Lue keskustelun säännöt.
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti.
Saako lapsi tässä tilanteessa syödä banaania? vai ostetaanko hänellekin ns. omat korvamerkityt ruoat - jauhelihat ja välipalabanaanit.
Täytyykö nyt oikeasti heittäytyä tyhmäksi? Lapsi saa banaanin, jos niitä sen kakun leipomisen jälkeen jää. Tai sitten kaikki saa banaania ja kakku jää tekemättä.
Aiemmin oli ihan normaalia, että esim. kolmilapsisen perheen äiti osti kymmenen mandariinia, joista jokainen sai kaksi. Eli oli tosiaan korvamerkitty.
Ruokaa pitäisi arvostaa enemmän ja sitä pitäisikin korvamerkitä. Näin ei tehdä koska se koetaan pihistelyksi ja pihistelyllä ja saituudella ja nuukuudella on huono maine.Lisäksi pelätään mitä naapurit ja tutut ja sukulaiset sanoo jos syötäisiin tarkemmin. Syötäisiin kaikki mitä ostetaan, eikä ostettaisi niin paljon että housut repeää ja nivelet paukkuu.
Heikko itsetunto ei salli että mielessä häivähtää nuukuus ja ympäristö saa tietää tästä. Tämän takia ostoskärrytkin pitää täyttää kukuroilleen kaikkea mitä kaupasta löytyy.
Höpö höpö! Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä muut ajattelee, vaan normaalia maalaisjärkeä, että kaupasta tuodaan ruokaa, yhteisillä rahoilla, yhteiseen jääkaappiin, yhteiselle perheelle, ja jos joku on sellainen mitä ei saa muut syödä, siitä sanotaan, ihan ääneen. Se että kenellä jää hävikkiin ruokaa ja kenellä ei, riippuu taas siitä miten niitä ruokia syödään, pakastetaanko ja kiinnitetäänkö päiväyksiin huomiota, se on ihan eri juttu kuin se että pitäisi isän ja äidin ostaa eri jauhelihat ja banaania ei osteta kuin se 3 koska puissa on raakoja omenoita kersoille välipalaksi.
Raakoja omenoita? Eteläisessä Suomessa on omenat kypsyneet jo viime viikolla.
timanttinen kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta tämä banaanikakkutyyppi on kyllä hiukan huvittava. En ole tiennyt, että banaaneja tulee olla 3 tai 12, itse ostan yleensä 4-5 banaania 😮
Meillä on yhteiset rahat ja ruoat, ja se maksaa, joka käy kaupassa/on enemmän rahaa/ei ole laskuja. Minä olen myös ostanut miehelle puhelimen ja hän mulle vaatteita, noin esimerkiksi.
Minä taas olen huomannut, että jos tarvitsen 3 banaania ja ostan varmuudeksi 6, jotta jokainen lapsi saa omansa, niin ne kaikki 6 banaania syödään samantien ja joku lapsista ihmettelee, miksi hän ei saanut yhtäkään, kun Mikan kaveri sai kaksi. Joku outo "karman laki", joka määrää, että erikseen jotain tiettyä varten ostetut herkut syödään heti. Siksi pitäisi ostaa vähintään 9 banaania, mielellään 12. Tai sitten pitää kieltää lasten kavereita, että ei saa ottaa mitään.
No mitäs, jos sanoisit niille lapsille, että jokaiselle on yksi banaani ja kolme muuta banaania on tarkoitettu kakkuun/smoothieen/mihin vain, eikä niitä saa syödä? Ja jos lapset syö banaaneja, miksi niitä ei voi ostaa 9-12 kappaletta?
Että voikin banaani tehdä elämästä hankalaa!
Tai, mitäs jo, ne kolme banaania ottaiskin sivuun kommentilla "nää tulee irmelin torttuun", laittais vaikka pussissa jääkaappiin, jos pelkää, et lapset ei osaa laskea ja vahingossa syö kaikki. Vapaan riistan banaanit sit pöydälle tarjolla kivassa korissa...
