Lue keskustelun säännöt.
Miksi (minun) sinkkuna olemiseni on muille ongelma?
02.08.2016 |
Onko muita joiden lähipiirille ei mene perille asti se, että olet ihan vapaaehtoisesti yksin?
Jos joku kysyy että onko ollut mitään juttua kenenkään kanssa ja sanon että 'ei', niin välittömästi alkaa se "mut hei kyllä me sullekin vielä joku löydetään".
Sitten totean että ei ole tarvetta kun asia ei ole mulle mikään ongelma että kiitos vaan. Siihen joillain on vielä tapana jatkaa että "kyllä jokaiselle on joku", aivan kuin omat sanomiset ois kaikunu kuuroille korville.
Pahimpia ovat ne jotka kertovat ihan suoraan että heitä säälittää kun minulla ei "ole ketään". Eikö se sääli olisi aiheellista jos olisin vasten tahtoani yksin, mutta ei mielestäni relevanttia jos olen ihan tyytyväinen nykytilanteeseen? :D Se ettei ole parisuhteessa tai harrasta yhden illan juttuja, ei tarkoita että olisi elämässään kokonaisvaltaisesti yksin.
Kommentit (28)
No pääsivät viimeinkin yli siitä vaiheesta. Nelikymppinen saa olla mitä haluaa ilman selittelyjä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat itse sitoutuneet parisuhteeseen, eivätkä halua myöntää itselleen että elämä yksin voi olla onnellista.
IHmiset nyt vaan ovat sellaisia, että eivät millään pysty ymmärtämään että kaikki eivät halua niitä asioita mitä he itse, tai ihmisten enemmistö, haluavat. Itsekään en ole ikinä halunnut miestä enkä lapsia, ja onhan sitä ihan mahdotonta ollut saada osaa ihmisistä ymmärtämään, erityisesti vanhempia sukulaisia. Minun on epäilty mm. olevan lesbo, maksullinen tai muuten huono nainen joka ei pysty vakiintumaan, luonnevikainen tms. Sitä ei ole kerta kaikkiaan uskottu, että minä vaan viihdyn parhaiten yksin. Mutta mitä sillä oikeastaan väliä mitä uskovat. Minä elän tyytyväisenä kuten elän.
Mun äiti on just tollanen. Soitellaan kerran viikossa ja joka kerta muistaa kysellä mieskuulumiset. Ja mulla Joka kerta sama vastaus; ei ole, ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
IHmiset nyt vaan ovat sellaisia, että eivät millään pysty ymmärtämään että kaikki eivät halua niitä asioita mitä he itse, tai ihmisten enemmistö, haluavat. Itsekään en ole ikinä halunnut miestä enkä lapsia, ja onhan sitä ihan mahdotonta ollut saada osaa ihmisistä ymmärtämään, erityisesti vanhempia sukulaisia. Minun on epäilty mm. olevan lesbo, maksullinen tai muuten huono nainen joka ei pysty vakiintumaan, luonnevikainen tms. Sitä ei ole kerta kaikkiaan uskottu, että minä vaan viihdyn parhaiten yksin. Mutta mitä sillä oikeastaan väliä mitä uskovat. Minä elän tyytyväisenä kuten elän.
Juuri tuo on jotenkin ällöttävää, että sinun luullaan olevan jotenkin viallinen jos olet yksin. Aivan kuin ihminen olisi arvokas vain ollessaan yhdessä jonkun toisen kanssa. Että yksin elävät ovat jotain elämän ylijäämiä, kuin pariton sukka pesukoneessa jonka paria etsitään turhaan ja heitetään sitten roskiin kun sitä ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan seurustellut?
