Onko kenelläkään muulla köyhä suku?

Hei oikeasti nyt. Jotain rajaa. Maaseutu on puolautiota; ostakaa kymppitonnilla jonkun asunto jostain perähikiältä ja siinä on mökki.

2:nen on oikeassa, jos mökin kaipuu on kova, niin noita saa jo alle 20`000eurolla. Joo, syrjässä ja kuivanmaan mökkejä usein, mutta saapahan sanoa että mökille ollaan menossa ;) Joku ns. vanha mummonmökki syrjäseudulla ei maksa käytännössä mitään, ja usein on sähköt vedetty jos joku vanhus on siinä asunut ns. elämänsä loppuun saakka.

Itse suosittelen hankkimaan loma-asunnon ulkomailta, esim. Espanjasta, saa edullisesti ja voi vuokrata muille kun ei itse ole siellä, niin saa tuottoa asunnolle.

Akateemiset jotka asuneet ahtaasti vuokralla? Mikä ala??

Mihin akateemiset vanhemmat ja isovanhemmat käytti rahansa?

Sinunkin kaverisi perheet ostivat mökit, kun vahemmat oli 30-50 -vuotiaita, eikö? Ei tuon ikäisilllä mitään perintöä välttämättä ole. Pankista on saanut lainaa.

Jos teillä on ollut kotona kaksi hyvin tienaavaa aikuista ja asunto on ollut halpa ja pieni, niin teillä oli sitten varmaan muita rahareikiä, mihin muilla ei ole ollut varaa. Et maininnut mitään siitä, miten hyvätuloisuus näkyi, kun ei niitä rahoja säästöönkään pantu. 

Matkustelitteko paljon? Vai mihin lapsuudessasi rahat kului?

Mun vanhemmat oli tavallisia duunareita. Omakotitalossa asuttiin, oli omat huoneet. Isovanhemmat toiselta puolelta tehtaan työläisiä, toiselta puolelta pientilallisia. Köyhiä, mutta talot ja mökit löytyi molemmilta perinnöksi ja säästöjäkin. Kummeksuttaa kyllä törsäilevät akateemiset. Joiko vai pelasiko he rahansa?

Minne ap katosi?

Moi, ap! Olen kohtalotoverisi. Valitettavasti ymmärsin jo lapsena olevani erilaisista taustoista kuin monet muut. Monilla köyhyydessä kituuttivilla oli sentäs sukulaiset toimeentulevia ja mummolta tms. sai kunnon lahjoja. Olen tehnyt pienimuotoisesti sukututkimusta, ja päästyäni 1700-luvulle rupesi tämä sukupolvien ketju hämmästyttämään. Sukuni on täynnä pelkkiä kerjäläisiä, loisia, ja muita yhteiskunnan vähäosaisia! Oli sentäs joku päässyt piiaksi. Toivottavasti omilla lapsillani on hyvä tulevaisuus ja itsellenäni sitten keski-ikäisenä joku kuivaamaan mökki.

Duunarivanhempani ostivat säästöillään tontin ja rakensivat mökin. Sun hyvätuloiset rilluttelivat rahansa. Eli oot tuhlaavaisesta suvusta, et köyhästä.

Kohtalotoveri täällä myös. Mitään en perinyt kun vanhemmat kuolivat. Akateemisia hekin.Äiti jäi kolmekymppisenä sairauseläkkeelle. Erosivat ja isä alkoholisoitui vähitellen, hummasi kaikki itse saamansa perinnöt, mökit sun muut. Vuokrayksiöihinsä kuolivat vanhemmat

Teininä kuljin surkeissa vaatteissa. Yliopiston kävin.

Anoppi on minua piikitellyt köyhyydestä. Olen hyväksynyt taustani.

Äitini oli maailman ihanin äiti enkä häntä olisi vaihtanut, isäni oli ilkeä juoppo.