No ei erotella. Minä olen meidän taloudessa se, joka käy kaupassa ja kokkaa. Mieshän niitä ruokia enemmän syö, mut eihän se nyt todellakaan mua haittaa. Ja tykkään ostaa miehelle välillä hänen lempiherkkujaan, en minä niistä maksua vaadi
Ei helkkari, kyllä sitä pääsee elämässä helpolla kun ei tee numeroo siitä kuka ostaa ja syö mitäkin :D
Vierailija kirjoitti:
Kukin vissiin tavallaan. Meillä kun nuoena yhteen mentiin niin rahaa oli tai ei tai oli toisella... Tilanteet vaihteli ja aika pian todettiin että yhteinen tili on helpoin tapa saada arki sujumana ja laskut maksettua ajallaan. Käytäntö on edelleen toimiva. Kumpikin on vuorollaan tienannut enemmän eikä siitä ole meteliä pitänyt. Ratkaisuja on tehty perhene edun mukaan ja esim lapset hoidettu kotona jolloin tienesti jää pieneksi. Taannoin vaihdoin työtä, jolloin tulot laskivat, mutta perheelle se sopi muutoin paremmin. Koitan siis sanoa, että meille on tietyt asiat tärkeitä ja ne ei ole rahasta kiinni. Niin kauan kuin tilillä on rahaa ostaa niitä jauhoja niin asiat on hyvin. Kun tässä nyt yhdessä eletään ja ollaan ja jaetaan kaikki ilot ja surut niin miksei rahojakin? Kuinkahan se puoliso on rinnalla pahoina päivinä ja huonoina aikoina jos jauhoistakin tulee kinaa?
Siis tämä jauho ja banaanijuttu on ihan trollausta.
Joku puolihullu juuri näitä tuijottamalla pilannut koko ketjun. Ideana heittää hauskaa läppää vaikka on ihan sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.
Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.
Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti.
Saako lapsi tässä tilanteessa syödä banaania? vai ostetaanko hänellekin ns. omat korvamerkityt ruoat - jauhelihat ja välipalabanaanit.
Täytyykö nyt oikeasti heittäytyä tyhmäksi? Lapsi saa banaanin, jos niitä sen kakun leipomisen jälkeen jää. Tai sitten kaikki saa banaania ja kakku jää tekemättä.
Aiemmin oli ihan normaalia, että esim. kolmilapsisen perheen äiti osti kymmenen mandariinia, joista jokainen sai kaksi. Eli oli tosiaan korvamerkitty.
Ruokaa pitäisi arvostaa enemmän ja sitä pitäisikin korvamerkitä. Näin ei tehdä koska se koetaan pihistelyksi ja pihistelyllä ja saituudella ja nuukuudella on huono maine.Lisäksi pelätään mitä naapurit ja tutut ja sukulaiset sanoo jos syötäisiin tarkemmin. Syötäisiin kaikki mitä ostetaan, eikä ostettaisi niin paljon että housut repeää ja nivelet paukkuu.
Heikko itsetunto ei salli että mielessä häivähtää nuukuus ja ympäristö saa tietää tästä. Tämän takia ostoskärrytkin pitää täyttää kukuroilleen kaikkea mitä kaupasta löytyy.
Höpö höpö! Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä muut ajattelee, vaan normaalia maalaisjärkeä, että kaupasta tuodaan ruokaa, yhteisillä rahoilla, yhteiseen jääkaappiin, yhteiselle perheelle, ja jos joku on sellainen mitä ei saa muut syödä, siitä sanotaan, ihan ääneen. Se että kenellä jää hävikkiin ruokaa ja kenellä ei, riippuu taas siitä miten niitä ruokia syödään, pakastetaanko ja kiinnitetäänkö päiväyksiin huomiota, se on ihan eri juttu kuin se että pitäisi isän ja äidin ostaa eri jauhelihat ja banaania ei osteta kuin se 3 koska puissa on raakoja omenoita kersoille välipalaksi.
Raakoja omenoita? Eteläisessä Suomessa on omenat kypsyneet jo viime viikolla.
Satutko tietämään, että läheskään kaikki suomalaiset ei asu Etelä-Suomessa?
Nauran tälle banaanikeskustelulle. Mies ostaa mulle kaupasta välipalabanaanit jos tietää että olen tulossa kylään ja minä vastavuoroisesti ostan hänelle iltapalarahkat ja syödään toistemme jääkaapeista ihan vapaasti. Eikä edes asuta yhdessä. Miksi tehdä elämästä niin vaikeaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.
Entä jos kukaan ei halua syödä niitä ylimääräisiä banaaneja?
