, joiden mielestä 25m2 yksiö on koirankoppi? Oletteko lihavia?
03.08.2016 |
Ja mitä te ihan konkreettisesti teette niillä neliöillä?
Itse asun jopa tuota pienemmässä, en muista tarkalleen, mutta taitaa olla n. 23 neliötä tämä. Kaikki mahtuu mitä tarvitsen eikä huonekaluja tarvitse väistellä. Vieraat mahtuvat istumaan sohvalle ja sängylle (jossa tietenkin päiväpeitto). Myös wc-kylppäri hyvän kokoinen. Ruokapöytää ei ole, mutta jos sellainen olisi välttämättömyys niin korvaisin sohvan nojatuolilla ja laittaisin pikkupöydän.
En vain ymmärrä, että mitä yksin asuvan pitää siellä kotonaan duunailla, mihin tarvitsisi jotenkin älyttömästi lattianeliöitä? Liikuntaa harrastan kodin ulkopuolella, mutta kyllä tuossa lattialla makaamaan mahtuu ja jumppaliikkeitä tekemään jos nyt ihan pakko olisi.
Ainut selitys minkä keksin on, että neliöistä valittava tarvitsee ihan jo siihen olemiseen jotenkin hirveästi tilaa koska on niin isokokoinen.
Kommentit (58)
Minä asun yksin ja asun kaksikerroksisessa 80 neliön rivitaloasunnossa. Olen koti-ihminen, joka olen lähes aina kotona kun en ole töissä (ja osan töistäkin teen kotona etätöinä) joten haluan panostaa kotini viihtyvyyteen. Esim. haluan ehdottomasti että mulla on erilliset makuuhuone, olohuone, työhuone sekä kunnollinen keittiö mihin mahtuu ruokapöytä. Puutarha ja terassi on myös tarpeen optimaaliseen kotielämästä nautiskeluun.
Totta kai sitä pakon edessä pystyisi elämään vaikka siellä 25 neliön asunnossa, mutta onneksi on hyväpalkkainen työ ainakin toistaiseksi, niin ei ole pakko, vaan voin nautiskella kauniista, riittävän isosta kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä asun yksin ja asun kaksikerroksisessa 80 neliön rivitaloasunnossa. Olen koti-ihminen, joka olen lähes aina kotona kun en ole töissä (ja osan töistäkin teen kotona etätöinä) joten haluan panostaa kotini viihtyvyyteen. Esim. haluan ehdottomasti että mulla on erilliset makuuhuone, olohuone, työhuone sekä kunnollinen keittiö mihin mahtuu ruokapöytä. Puutarha ja terassi on myös tarpeen optimaaliseen kotielämästä nautiskeluun.
Totta kai sitä pakon edessä pystyisi elämään vaikka siellä 25 neliön asunnossa, mutta onneksi on hyväpalkkainen työ ainakin toistaiseksi, niin ei ole pakko, vaan voin nautiskella kauniista, riittävän isosta kodista.
Minäkin olen koti-ihminen ja juuri siksi tykkään että koti on kompakti. En kaipaa tyhjiä huoneita.
ap
Voisin asua omaa 50 neliöistä kaksiotani pienemmässäkin, mutta eipä tässä kaupungissa kauheasti pieniä kaksioita tai yksiöitä ole tarjolla. Hintakaan ei päätä huimaa, joten mikäs tässä asustellessa.
Asun nykyään 100 neliön kämpässä, mutta on kyllä ikävä sitä edellistä 24 neliön kämppää. Siinä oli kaikki tarvittava, mutta parveketta ja kunnon vaatehuonetta kyllä sillon kaipasin.
