Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tykkää parisuhdekeskusteluista - miksi?
02.08.2016 |
Mikä siinä voi olla niin vastenmielistä, jos parisuhteen tila on vieläpä ihan hyvä? Ja vaikka ei olisikaan, niin voisi ainakin sanoa, mikä on pielessä.
Kommentit (51)
Mielestäni keskusteluni pohjautuvat ihan järkeenkin: haluan varmistaa, etten ole suhteessa, jossa ollaan paremman puutteessa. Tätä kun kuulemani mukaan tapahtuu ainakin miesten puolelta melko paljonkin. En halua olla tilanteessa, jossa tulee ero monen vuoden "kattelun" jälkeen ja pian mies onkin alttarilla uuden naisen kanssa. Näitä tapahtuu.
En siis kaipaa nyt naimisiin, mutta haluan kyllä tietää, jos sinne alttarille en tämän miehen kanssa tule pääsemään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miehellä voi olla tarve purkaa asioita myös jonkun muun kuin sinun kanssasi. Tuo "nyt haluan että asioista puhutaan minulle suoraan" kuulostaa pikemminkin joltain linjaukselta, jonka esimies antaa alaisilleen kuin parisuhteelta. Eiköhän se mies puhu jos on jotain sanottavaa.
Niin, siis miehen vaatima suora puhe on reilua ja rehellistä. Jos nainen puhuu ystävilleen suhteesta, se on juoruamista ja luottamuksen pettämistä.
Jos nainen vaatii suoraa puhetta, se on kylmää käskyttämistä. Jos mies puhuu ystävilleen suhteesta, hänellä on vain tarve purkaa asioita myös muiden kanssa. Se, että mies ei puhu kumppanilleen purkamistaan asioista, tarkoittaa vain että mies puhuu kun on jotain sanottavaa ja siihen saa kumppani sitten tyytyä ja pitää turpansa kiinni.
Olen nainen ja minäkään en pidä näistä parisuhde'keskusteluista'. Mitä ihmeen keskusteltavaa niissä on? Eläkää se parisuhde, älkääkä analysoiko sitä puhki.
Jos äijä alkaisi tuossa jutustella, et miltä susta nyt tuntuu ja missä vaiheessa meidän parisuhde on, niin juoksisin ja lujaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mallisuoritus siitä miten avaat tämän parisuhdekeskusteluyrityksen miehesi kanssa?
?
En valitettavasti osaa antaa mallisuoritusta, en kai muuten asiasta täällä keskustelisi.
Mutta ehkä jonain rentona ja arkisena hetkeä kysyisin: "Hei Pertti, miten meillä menee mielestäsi nyt reilun kolmen vuoden tuntemisen jälkeen?"
Pertti: Meillä menee ihan hyvin.
Niin, Pertti luulee, että kaikki menee hyvin, mutta Liisa kohta vie eropaperit kansliaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja minäkään en pidä näistä parisuhde'keskusteluista'. Mitä ihmeen keskusteltavaa niissä on? Eläkää se parisuhde, älkääkä analysoiko sitä puhki.
Jos äijä alkaisi tuossa jutustella, et miltä susta nyt tuntuu ja missä vaiheessa meidän parisuhde on, niin juoksisin ja lujaa.
No keskustelu siitä, että ollaanko tässä nyt tosissaan vaiko ei. Jos tavoitteena on saada joskus esim. lapsia ym., niin ei kannata olla vuosikausia suhteessa, joka ei välttämättä ikinä etene niin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nainen sanoo "meidän pitäisi keskustella", se ei ole tähän päivään mennessä tarkoittanut mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja minäkään en pidä näistä parisuhde'keskusteluista'. Mitä ihmeen keskusteltavaa niissä on? Eläkää se parisuhde, älkääkä analysoiko sitä puhki.
Jos äijä alkaisi tuossa jutustella, et miltä susta nyt tuntuu ja missä vaiheessa meidän parisuhde on, niin juoksisin ja lujaa.