Ihminen pysyy varakkaana vain niin, että ei tuhlaa. Ostamalla ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että joku sitä haluaa (ei siis tarvitse), saa vuodessa heitettyä hukkaan satoja euroja. Nainen pysyy hoikkana vain niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Todella moni nainen on pullea siksi, että säästösyistä syö näitä "ylimääräisiä ruokia", vaikka haluaisi syödä jotain ihan muuta.
Mitä kaikkea muuta kuin ruokaa ostatte ylimääräistä siltä varalta, että joku saattaa haluta sitä? Lakanoita, mattoja, verhoja, lamppuja - kun ei koskaan voi tietää, että jos haluaakin muuta kuin mitä alunperin ajatteli.
Onko vaikea ymmärtää, että ei niiden "ylimääräisten banaanien" syöminen tarkoita ylimääräisiä kaloreita? Ne banaanit syödään jonkin muun ruoan tilalta. Esim. jos meillä banaanit menee ylikypsiksi, mä syön ne aamupalajugurtin kanssa. Silloin otan vähän vähemmän jugurttia enkä laita sekaan normaalisti laittamiani marjoja.
Sama missä tahansa ruoassa. Jos leivät meinaa vanheta, teen lämppäreitä iltapalaksi (eikä silloin syödä muita iltapalajuttuja). Jos lihan viimeinen käyttöpäivä on huomenna, teen siitä kastikkeen, jonka pakastan hätävaraksi kiireisen arkipäivän päivälliseksi (eikä kukaan syö sitö kastiketta muuten vaan vaan aterialla).
Toki rahaa säästyy, jos pitää lapsia nälässä.
Mutta tämähän vaatii nimenomaan sen, että on tosi iso perhe tai kaupassa käydään usein (= paljon menekkiä ja/tai ruokakaappia voi tasoittaa jatkuvasti). Jos meillä söisi banaaneja "jugurtin tilalla", niin sitten jäisi yli jugurttia. Ja sitä jugurttiakinhan pitäisi olla palstan logiikan mukaan jo valmiiksi liikaa, jos joku haluaakin syödä jugurttia enemmän kuin "laskettu". Tai jos leipää olisi ostettu ylimääräistä ja siitä tehtäisiin suunnittelemattomia lämpimiä leipiä, niin sitten jotain muuta jäisi käyttämättä mitä oli iltapalaksi aiottu. Eihän banaanit kai ole se ainoa mitä pitää ostaa yli tarpeen jos joku haluaa, vaan samalla lailla pitäisi ostaa jugurttia, rahkaa, leipää, leikkeitä, juustoa, mehua, jne jne. Lopputuloksena että joko ruokaa jää roimasti hukkaan, tai joku syö liikaa kun toimii jätemyllynä.
Meille ei ole katastrofi, jos kauppapäivää edeltävänä iltana onkin valittavissa enää yksi rahka, tai jos omg joutuu tekemään puuroa jos mitään muuta ei ole kaapissa. Tavoitteena onkin, että kauppapäivää edeltävänä iltana tuoretuotevarastot olisivat aika lailla tyhjät. Se taas häiritsisi paljon enemmän, jos siellä olisi läjittäin viimeisen päiväyksen kinkkua, kuivanutta leipää ja mustia banaaneja.
T. Se toinen banaanit ja jugurtit laskeva
Ei, ystäväiseni ei.
Jugurttia (eikä banaaneja) tarvitse ostaa kilokaupalla eikä ylimääräistä periaatteella "jos joku sattuisi haluamaan". Jugurttia ostetaan kauppareissulla vaikkapa kaksi litraa. Sitten se jugurtti syödään niin, että he, jotka nyt syövät sitä jugurttia tai haluavat sitä, syövät ja sitten se loppuu. Voi syntyä tilanne, että joku lapsista haluaisi aamupalaksi jugurttia, mutta se onkin loppu, koska joku muu söi sen yhteisen jugurtin loppuun eilen ja sitten otetaan jotain muuta niistä yhteisistä ruoista, vaikka banaaneja jos niitä on ja jos ei ole, niin sitten vaikka sitä puuroa. Ei siis ole jokaiselle korvamerkittyä ruokaa periaatteella että jokaisen tulisi saada just sitä samaa just samalla hetkellä, vaan kaappiin ostetaan sellaisia asioita, joita tiedetään menevän, mutta mikään ei lähtökohtaisesti ole kenenkään omaa. Otetaan nyt esimerkki: kuopukseni rakastaa bulgarianjugurttia ja mangopilttiä sekoituksena. Näitä on aina joskus kaapissa, ostan sellaisen 6 kpl mangopilttipakkauksen. Ostan koska tiedän hänen tykkäävän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne mangopiltit olisivat jotenkin laskettu hänelle aamiaisiksi 1,2,3,4,5 ja 6 vaan niitä voi ottaa kuka tahansa. Joskus ne loppuvat silleen, että kuopus ei saakaan aamupalaksi sitä mitä oli ajatellut ja syö sitten jotain muuta, joskus niitä on kaapissa parikin viikkoa, koska ei se kuopuskaan välttämättä halua syödä kuutta päivää putkeen samaa aamiaista.