Tarvitsen tilaa kirjoille ja levyille, siis useita hyllyjä. Erillinen makuuhuonekin on tärkeä, juuri ja juuri voisin taipua tarpeeksi isoon alkoviin. Ja ehdottomasti erillinen keittiö, ainakin siinä vaiheessa jos makuuhuonetta ei ole. Nuorena opiskelijana sitä mahtui mukavasti soluhuoneeseenkin, nyt aikuisena vaatimus- ja mukavuustaso on korkeampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran asuin 33 neliöisessä yksikössä. Ei enää ikinä niin pientä. Kaksio oli 67 neliötä. Nykyinen kolmio isompi. Ja ai niin, alipainon rajoilla olen ettei se tilan tarve tule vartaloni leveydestä. Haluan erilliset kauniisti sisustetut huoneet, omistaa paljon vaatteita ja tarvikkeita mitkä saa kaappeihin piiloon. Sisustusta voin vaihtaa ostamatta mitään, eri värisiä tekstiilejä löytyy kyllä kaapista, koska kaappitilaa on sopivasti. En halua väistellä huonekaluja. Haluan kutsua vieraita luokseni ja yökylään. Jne.
Mullakin on 23 neliötä suurinpiirtein. Tämä on justiinsa sopiva. Voisin asua pienemmässäkin. Tilanpuute ei ole koskaan ollut ongelma. Olen kotiin vetäytynyt erakko eli olen täällä aina. Viihtyvyys on mullekin tärkeä. Tämä on mun pesä. Pieni tila tuo sellaista tuntua, että hallitsen kaikkea. On semmoinen kontrollin tunne. En oikein osaa selittää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, en ole ikinä asunut noin pienessä, yksin asuessani hetken aikaa eron jälkeen asuntoni oli 57 neliötä ja hui se oli pieni! Ehkä syynä on se että olen tottunut siihen että kaikki asuvat omakotitaloissa kun olen maalta kotoisin, tulee ahtaanpaikankammo jo ajatuksesta että neliöitä olisi joku 25!
Itse olen ihan normaalikokoinen, 160/50, että tuskin se siitä kiinni on kuitenkaan. :D
Koti-ihminen minäkin, enkä halua ylimääräisiä neliöitä ympärilleni.
Lapsettomana asuin juurikin 25 neliön asunnossa, joka oli just sopiva mulle (mahtu kyllä liikkumaan myös sisällä, lähinnä siis tanssia ja joogaa).
Nykyään asun 54 neliön asunnossa ja tää on mulle ja lapselle tosi hyvän kokoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä haluaisin sellaisen n. 30-neliöisen kämpän. Nykyinen on alle 25 m2 ja tuntuu liian ahtaalta. Voi osin olla pohjakaavasta kiinni (kylppäri ja eteinen ovat suhteellisen isoja). Olohuone/makuuhuone/keittiössä mulla on sänky, kirjahylly, lipasto, atk-taso, ruokapöytä ja ne menevät seinänviertä pitkin ihan vieri vieressä. Olisi kiva, jos ne voisi asetella hiukan väljemmin ja että olisi tilaa vielä sohvalle tai edes kunnon laiskanlinnalle ja isoille huonekasveille :)
En ole ylipainoinen ja mahdun fyysisesti tänne ihan hyvin.
Kyllähän se 20 jotain neliötä tuntuu pieneltä jos on tottunut asumaan vaikka omkotitalossa lapsuudessa. Minun 36 neliön saunallinen yksiö tuntui yhdelle ihmiselle sopivalta, poikakaverin tullessa kuvioihin muutettiin kaksioon. Mukavuudestahan siinä on kyse, jotku haluaa että on tilaa hengittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koti-ihminen minäkin, enkä halua ylimääräisiä neliöitä ympärilleni.
Lapsettomana asuin juurikin 25 neliön asunnossa, joka oli just sopiva mulle (mahtu kyllä liikkumaan myös sisällä, lähinnä siis tanssia ja joogaa).
Nykyään asun 54 neliön asunnossa ja tää on mulle ja lapselle tosi hyvän kokoinen.
Lisään vielä, että vanhemmillani on 300 neliöinen talo ja ajattelin jo lapsena, etten halua "isona" niin kookasta asuntoa, vaan jonku pienen ja viihtyisän.
Jos jossain vaiheessa hankin okt:n, se tulee olemaan joku 70-100 neliöinen "mummonmökki".
Komppaan tuota koti-ihmistä, ja lisään vielä, että sisustus on myös intohimoni. Jos eläisin noin pienessä asunnossa, en voisi toteuttaa visioitani samalla tavalla kuin nykyisessä n. 50 neliön asunnossani. Rakastan myös sitä, että voin rauhoittaa makuuhuoneen vain nukkumiselle. Kun lyön oven kiinni, jäävät muut asiat oven ulkopuolelle. Jos päivällä on laiskottanut, ei tarvitse katsella tiskipöydälle jääneitä tiskejä tai leivänmurusia pöydän alla.