No mites olisi vaikka se keskustelu, että kysellään onko toisen mielestä mukavaa kun nyt on asuttu toisen asunnossa viimeiset 3 kuukautta ja pitäisikö miettiä yhteistä asuntoa? No totta kai jotkut mielellään kutsuvat tuota keskusteluksi "käytännön järjestelyistä" ja toiset puhuvat mieluummin "parisuhdekeskustelusta". Samasta asiasta kuitenkin on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan tässäkin on kyse siitä, että miesten odotukset parisuhdetta kohtaan ovat pienemmät.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se mies puhu jos on jotain sanottavaa.
Tuohon on turha luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mallisuoritus siitä miten avaat tämän parisuhdekeskusteluyrityksen miehesi kanssa?
?
En valitettavasti osaa antaa mallisuoritusta, en kai muuten asiasta täällä keskustelisi.
Mutta ehkä jonain rentona ja arkisena hetkeä kysyisin: "Hei Pertti, miten meillä menee mielestäsi nyt reilun kolmen vuoden tuntemisen jälkeen?"
Pertti: Meillä menee ihan hyvin.
Niin, Pertti luulee, että kaikki menee hyvin, mutta Liisa kohta vie eropaperit kansliaan.
Näin. Ei ne ongelmat sillä katoa, että niistä ei puhuta.
Muissakin suhteissa kuin parisuhteissa ihmisten tulisi puhua enemmän suoraan mieltään vaivaavista tai ilahduttavista asioista. Emme osaa lukea toisiamme ja tulkita rivien välejä aina oikein - itse asiassa todella usein ihmiset tulkitsevat toisiaan väärin, koska tulkinta lähtee vain omista toiveista ja peloista.
Vierailija kirjoitti:
Onko parisuhdekeskustelu sitä, että nainen kertoo kuinka valtavan pettynyt on mieheen?
Jos todella on. Joskin mieluummin sitten niin, että kertoo olevansa pettynyt suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja minäkään en pidä näistä parisuhde'keskusteluista'. Mitä ihmeen keskusteltavaa niissä on? Eläkää se parisuhde, älkääkä analysoiko sitä puhki.
Jos äijä alkaisi tuossa jutustella, et miltä susta nyt tuntuu ja missä vaiheessa meidän parisuhde on, niin juoksisin ja lujaa.
No mites olisi vaikka se keskustelu, että kysellään onko toisen mielestä mukavaa kun nyt on asuttu toisen asunnossa viimeiset 3 kuukautta ja pitäisikö miettiä yhteistä asuntoa? No totta kai jotkut mielellään kutsuvat tuota keskusteluksi "käytännön järjestelyistä" ja toiset puhuvat mieluummin "parisuhdekeskustelusta". Samasta asiasta kuitenkin on kyse.
No tuollaiset keskustelut nyt ovatkin ihan ymmärrettäviä, mutta tuo ap:n mainitsema "miten meillä mielestäsi menee" on kyllä minustakin ihan liian ympäripyöreä, vaikka kaikenlaista naisena tykkäänkin jauhaa.
Mulla oli parikymppisenä mies, joka halusi "kattella". Pistin silloin nuoruuden piikkiin, muttei varmaan olisi kannattanut. Kun olimme seurustelleet jo pari vuotta, hän torjui yritykseni keskustella tulevaisuudesta toteamalla, että "Perankin muija olisi halunnut keskustella niitten tulevaisuudesta - mikä teitä muijia vaivaa?". No, viiden "katteluvuoden" jälkeen selvisi, ettei mies halunnut kanssani sitä yhteistä tulevaisuutta, josta ei ollut suostunut keskustelemaan. Opin läksyni kerrasta. Nykyisen miehen kanssa ei tarvinnut paljon "kattella" ja olimme kihloissa jo puoli vuotta seurusteltuamme.