Teitä on ilmeisesti kaksi, ei lapsia ja laskette ja suunnittelette hyvin tarkkaan mitä syötte milläkin aterialla. Kahden taloudessa varmaan helpompaa ja loogisempaakin, silti hankalan kuuloista. Banaanikakkuperheessä ostettiin jauheliha erikseen niin, että mies tekee lauantaina makaronilaatikon jauhelihasta ja ostaa sen valmiiksi vaikka keskiviikkona ja se on hänen jauhelihansa ja vaimo ostaa torstaina omat jauhelihansa tehdäkseen niistä kastiketta.
Ehei, banaanikakkuperheessä mies ostaa jauhelihan perjantaina ja tekee siitä makaronilaatikon perjantaina. Miksi kukaan ostaisi jauhelihaa jääkaappiin mätänemään? Eihän se kaupassa jauhettu liha edes ole käyttökelpoista enää lauantaina!
Samoin banaanikakkuperheessä (jossa se kakku on erikseen tilattu asia, ei mikään jokapäiväinen juttu) tiedetään, mitä jääkaapista löytyy. Siellä on aina välipalatarpeita, joten lasten ei tarvitse ottaa erikseen tiettyä tarkoitusta varten hankittuja ruoka-aineita. Jos välipalana on jo ollut marjasmoothie, niin miksi ihmeessä sen lisäksi pitäisi vielä ottaa banaani. Siksi, että lapsi haluaa? Entä jos lapsi haluaa jäätelöä - saisiko sitä ottaa? Useimmissa esimerkeissä ei, joten miksi banaani eroaa jäätelöstä?
Tässä oli se suurin ongelma kommunikaation puute, ei voi sanoa koko perheelle, että ostin nyt kolme banaania tädin kakkuun, eli niitä ei saa syödä. Ja sekä mies että vaimo käy ruokakaupassa ostelemassa jauhelihoja ym. ruokatarvikkeita sen suunnitelman mukaan mitä ruokia niistä aikoo valmistaa, ja niistä ei sitten puhuta. Se on jostain syystä täysin salaisuus että mitä ruokaa toinen aikoo minäkin päivänä tehdä, siitä vaan ei saa keskustella, jostain syystä. Tietääkseni normaalit ihmiset puhuvat keskenään ruuasta, ja rahastakin, ja muista yhteiseen talouteen ja perheeseen liittyvistä asioista.
Kyllä meillä onkin helppoa kun minä käyn aina kaupassa, mies sanoo mitä pitää tuoda hänen mielestään, minä ostan miehelle kenkiä myöden kaiken, mies ostaa auton tarvikkeet, minä käytännössä kaiken muun, minulla on yleensä aika hyvä tuntuma mitä puuttuu, ja osaan tuoda miehelle kahvipaketin jos mies ei muista sanoa, mutta joskus toki tiettyjen juttujen kanssa käy niin että en muistakaan osataa, kuten pyykinpesuaine tai suola. Meillä on omat tilit ja omat rahat, mutta koska kaikki menee joka kuukausi, rahat on käytännössä kaikki yhteisiä. Kun tili tulee molemmat maksaa omat laskunsa, ja mies asumiseen liittyvät, minä maksoin aina lasten päiväkotimaksut ym. sitten mitä tilille jää menee ruokaan ym. ensin käytän oman tilin tyhjäksi, sitten otan miehen kortin käyttöön, ja taas kun lapsilisät tulee mun tilille, käytän omaa korttia siihen asti kun on tullut ja mennyt oma tili.