Itse haluttiin omistusasunto, jää lapsille edes jotain perintöä. Henkinen turva tärkeintä, mutta taloudellinenkin auttaa.

tuskin sukuani voi sanoa "köyhäksi". on omakotitalo, perintömaata sun muuta. köyhyyden on aiheuttanut vain typeryys ja kykenemättönyys hallita rahaa. biologinen isä on pakko olla todella rikkaasta perheestä, muuta en osaa sanoa jos isän suvulla oli varaa laittaa paljon rahaa jopa länsimaisella mittapuulla. äidin isän varallisuus oli tämän kuolleessa kymmenissa tuhansissa. äiti tosin antoi antoi oman perintöosuuden isäpuolelle.

itse olen huono rahan kanssa, mutta silti ei ole huolta edes opiskelijana vuokran tai muunkaan kanssa. yhteiskunta tosin luulee sossupummiksi vaatteiden takia.

sekä äiti että isäpuoli antavat satunnaisesti rahaa, enkä tiedä miksi. heillä on valtavasti velkaa..

Isovanhempani olivat rikkaita, ja heillä oli yli puolenmiljoonan omaisuus. Mutta. Perijät myivät ja tuhlasivat perintönsä pois, joten eipä sitä itse tule perimään juuri mitään. Mm. vanhempani maksoivat itsensä velattomiksi kaikista veloista, ostivat talon ja uuden auton.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempani olivat rikkaita, ja heillä oli yli puolenmiljoonan omaisuus. Mutta. Perijät myivät ja tuhlasivat perintönsä pois, joten eipä sitä itse tule perimään juuri mitään. Mm. vanhempani maksoivat itsensä velattomiksi kaikista veloista, ostivat talon ja uuden auton.

Lisättäköön tähän vielä se, että olin näihin aikoihin itse opiskelija, ja odotin että vanhempani olisivat voineet antaa minulle myös rahaa, mutta eivät antaneet. Uusi auto maksoi 40 000 euroa, mistä olisi ehkä voinut karsia tonnin minuun, mutta ei. Pyrin kuitenkin ajattelemaan, että ehkä se on vain parasta, ettei ikinä peri mitään niin ei ole sitten mitään mistä riidellä.

No en kyllä köyhäksi sanoisi noilla perustein.

Mä muistan vaan, kuinka aina toitotettiin lapsena, kuinka ei oo rahaa siihen tähän ja tohon, mut silti jatkuvasti oli varaa vaihtaa autoa ja muuttaa (no vuokralta toiselle joo, mutta jatkuvasti isompaan). Ei käyty matkoilla, eikä harrastettu mitään. Mökillä oltiin kyllä vuokralla milloin missäkin. 

Pienituloinen olen itsekin, mutta nuorena aikuisena on vielä aikaa vaihtaa alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempani olivat rikkaita, ja heillä oli yli puolenmiljoonan omaisuus. Mutta. Perijät myivät ja tuhlasivat perintönsä pois, joten eipä sitä itse tule perimään juuri mitään. Mm. vanhempani maksoivat itsensä velattomiksi kaikista veloista, ostivat talon ja uuden auton.

Lisättäköön tähän vielä se, että olin näihin aikoihin itse opiskelija, ja odotin että vanhempani olisivat voineet antaa minulle myös rahaa, mutta eivät antaneet. Uusi auto maksoi 40 000 euroa, mistä olisi ehkä voinut karsia tonnin minuun, mutta ei. Pyrin kuitenkin ajattelemaan, että ehkä se on vain parasta, ettei ikinä peri mitään niin ei ole sitten mitään mistä riidellä.

No perithän sinä. Sen vanhempien ostaman talon. Mutta siinä olet oikeassa, että olisivat voineet vähän köyhää opiskelija lastaan avustaa, kun kerran perinnön saivat.

Kun me lapset synnyttiin, oli meillä tilanne hyvin sama, mutta sitten tulee avainsanat, jotka ovat viitseliäisyys ja halu pärjätä kehittämällä itseään.

