Perinnöstä ja perikunnasta.. Mikä olisi oikea ratkaisu?

Ei alihintaan silti kannata myydä.

HIntana vähintään se, mikä on merkitty perukirjaan. Muutenhan maksetaan lahjaveroa.

Onneksi näissä ratkaisuja ei tehdä äänestyksellä vaan siten, että jos yksikin osakas (ei kuitenkaan osakkaan puoliso) vaatii myyntiä vapailla markkinoilla, niin siten pitää tehdä. Ei tarvitse hyväksyä liian alhaista summaa

Jos ostaja ostaa sen puolen hintaan siitä, mitä sille on arvoksi perunkirjassa arvioitu, epäilen että verottaja mätkäisee ostajalle lahjaveron tuosta erotuksesta.

"Että paikka jäisi sukuun"?! Taas näitä, jotka kuvittelee, että kun mökki jää sukuun niin sinne voi lompsia tuosta noin vain mökkeileen. Oikea hinta mökistä pitää pyytää ja aina parempi, että menee ulkopuolisille ostajille, kun riitaista sukua.

Myynti vapailla markkinoilla. Miksi yhden osakkaan pitäisi hyötyä muiden osakkaiden kustannuksella? Tulisiko myytäessä pesänosakkaalle kauppakirjaan jonkinlainen määräys, että paikka sitten pysyy seuraavat esim. 50 vuotta "suvussa", eli kyseisellä osakasostajalla ei olisi oikeutta myydä mökkiä eteenpäin?

Verottaja ei hyväksy sitä, että myydään alihintaan. Tosin tilanteet markkinoilla voi joskus muuttua nopeasti ja jos perunkirjoituksesta ei ole kulunut pitkää aikaa ja mökkiä ei oikeasti saa kaupaksi perunkirjaan kirjatulla arvolla, perintöverotukseen voi hakea muutosta mökin myynnin jälkeen.

Jos mökistä on mahdollisuus saada todellinen markkinahinta, en lähtisi myymään alihintaan siksi, että mökki pysyy suvussa. Mitään takeita mökin pysymisestä suvussa ei ole, uusi omistaja voi tehdä sillä mitä tykkää. Jos tätä hintaa ei kukaan ole siitä valmis maksamaan, niin sitten on luonnollisesti laskettava hintaa, jos mökistä haluaa päästä eroon.

Kukaan ei voi pakottaa ketään osakasta myymään alihintaan. Sen voi ainakin hyvin vaatia, että mökki laitetaan myyntiin ja katsotaan, löytyykö ostaja ja jos löytyy, millä hinnalla.

Sanokaa ostajaosakkaalle että saa ostaa joko perukirjaan merkittyyn hintaan tai sitten osallistua julkiseen kauppaann vapaasti muiden kanssa. Voi olla että alkaa se perukirjahinta silloin hotsittaa.

Mikäänhän ei edes takaa että "paikka jäisi sukuun". Jos saa tuollaisen paikan reilusti alihintaan ja vähän kunnostaa paikkoja niin myyntivoitto vapailla markkinoilla voi alkaa kiinnostaa kovasti.

Ota nyt huomioon myös, että mikään ei estä ostajaa myymästä alihintaan ostamaansa mökkiä pois, markkinahinnalla.

Vähintään perunkirjaan merkitty hinta, ehdottomasti.

Jos myytte halvemmalla, kauppakirjaan kannattaa laittaa pykälät että muilla perillisillä on oikeus käyttää mökkiä esimerkiksi viikko joka kesä. Sitähän "sukuun jääminen" tarkoittaisi, että myös muilla sukulaisilla olisi mahdollisuus nauttia mökistä. Lisäksi esimerkiksi muille perillisille etuosto-oikeus nykyisellä hinnalla, jos tyyppi päättää mökin yhtäkkiä myydä. Voi olla, että markkinahinta tuntuu sen jälkeen houkuttelevammalta...

Normaali hinta, koska tämä sukulainen saa ja voi myydä sen koska vaan edelleen ja tuskin hyvittää teitä siinä vaiheessa rahallisesti. Lisäksi käyttöoikeus olisi vain yhdellä sukulaisella, ei koko suvulla.

Sen verran tulisin vastaan, että myisin perukirjan arvolla.

Jos taas myydään kovasti kalliimmalla hinnalla kuin perukirjassa on, joutuu myyntivoitosta maksamaan veroa. Eli silloin verot tulevat osakkaille.

Millä tavalla ostaja olisi valmis kompensoimaan alihintaa muille osakkaille?

Itse sanoisin, että perunkirjan hinta vähennettynä kiinteistövälittäjän kuluilla (eli se summa minkä saisitte käteen, jos kiinteistövälittäjä myisi ulkopuoliselle).

Suosittelisin vähintäänkin perukirjan hintaa myyntihinnaksi! Toinen vaihtoehto on, että haette sen myyntihinnan vapailta markkinoilta, tienaatte osakkaina enemmän, mutta maksatte ehkä vähän myyntivoittoveroa, joka ei kuitenkaan koskaan voi olla enemmän kuin saatu summa! Ostaja, oli se sukulainen tai vieras, omistaa sitten paikan kokonaan ilman mitään nostalgiaan ja vanhoihin käytäntöihin perustuvia käyttöoikeuksia! Jos paikka on noinkin lähellä pääkaupunkia ja rantapaikka, niin sillä todennäköisesti arvo säilyy tai jopa kasvaa. Kukaan ei takaa tai voi edes vaatia, että vaikka sukulaiselle myytte, että hän paikkaa käyttää tai edes pitää itsellään - voi myydä ihan hyvin tienatakseen - nostalgiat pois myös tästä ajattelusta! Rahat pois oikeudenmukaisesti, niin tulee vähemmän sukuriitaa ja sanomista!