Entä jos sitä naista ei kiinnosta, mitä ruokaa mies tekee ruuanlaittopäivinään? Naiselle riittää, että lapset saavat ruokaa ja hän tietää, että mies osaa sitä tehdä. Turha silloin on ryhtyä neuvottelemaan, että muistathan Pena sitten raikkaan vihersalaatin. Ja jos ruokaa tehdään vaikka vuoropäivinä, niin kumpikin tietää hyvin, mitä jääkaapista löytyy käytettäväksi. Sillä oletuksella, että joku toinen ei ole esimerkiksi makaronilaatikon pinnalle ajateltua juustoa mennyt jo syömään (mistä seuraa se, että juustoa ei sitten siinä ruuassa ole, ei sen kummempaa).
Minusta on varsin luontevaa ajatella, että ruokaa ei osteta siksi, että jokainen saa valita mieleisensä ja syödä sitten sitä niin paljon kuin tahtoo. Nähtävästi nykyperheissä on toisin eli jos kaupasta tuodaan banaaneja, ne ovat automaattisesti koska tahansa syötävissä eikä käy edes mielessä, että niillä on joku erityinen käyttötarkoitus. Kaverilla voi ottaa kaapista mitä haluaa, ei sillä ole merkitystä, että aamiaistarpeet syödään jo illalla jne.
Niin, no normaalit ihmiset avaa suunsa ja sanoo, että nämä on nyt sitä Olga-tädin kaakkua varten, että äläkää syökö kaikkia banaaneja. Jos ei mitään erityismainintaa ole, niin banaanit on tarkoitettu syötäväksi silloin kun jollain mieli tekee.
Ja miksi ei vuoropäivin voi tehdä ruokaa niin että puhutaan siitä, että sinä kun nyt käyt kaupassa, niin tuoppa jauhelihaa niin teen joku päivä makaroonilaatikkoa, eikä niin että molemmat vanhemmat käy kaupassa, ja tuo omat tarvikkeensa omille päivilleen. Meillä ainakin on niin että minä tuon useammalle päivälle tarvikkeita ja niistä sitten jompi kumpi tekee sen ruuan, seuraten missä menee päiväykset koska, ja mitä sattuu huvittamaan tehdä ja syödä. Jopa lapsilta kysytään tehdäänkö tänään kyljyksiä vai jauhelihakastiketta.
Veikkaan, että tällä viikolla on nähtävissä piikki suomalaisten banaaniostoissa ja banaanikakkureseptin googletuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi banaanikakku sentään... No, toiset ihmiset ovat tarkkoja omistaan.
Pihiys mitä ap:n ja banaanikakun kuvaamat tavat edustaa, eivät ole usein vain rahaan liittyviä. Tällaiset ihmiset yleensä ovat pihejä ja itsekkäitä myös muilla osa-alueilla ja tunne-elämässä eli muiden rakastaminen ja muista välittäminen voi olla hankalaa ja voi uskoisin että turha toivoa apua tai huomaavaisuutta sairastumisen tai muun tilanteen tullessa eteen. Tai ainakin apu tulee hintalapun kanssa. En lähtisi ainakaan perhettä perustamaan ap:n tilanteessa
Ap:lle. Jos miehesi ei ole opiskelija, työtön tai muuten taloudellisessa kurimuksessa, hän on joko kyllästynyt elättämään sinua tai haluaa olla omillaan. Jos tämä on uutta käytöstä, eikä hän ole toiminut näin aiemmin, hän tekee pesäeroa. Hän erottelee mielessään omat ja sinun. Kertonee jokatapauksessa siitä, miten hän suhtautuu suhteeseenne: omana erillisenä yksikkönään, jota sinä joko täydennät tai häiritset, eli hän ei jokatapauksessa halua jakaa kanssasi -ainakaan näitä kyseisiä ruokia. Muiden asioiden jakamisesta tiedät vain sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia tuollaiset yksilöt hakeutuvat parisuhteisiin, jos mikään ei ole yhteistä? 🙄🤔😝
Yksilöilläkin on oikeus parisuhteeseen! Eivät kaikki halua elää kuin hippikommuunissa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on ihan absurdi, en voi käsittää, että tällaisia ihmisiä edes on. Kai se on tämä nykyaika kun kaikki on niin helvetin individuaalia ja kaikesta selvitään yksin ja "parisuhteessakaan" ei ole mitään meitä, on vaan minä ja minun ostamat tavarat ja ruoat, pitäähän ne tavaratkin erotella jos ero sattuu tulemaan. Rakastamalleen ihmisellehän ei voi antaa mitään omaa ja on se kauheata kun minä ostin kalliin juuston jos puoliso siitä ottaa muutaman siivun. Ja kotityöthän jaetaa sitten TASAN puoliksi myös koska en voi tiskata yhtä kattilaa enemmän kuin puoliso. Miksi olette parisuhteessa tai vielä pahempaa, perustatte perheen? Ihmiset ovat todella itsekeskeisiä nykyään, mutta kai se on ajan henki. Miksi ei vain voi olla yhteisiä rahoja kun kerran lapsetkin ovat yhteisiä sekä asutaan samassa taloudessa? Mitä järkeä tässä rahojen erottelussa on kertokaa.
