Voiko mies ryhdistäytyä kun vauva syntyy?

En tiedä mitä teen miesystävän kanssa. Joka päivä pyörii ero mielessä.

Olen puolivälissä raskautta (kondomi meni rikki) ja päätettiin yhdessä pitää lapsi (nyt jo oikein rakastettu). Ei oltu oltu kauaa yhdessä. Epäilin, onko miehestä isäksi kun elämänsä tärkeimmiltä asioilta vaikutti videopelit, kalja ja tupakka. Päätin antaa kuitenkin mahdollisuuden, kun lupasi parantaa tapansa, ihan tulevan lapsen takia. Ihan hyvin on sinänsä pitänyt paikkansa, liki päivittäinen kaljoittelu on vähentynyt noin kertaan kuussa ja tupakkaa ei enää polta juuri ollenkaan. Ainoa ongelma on se, että videopeleihin on kai jonkinlainen koukuttuminen ja mikään muu ei oikein kiinnosta...

Heti kun herää, menee pelaamaan. Siihen keskittyy sitten aikalailla täysiä koko päivän, jos pyydän apua kotitöissä tulee vihainen "joojoo kohta" (sitten kun pyyntö lopulta kuullaan...). Tuosta joojoosta yleensä menee sellainen vähintään puoli tuntia ja sinä aikana saa muistuttaa monta kertaa, jolloin miesystävällä menee lopullisesti hermo, menee ovet paukkuen tekemään sen homman jossa pyysin apua, ja on kiukkuinen kun kehtasin keskeyttää pelin (jota siis pelaa koko päivän joten yritä olla keskeyttämättä kun et kuitenkaan jaksaisi yksin kaikkea tehdä, varsinkin kun on välillä supistuksia joten pitäisi ottaa rauhallisesti).

Mitään ei tee, ellei moneen kertaan pyydä. Jos koira esimerkiksi oksentaa lattialle, saattaa vain vilkaista ja olettaa sitten ilmeisesti, että kyllä minä kohta sen siivoan. Joskus olen yrittänyt olla itsekin kuin en huomaisi, toivoen että miesystävä lopulta sitten pakon edessä siivoaisi. Ei auta, se voisi siinä olla maailmantappiin asti ja kämppä mennä ties minkälaiseen kuntoon jos uskaltaisi jättää miehen vastuulle. Samaten koirat voisi ilmeisesti hyvinkin jättää ruokkimatta jos en siitä sanoisi. Tänäänkin aamulla nukuin pidempään yöllä valvottaneiden selkäkipujen kanssa ja sopimus on se, että se joka ensimmäisenä herää, pissattaa koirat. Koirat tästä myös muistuttaa, vinkuu oven edessä heti kun joku osoittaa elonmerkkejä. Heräsin tunnin myöhemmin kuin mies, mitä tekee mies ja koirat - mies istuu pelaamassa ja koirat vinkuu ovella! Sanoin tästä jolloin mies suuttui, että kyllä on koirat pissitetty... Joopajoo, ulkona märkä keli jolloin koirille laitetaan kurapuvut ja olivat aivan kuivia. Ja heti kun lähdin ulos koirien kanssa, tekivät helpottuinena heti pitkät pissat.

Mies ei muutenkaan saa yhtään mitään aikaiseksi. Tuntuu, että minun pitäisi tehdä hänen puolestaan kaikki, Kelan tukihakemuksista lähtien. Työttömyyskorvauksienkin hakemukset aina myöhästyvät ja sitten inisee kaikenmaailman Kelan tädeistä vaikka itse on hakemusta viivytellyt niin toki se rahakin tulee sitten myöhemmin.

Oon asiasta useasti keskustellut hänen kanssaan. Se on vaikeaa, sillä heti alkaa hirveä raivo ja marttyyrivaihe. Kun kysyn miten ajattelee että vauvan kanssa asiat hoituu, hän sanoo "se on eri asia, kyllä mä sitten...". Pitääkö vaan luottaa tähän? Onko kellään kokemusta että mies, josta ei muuten olisi uskonut että jaksaa hoitaa vauvaa jne, olisikin sitten isänä tsempannut? Erota en haluaisi, en tiedä miten pärjäisin yksinhuoltajana, mutta pelottaa että vaikka miesystävä asuisi saman katon alla olisin silti melkein kuin yh... Kertokaa, miten saisin miehen ryhdistymään?? Alan olemaan epätoivoinen enkä jaksaisi asiasta riidelläkään, kun hän aina onnistuu kääntämään riidan lopulta niin että minä olen tässä se inhottava ja vaikea ihminen :( Vauvasta kyllä tuntuu välittävän jo todella kovasti (silloin iltaisin sängyssä kun ehtii minua/meitä huomioida) mutta riittääkö se..