Ap vastaa: kyllä olen ja vielä ihan pidempiäkin suhteita ollut. Mutta onko silläkään väliä? Idea on että en koe pakonomaista tarvetta olla suhteessa. Jos osuu joku kiva tyyppi kohdalle niin mikäs siinä, mutta en ole onneton jos niin ei tapahdu enkä jää voivottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa. - Itse olen saanut kuulla epäilyjä omasta seksuaalisesta suuntautuneisuudestani. - Ilmeisesti osa ajattelee siitä päätellen niin, että jos olet muuta kuin "tavallinen hetero" niin sinulla ei kuulukaan olla parisuhdetta. Olen kuitenkin -tietääkseni- hetero, mutta miksi minun pitäsi käyttää kaikki, tai edes suuri osa vapaa-jastani kumppanin metsästämiseen tai haikailuun.Toinen mitä ihmettlene, että koska olen "ikisinkku" niin en voi pitää lapsista, vaan olen todennäköisesti lapsi vihamielinen. Kolmanneksi olen outo kun en myöskään aktiivisesti hae seksi kumppania itselleni ja olen jopa kieltäytynyt ryhtymästä kenellekään "pelkäksi" seksi kumppaniksi - En kuulemma tiedä, mitä (miehenä) menetän. Mahtaako kenties viisarini tippua pois tai kokonaan surkastua olenattomaksi koppuraksi, jos en välttämättä harrasta seksiä aktiivisesti; tai oikeastaan hyvin harvoin Neljänneksi koska elän joidenkin mielestä kuin selipaatissa kärvistelevä munkki, niin totta kai minun täytyy olla jyrkän uskonnollinen joka unelmoi harhaisissa mielissään siitä 13-vuotiaasta neitsyt vaimosta. Entä jos en ole? - No sitten olen (viidenneksi) erektiovaivainen eunukki tai muu impotentti. - No ei nekään oikein läheisiltä määreiltä kuullosta. Sen sijaan haluaisin todeta lopuksi, että kyllä sinkkunakin voi elää oikein hyvää ja laadukasta elämää; ilman, että olsi jatkuva mielenkiinto löytää itselleen "ainakin" se vakipano tai metsästää jatkuvasti satunnaisia panoja.
Minua ollaan aina rekisteröimässä jo johonkin deittipalveluun, jos olen kauan yksin. Varmaankin parasta ennen-päiväys lähestyy tai jokin kun kaikilla niin kiire saada minut suhteeseen =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa kaikki sinkkuna omasta tahdostaan olevat, että elämä on elämisen arvoista ilman parisuhdettakin. Koska hyvän elämän voi määritellä vain jokainen itse eikä se ole kenenkään muun sanelemaa ;)
Suuri osa ihmisistä on laumasieluja joiden ajattelun ja elämänarvojen kapeus hämmentää minua aina yhtä paljon. Luulisin että tämä on ainakin yksi merkittävä tekijä miksi niin moni kokee toisen sinkkuuden ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa ihmisistä on laumasieluja joiden ajattelun ja elämänarvojen kapeus hämmentää minua aina yhtä paljon. Luulisin että tämä on ainakin yksi merkittävä tekijä miksi niin moni kokee toisen sinkkuuden ongelmaksi.
Ihmistähän sanotaan laumaeläimeksi mikä on varmasti totta. Se että jokaisen tulisi pariutua, on sen sijaan vanhanaikainen ajatus. Luulisi että tällä vuosisadalla olisi sallittua elää myös yksin onnellista elämää ilman kysymysmerkkejä.
Hyviä kirjoituksia! Ihan kuin omasta elämästäni. Miksei saa elää yksin? Ei noin kavereidenkaan liitot niin onnellisia oo ja aina, kun treffataan likkojen kesken, niin ensin haukutaan puolisot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun likkakaveri yrittää naittaa minua aina jokaiselle miehensä kaverille, jonka saa joko kuulla olevan sinkku (joku uusi tuttavuus) tai eronneen juuri.
Olen ollut yli 10 vuotta yksin eli olenko jotenkin sen oloinen että lähtisin heti kenen tahansa miehenpuolikkaan matkaan jota joku toinen minulle ehdottaa - puhumattakaan siitä että mies itse olisi minusta edes millään tavalla kiinnostunut!
Ei ole pitkäkään aika siitä kun kaveri just ensin kertoi että "aijoo Aki ja Sussu erosivat" (ihmisiä joita en ollut koskaan nähnyt ennen kuin nyt tämän miespuolisen ekaa kertaa heidän kotonaan), ja heti kyselemässä iskisinkö tästä miehen itselleni. Hei haloo!
Monet on täälläkin kirjottaneet että ystävät ovat yrittäneet parittaa jonkun tutun kanssa. Ymmärrän että nähdään et joku oma vapaana oleva tuttu on niin mukava, et kivahan se olis omalle ystävälle parittaa, että siinähän olis hyvä parivaljakko. Omalla kohdalla koen tuon aika ahdistavana koska on parempi halutessaan itse tutustua johonkin, kun antaa jonkun toisen järkätä treffit jonkun itselle tuntemattoman kanssa. Varmasti tällä parituksen toisella osapuolella on samat tunnelmat. Seurustelukumppani löytyy parhaiten silloin kun sitä ei etsi ja persoonat vaan osuu mukavasti yhteen. Tai ehkä minulla on vain huonot kokemukset niistä treffeiksi kutsutuista tapaamisista.