Kyllä sellaisia miehiä ainakin löytyy. Laitoin tänne kerran aloituksen kuinka poikani joutui kerjäämään perunaa koska mies jonka kanssa asun (vielä syyskuuhun asti) oli sen ostanut ja keittänyt. Hän on juuri sellainen omien ruokiensa, tavaroidensa ja rahojensa vahtaaja. Harmi että sellaisesta ei ole mitään merkkiä ihmisellä otsassa. Osaisin kiertää kaukaa. Jostain kumman syystä häntä ei kyllä haittaa jos minä teen enemmän kuin puolet ja ostan/maksan yli oman "osuuteni" mutta voi vit*u jos lapseni tai minä yritämme jotenkin "hyötyä" hänestä. Itkettää melkein koko homma, varsinkin kun lukaa tästä ketjusta kuinka jotkut niin rakastavasti jakavat kaiken. 😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsääntöisesti kaikki on yhteistä, mutta tiettyjä poikkeuksia voi olla. Esim. veljeni oli pienenä maitoallerginen, ja korvaavat kalliimmat tuotteet oli lähinnä hänelle. Exä piti vaaleasta leivästä ja minä tummasta, joten ostettiin omat leivät. Ostan tyttärelleni ruokaa josa en välitä itse, ja itselleni asioita mistä hän ei pidä. Olisi tosi outoa jos pariskunnassa molemmilla pitäisi olla oma jauhopussi tms. Kaappitilaa kuluu ja eikö tuollainen "pari" syö koskaan yhdessä? Kokkaako molemmat vain itselleen? Hyvin outoa.
Vierailija kirjoitti:
Nauran tälle banaanikeskustelulle. Mies ostaa mulle kaupasta välipalabanaanit jos tietää että olen tulossa kylään ja minä vastavuoroisesti ostan hänelle iltapalarahkat ja syödään toistemme jääkaapeista ihan vapaasti. Eikä edes asuta yhdessä. Miksi tehdä elämästä niin vaikeaa...
Ei toista ihmistä voi pakottaa jakamaan jos hän ei halua. He tekevät elämästä vaikeaa. Ohiksena että menkää Mieheni sisko on idiootti-ketjuun sanomaan että pitää osata jakaa vaikka kesämökitkin niin saatte raivon päällenne 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran tälle banaanikeskustelulle. Mies ostaa mulle kaupasta välipalabanaanit jos tietää että olen tulossa kylään ja minä vastavuoroisesti ostan hänelle iltapalarahkat ja syödään toistemme jääkaapeista ihan vapaasti. Eikä edes asuta yhdessä. Miksi tehdä elämästä niin vaikeaa...
Ei toista ihmistä voi pakottaa jakamaan jos hän ei halua. He tekevät elämästä vaikeaa. Ohiksena että menkää Mieheni sisko on idiootti-ketjuun sanomaan että pitää osata jakaa vaikka kesämökitkin niin saatte raivon päällenne 😆
En ole jaksanut lukea kesämökkikeskustelua. Ohiksena silti sanoisin, että on siinä aika suuri ero jakaako kumppanin ja puolison kanssa margariinirasian, jauhopussin ja banaanin vai siskon ja kälyn kanssa kesämökin.
No ei, ja tuollainen erotteleminen on ihan sairasta ja mielipuolista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauran tälle banaanikeskustelulle. Mies ostaa mulle kaupasta välipalabanaanit jos tietää että olen tulossa kylään ja minä vastavuoroisesti ostan hänelle iltapalarahkat ja syödään toistemme jääkaapeista ihan vapaasti. Eikä edes asuta yhdessä. Miksi tehdä elämästä niin vaikeaa...