Meitä oli 2 alle kouluikäistä lasta, äiti teki 3-vuorotyötä hoitajana ja isä perusduunarihommia kasista neljään, illaksi meni aikuisAMKiin opiskelemaan insinööriksi. Muistan lapsuudestani ihanat pitsaperjantait iskän kanssa, äitin arkivapaat sekä satunnaiset kyläilyt naapurin iäkkäämmällä tädillä. Laivalla Tukholmassa käytiin lomalla. Mä en niitä muista, mutta uskon että rankkaa on vanhemmilla ollut meidän lapsuusvuodet.

Kun me mentiin kouluun, potti räjähti; iskä valmistui ja palkka nousi samantien puolella ja äiti oli onnistunut vakuuttamaan työnteollaan esimiehensä ja sai paikan osastonhoitajana, arkisin kasista neljään ja paljon paremman palkan. Sama kuin iskän duuni. Muutettiin isoon omakotitaloon, ostettiin toinen auto (muistan vieläkin sen rekkarin ja merkin!) ja alettiin matkailemaan ulkomaille. Tämä kaikki siinä kamalassa ysärin lamassa.

Mun isovanhemmat ovat menehtyneet jo ennen mun syntymää eikä perintöjä sieltä todella tullut. Olenkin järjettömän ylpeä vanhemmistani sekä heidän halustaan rakentaa parempi elämä, sillä mun lapsuus ja teini-ikä oli melko hyvinvoivaa - ei meilläkään mökkiä ollut, mutta ikinä en kokenut olevani köyhä vaan pikemminkin keskituloisesta perheestä. Kai me sellainen ehkä oltiinkin?

Tää on tsempannut mua kurottamaan aina vaan ylemmäs ja vaikka olen ehkä saanut nuoruudessani helposti paljon, olen myös oppinut tekemään asioita toimeentuloni eteen. Valmistuin yliopistosta diplomi-insinööriksi ja pääsin suoraan hyvään duuniin edellisten työpaikkojen (hanttihommia) suosituksesta. Eteneminen vaati kuitenkin sen, että suoritin amistutkinnon ( :DDD) töiden ohella, jotta ymmärtäisin laajempia kokonaisuuksia ja sitä mitä alaiseni tekevät. Siispä myös minä istuskelin parina iltana viikossa amiksessa ja nyt olenkin johtoryhmäsä "ihan ok-liksalla". Koen kuitenkin, ettei tämä ehkä vielä toki ollut tässä, vaan uskon elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen joka saralla :)

Kamalan pitkä teksti, mutta tsemppinä ap:lle: "köyhä suku" ei todellakaan ole mikään elinikäinen rasite, jos vaan itse haluaa asialle tehdä jotain. Kaikki eivät toki halua ja se on myös ok, mutta mahdollisuuksia on lähes jokaisella!

Niillä on mahdollisuuksia, jotka pystyvät. Niillä ei, jotka eivät pysty. Eihän muuten olisi köyhyyttä, kaikki eivät vain osaa/pysty/mikä se syy onkaan.

En ymmärrä mökkeilyä, lapsena se oli ok mutta nykyään en ainakaan sellaiseen mökkiin jossa on ulkohuussi eikä juoksevaa vettä lähde jos ei pakoteta. Lenita Airistohan vihaa myös mökkeilyä. Hauskinta ovat eläkeläiset joilla on omakotitalo ja tekevät siellä pihahommat ja kotihommat ja lähtevät viikonlopuksi rentoutumaan mökille jossa tekevät taas pihahommat ja kotihommat. Mökin vuokraaminen on järkevä vaihtoehto, tosin juhannuksena ja sesonkiaikaan kallista mutta tulee kuitenkin halvemmaksi kuin oma mökki josta on huolehdittava ja jos ei oikeasti tarvitse mökkiä kuin kerran pari vuodessa.