Kotini on temppelini :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun yksin ja asun kaksikerroksisessa 80 neliön rivitaloasunnossa. Olen koti-ihminen, joka olen lähes aina kotona kun en ole töissä (ja osan töistäkin teen kotona etätöinä) joten haluan panostaa kotini viihtyvyyteen. Esim. haluan ehdottomasti että mulla on erilliset makuuhuone, olohuone, työhuone sekä kunnollinen keittiö mihin mahtuu ruokapöytä. Puutarha ja terassi on myös tarpeen optimaaliseen kotielämästä nautiskeluun.
Totta kai sitä pakon edessä pystyisi elämään vaikka siellä 25 neliön asunnossa, mutta onneksi on hyväpalkkainen työ ainakin toistaiseksi, niin ei ole pakko, vaan voin nautiskella kauniista, riittävän isosta kodista.
Minäkin olen koti-ihminen ja juuri siksi tykkään että koti on kompakti. En kaipaa tyhjiä huoneita.
ap
No se on hyvä, sulle tulee sitten halvemmaksi asuminen :) Itse kuitenkin kaipaan erilaisia tiloja joissa on myös erilaisia tunnelmia ja visuaalisia maailmoja. Sisustan huolella ja jokaisessa huoneessa on eri teema ja tunnelma. Nautin siitä kun voin siirtyä vaikka meriaiheisesti sisustetusta makuuhuoneestani arabialaistyyliin sisustettuun työhuoneeseeni, tai sieltä puna-musta-valkoiseen graafisin linjoin varustettuun olohuoneeseen. Minusta on ihanaa kun kodissa on ilmaa ja tilaa, tuntuu että saa omiin aivoihinsakin hiljaisuutta ja tilaa kun huonetilat on avaria eikä täynnä tavaraa.
Mä tarvitsen tilaa (nyt on 80 neliötä) monesta syystä.
Haluan, että mulla on erikseen olohuone, makuuhuone ja työhuone (teen paljon etätyötä), joka toimii myös vierashuoneena (mulla käy usein yövieraita). Ne eivät mahtuisi 25 neliöön mitenkään.
Olen bibliofiili, jolla on kirjahyllyjä jokaisessa huoneessa ja niissä noin 4 000 kirjaa. Ne eivät mahtuisi 25 neliöön mitenkään.
Yksineläjänä kaipaan seuraa, kutsun usein ystäviä ja sukulaisia syömään ja pienimuotoisiin illanviettoihin. En mahtuisi järjestämään niitä 25 neliössä mitenkään.
En ole lihava, pikemminkin laiha.
Provoproovoo provo....
Olen itse asunut kahdestaan 29 neliön "asunnossa" ja joo, se oli pieni. Neljä neliötä siitä pois niin jäljelle olisi jäänyt koirankoppi.
Yhdessä ketjussa haukuttiin 40 neliön kaksiotamme kopiksi. Minulle ja avopuolisolleni näinkin pieni kaksio on juuri sopiva. Emme tykkää siivota, ja vältämme turhan tavaran kerryttämistä. Makkari ja olkkari ovat erikseen, ja onhan kämpässä ovikin, joten toisen naamaa ei tarvitse väkisin toljottaa 24 tuntia vuorokaudessa. Meille tällainen "koppi" on juuri paras vaihtoehto.
Asun teinin kanssa 42 neliön kaksiossa. Fyysisesti mahdumme, henkisesti emme.
Mä olen asunut mutsin ja faijan kanssa ekassa kodissani.....jonka suuruus oli 17m2!
Mutsi sanoi, että joskus oli vähän ahdasta :)
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Mun pienin kämppä oli 21 neliöö ja sielläkin eleli ihan mukavasti. Nykyisessä on 29 neliöö ja kunnon keittiö joka vie varmaan puolet tilasta mutta silti tänne mahtuu oikein hyvin poikaystävän ja koiran kanssa.