Ei toista ihmistä voi pakottaa jakamaan jos hän ei halua. He tekevät elämästä vaikeaa. Ohiksena että menkää Mieheni sisko on idiootti-ketjuun sanomaan että pitää osata jakaa vaikka kesämökitkin niin saatte raivon päällenne 😆
En ole jaksanut lukea kesämökkikeskustelua. Ohiksena silti sanoisin, että on siinä aika suuri ero jakaako kumppanin ja puolison kanssa margariinirasian, jauhopussin ja banaanin vai siskon ja kälyn kanssa kesämökin.
On joo, mutta hassua kuinka täällä saarnataan melkein kommuuniasumisen puolesta ja kaikkien pitäisi jakaa kaikki ja siinä ketjussa ollaan ihan erimieltä että mitään omaa ei pidä jakaa yhtään. Siis ikinä ei tällä palstalla tiedä miten käy 😂
Eniten mua hämmästyttää nää banaanikakun ja hengenheimolaisten lapset! Onko ne aivan jotenkin täysin tolloja ahmimishäiriöisiä? Että jos pöydällä on 7 banaania vapaasti otettavissa, niin jonkun lapsi vetää ne kaikki kerralla? Tai kahdeksan omenaa? Eikö ole mitään tavallisia käytöstapoja tai kontrollia syömisistä? tai ongelmia puheen ymmärtämisessä. Jos sanotaan, että tämä on jotain tiettyä juttua varten, ei saa syödä niin asiaa ei ymmärretä. Todella kummallista.
Tämän banaanikakun esikoisella oli tyttöystävä, joka on ilmeisesti niin tuttu, että käy jääkaapilla ottamassa jugurttia ja juustoa. Pojan (tai miksei tytön) on oltava siis suurinpiirtein 12-vuotias tai vanhempi. Silti hän on niin pomminarka tapaus, ettei voi itsenäisesti ottaa välipalaksi mitä huvittaa, koska jos pääsee kerran kurkistamaan jääkaappiin, ahmii kaikki jäätelöt, keksit ja banaanit koko talosta, vaan äidin täytyy tehdä pojalle marjasmoothie välipalaksi ja on erikseen banaanipäivä (pystynkö koskaan enää ostamaan banaaneja repeämättä nauruun?).
Ei kai näissä kaikki ruoka on yhteistä ja otettavissa ole kyse siitä, että ruokaa ostettaisiin jotenkin enemmän. Mulla ainakin on hyvä tuntuma siihen, kuinka paljon ja millaisia hedelmiä meillä menee viikossa ja pystyn ottamaan myös lasten mieltymykset huomioon. Joskus ne loppuvat kesken ja sitten ostetaan lisää. Ja tietenkin on itsestäänselvää, että yleensä sellaiset tarpeet, joista tehdään ruokaa, on tarkoitettu siihen ruoanvalmistukseen. Erona banaanikakkuun, meillä puhutaan ja mietitään yhdessä mitä syödään. Ja jos on ostettu jauhelihaa, mutta ei teekään mieli tehdä kastiketta tehdään makaronilaatikkoa. ja jos mies on käynyt kaupassa ja ostanut jauhelihaa, mutta minä olenkin kotona aikaisemmin ja ei ole mitään suunnitelmaa, teen siitä miehen hankkimasta jauhelihasta jotain mitä keksin tai kysyn lapsilta mitä haluavat.
Ehkä nämä lapset, joille on tiistaina jääkaappiin paloiteltu puolikas omena nimikoidulle lautaselle, keskiviikkona on banaanipäivä ja torstaina on marjasmoothie valmiiksi tarkoiltuna ovat niitä, jotka kutsuilla ahtavat napaansa jumalattoman määrän herkkua ja sullovat karkkia vielä varuiksi taskuihin. Olenkin miettinyt mikä tässä on takana.
No mitäs, jos sanoisit niille lapsille, että jokaiselle on yksi banaani ja kolme muuta banaania on tarkoitettu kakkuun/smoothieen/mihin vain, eikä niitä saa syödä? Ja jos lapset syö banaaneja, miksi niitä ei voi ostaa 9-12 kappaletta?
Että voikin banaani tehdä elämästä hankalaa!