Meillä oli suvussa vähän vastaava tapaus. Yksi halusi ostaa perikunnan mökin paljon markkinahintaa halvemmalla. Ilmoitin silloin, että siinä tapauksessa minä tarjoan enemmän. En minä mökkiä varsinaisesti tarvinnut, mutta niin halvalla olisin oikeasti ostanutkin. Olivat sitten päätyneet maksamaan suunnilleen järkevän hinnan mökistä, kun muitakin tarjoajia alkoi tulemaan ja perikunta havahtui, että tosiaan tästä voisi saada enemmänkin. (En ollut edes perikunnan osakas, vaikkakin sukua, mutta kyllä minullekin olisi kelvannut, jos perikunta kerran haluaa käytännössä lahjoittaa omaisuuttaan pois.)

Tätä moraalista asiaa on tässä jo pyöritelty ja tietysti osakkailla on oikeus pitää kiinni markkinahinnasta. Sanon vain sen, että jos ehdin valmistautua kuolemaani (kuolen vanhuuteen tms) niin kuolinpesääni ei jää mökkiä. En halua jättää moista riidan lähdettä lapsilleni. T. Juristi

Vierailija kirjoitti:

Iäkkäämmältä sukulaiselta jäi huonokuntoinen kesämökki hyvällä rantapaikalla (tunti pk-seudulta ja loppupäässä 10km moottoritienliittymään, tie perille, sähköt ) Perukirjaan arvoksi kirjattiin kahden välittäjän hinta-arvion puoliväli, joka on alakanttiin paikkakunnan vastaajien mökkien hintapyyntöihin. Pesänosakkaista yksi haluaa lunastaa mökin itselleen ja vainajan testamentissa oli etuosto-oikeus eräälle sukulaisista (tämä henkilö ei kuitenkaan ollut kiinnostunut eikä ole pesän osakas) Tähän asti vielä kuulostaa helpolta..... mutta kun tämä osakas on ostamassa (mökki)tonttia puolella perukirjan arvosta. Osa pesästä on suostuvainen kauppaan tällä hinnalla sillä perusteella että "paikka jäisi sukuun", osa taas haluaa ainakin ensin yrittää myydä vapailla markkinoilla katsoakseen todellisen arvon tai ainakin tehdä kaupat pesän sisällä siihen perukirjan arvoon. Voitte arvata että asiasta on noussut riita kahden leirin välille.... Mikä olisi palstatuomio oikeasta menettelystä? Markkinahinta vai paikka sukuun alihinnalla?

Hohhoijaa. Käytännössä kaikki vastaajat puhuvat ihan potaskaa eikä heillä (toisin kun minulla) ole mitään käryä asiasta. 

Kuolinpesän päätökset edellyttävät yksimielisyyttä eli mitään ei voi tehdä jos yksikin vastustaa.

Tällöin esim. perinnönjakoon tarvitaan ulkopuolinen pesänjakaja, joka päättää siitä kuinka pesä jaetaan osakkaille.

Tottakai normaali hinta. Sen verran on tähän ikään näitä "tunneperintöjä" seurattu, että tunteet katoaa kumman usein hetken päästä. Pari esimerkki ihan viimeiseltä vuodelta:

- Eräs nainen TAISTELI, siis huusi ja tappeli veljensä kanssa, että hänen pitää saada ihana lapsuuden kesäpaikka itselleen tunnesyistä puoli-ilmaiseksi. Veli antoi periksi. Kaksi vuotta myöhemmin myikin tämän tunnepaikan, kun kyllästyi olelemaan siellä.

- Työkaveri kertoi, kuinka vaimon vaari haluaa lahjoittaa heille järvenrantapalstan, kun vaarille on tärkeää, että he sitten eivät myy sitä vaan rakentavat mökin myöhemmin siihen. Ja oli kovin loukkaantunut, kun koko suku on vihainen ja väittää, että he vedättävät vanhaa vaaria. (vaarilla oli pakkomielle maiden pitämisestä suvussa) Saivat tahtonsa läpi ja nyt vaari on palvelutalossa... ja kappas, perintöpalsta on myynnissä, kun "ei me ehkä mökkiä tarvitakaan".

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesän päätökset edellyttävät yksimielisyyttä eli mitään ei voi tehdä jos yksikin vastustaa.

Tällöin esim. perinnönjakoon tarvitaan ulkopuolinen pesänjakaja, joka päättää siitä kuinka pesä jaetaan osakkaille.

Miksi kuolinpesässä pitää tehdä yksimielisiä päätöksiä eikä enemmistöpäätös riitä? Jos pesässä on esim.8 osakasta; miksi pitää olla täysi yksimielisyys ? Missä laissa tämä on kirjattu?

Tottakai markkinahintaan.

Ps. Tuskin ne välittäjien arviot niin huonoja on. Välittäjä antaa arvio myyntihinnasta, mutta pyyntö olei todennäköisesti hieman korkeampi. Lisäksi on tyypillistä, että mummon mökin tunnearvo on suvulle niin suuri, että rahallinen arvo kuvitellaan liian suureksi. "Justhan se mummo 30-v laittautti tän niin hyväksi, maalattiin ulkolaudatkin ja vintti paneloitiin. Papan rakentama grillikatoskin on paljon parempi kuin muilla. Mummo aina piti ruusupenkistäkin hyvää huilta. Yms..." Ostajalla tätä tunnearvoa ei ole vaan hän näkee vanhan haisevan lähes purkukuntoisen mökin ja arvo usein onkin vain tontilla.

Eikös perintövero makseta perukirjan mukaan? Jos myydään alihintaan niin silloinhan on maksettu perintöveroa ilmasta.