Ne ovat vanhoja ihmisiä, jotka eivät vielä ymmärrä nykynaisten Tinder-elämää ja miten naiset saavat parisuhteen edut sinkkunakin.
Miehille taas sanotaan samaa kun ajatellaan että mies ei voi olla irtosuhteista toiseen pomppiva hurmuri, vaan perusmiekkonen, jonka ainut toivo seksielämästä on tasainen parisuhde.
-Mies 29v + 2v-
Kyllä, tää on just tätä. Monia tuntuu ihan hirveästi kiinnostavan niinkin yksityinen asia kuin minun seksielämäni, sen verran usein siitä on parisuhteessa olevat (mies)henkilöt kysyneet ihan suoraan. Että mitähän helvettiä, kai minunkin sitten pitäisi tuttavapariskunniltani säännöllisesti kysellä että no mites teidän makuukammarissanne luistaa. Ainut vaan että kun minua ei satu yhtään kiinnostamaan...
Ei ihan aiheeseen, mutta kaikesta muusta ollaan jatkuvasti kysymysmerkkinä.
Miksi en juo alkoholia, onko minulla alkoholiongelma? No ei ole kun en sitä juo.
Yksi sukulainen varsinkin näkee tästä vaivaa, kai se vois paremmalla omatunnolla juoda itse enemmän jos joku muukin ottaa "seuraksi"
Viihdyn myös hyvin omissa oloissani, mulla on pari läheisempää ystävää ja heiltäkin näen aika harvoin välimatkan takia. Anoppi voivottelee, että olis kiva jos sullakin olisi ystäviä niin voisitte käydä kahvilla ym. Joo, sellaisia kahvikavereita voisin hankkia tarvittaessa mutta kun ei kiinnosta.
Kaikesta mahdollisesta ollaan ihmeissään jos ei toimita niin kuin kyseiset ihmiset.
Jopa siitä että en välitä käydä jalkahoidoissa. Kyllähän nyt jokaisen naisen täytyy sellaisesta tykätä...mä tykkään hoitaa jalkani itse.
Niin me ollaan kaikki erilaisia.
Ja niin hyvin viihdyn itsekseni, että voisin kuvitella olevani ihan tyytyväinen elämääni ilman avioliittoani jos nykyinen kumppani ei olisi tielle tupsahtanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IHmiset nyt vaan ovat sellaisia, että eivät millään pysty ymmärtämään että kaikki eivät halua niitä asioita mitä he itse, tai ihmisten enemmistö, haluavat. Itsekään en ole ikinä halunnut miestä enkä lapsia, ja onhan sitä ihan mahdotonta ollut saada osaa ihmisistä ymmärtämään, erityisesti vanhempia sukulaisia. Minun on epäilty mm. olevan lesbo, maksullinen tai muuten huono nainen joka ei pysty vakiintumaan, luonnevikainen tms. Sitä ei ole kerta kaikkiaan uskottu, että minä vaan viihdyn parhaiten yksin. Mutta mitä sillä oikeastaan väliä mitä uskovat. Minä elän tyytyväisenä kuten elän.
Juuri tuo on jotenkin ällöttävää, että sinun luullaan olevan jotenkin viallinen jos olet yksin. Aivan kuin ihminen olisi arvokas vain ollessaan yhdessä jonkun toisen kanssa. Että yksin elävät ovat jotain elämän ylijäämiä, kuin pariton sukka pesukoneessa jonka paria etsitään turhaan ja heitetään sitten roskiin kun sitä ei löydy.
Ai, että lesbo tai seksityöntekijä = viallinen ihminen?
Mua henk. koht. jotenkin ällöttää heterot, jotka loukkaantuvat, jos joku luulee heitä lesboiksi tai homoiksi (koska ettehän TE ikinä voisi olla muuta kuin heteroita ja kaikkien pitäisi se automaattisesti vaan tietää, miten joku kehtaa epäillä muuta, aivan älytön idea).
Ehkä ne ihmiset pelkäävät että ns. viet heidän puolisonsa ja haluavat äkkiä parittaa sinut jollekin riskin minimoimiseksi.