Kaikki ihmiset eivät halua elää päivä kerrallaan, vaan toivovat pitkää liittoa ja lapsia, ja tietävät sen jo suhteen alussa. Toisille se "kattelu" ilman suurempi sitoumuksia on toivottavaa. Ideaalitilanteessa suhteen kumpikin osapuoli haluaa keskenään samoja asioita ja osaa ilmaista sen kysymättäkin. Mutta jos toinen ei kerro oma-aloitteisesti, mitä toivoo suhteelta, kai sitä pitää voida kysyä. Ja suoraan kysymykseen on reilua antaa suora vastaus. Näin kummankaan aikaa ei mene hukkaan suhteessa, joka johtaa joka tapauksessa eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteessa saa olla eri mieltä. Meillä parisuhdekeskustelut menevät välillä debaateiksi, mutta ei koskaan tappeluiksi. Ja minä tosiaan suunnittelen keskustelun etukäteen! Enkä näe miksi se olisi huono asia. Huonommin menisi, jos heittäisin ilmoille väitteen hetken mielijohteesta tai vaatisin mieheltä muutosta perustelematta tai miettimättä kummemmin.
Tässä parisuhdekeskustelun kulku minun näkökulmastani:
1. Tajuan, että minua vaivaa jokin tässä suhteessa.
2. Mietin, että mikä kohta tarkalleenottaeen vaivaa ja miksi, ja miten tilanteessa voisi toimia.
3. Suunnittelen parisuhdekeskustelua; milloin on aikaa puhua? Mitkä ovat keskustelun pääkohdat? Miten ilmaisen asiani mahdollisimman selkeästi? Mikä on tärkeintä ja mitä ei tarvitse välttämättä tuoda esille?
4. Nukun parin yön yli ja kertaan asiaa päässäni. Etsin väitöksistäni epäkohtia ja mietin asiaa miehen näkökulmasta. Haluanko muutosta? Olenko reilu? Pyrin ottamaan kaiken huomioon.
5. Tuon asian esille. Keskustelu menee suunnitelmani mukaan, koska olen miettinyt aihetta pitkään ja joka kulmasta. Juttelen ja selitän vaivastani, kunnes uskon, että mies ymmärtää minua. En vaadi ratkaisua tilanteeseen heti, vaan pyydän miestä miettimään asiaa pari päivää.
6. Odottelen pari päivää.
7. Mies tuo asian esille ja kertoo mietteensä. Yleensä keksimme tässä kohtaa hyvän kompromissin.
8. Jos jokin jää vaivaamaan, mietin asiaa taas pari päivää, jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja minäkään en pidä näistä parisuhde'keskusteluista'. Mitä ihmeen keskusteltavaa niissä on? Eläkää se parisuhde, älkääkä analysoiko sitä puhki.
Jos äijä alkaisi tuossa jutustella, et miltä susta nyt tuntuu ja missä vaiheessa meidän parisuhde on, niin juoksisin ja lujaa.
Parisuhdetta tuskin on kauaa jäljellä "elettävänä", jos Pirjoa häiritsee minun alkoholismini mutta hän ei uskalla mainita siitä turhan analysoinnin pelossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna mallisuoritus siitä miten avaat tämän parisuhdekeskusteluyrityksen miehesi kanssa?
?
En valitettavasti osaa antaa mallisuoritusta, en kai muuten asiasta täällä keskustelisi.
Mutta ehkä jonain rentona ja arkisena hetkeä kysyisin: "Hei Pertti, miten meillä menee mielestäsi nyt reilun kolmen vuoden tuntemisen jälkeen?"
Ei kannata ehkä aloittaa ainakaan rentoa keskustelua kysymällä mitä mieltä me olemme asiasta. Kysy mieluummin mitä Pertti on itse mieltä teidän parisuhteesta, miten hänellä menee ja onko hän tyytyväinen niihin asioihin mitä yhdessä teette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko parisuhdekeskustelu sitä, että nainen kertoo kuinka valtavan pettynyt on mieheen?
Jos todella on. Joskin mieluummin sitten niin, että kertoo olevansa pettynyt suhteeseen.
Näin. Minusta on omituista, että miehet aina ottavat tällaisen kannan, että nainen vain valittaa, kun ei ole tyytyväinen mihinkään, mutta mitä se miehen valittamattomuus sitten kertoo. Onko se sitä, että mies on vain aidosti tyytyväinen tilanteeseen vai sitä, että mies ei viitsi valittaa, vaikka mieli tekisikin? Jos kyse on ensimmäisestä, eikö sitä naista voisi sitten kuunnella, jos hän ei ole tehnyt mitään väärin? Ja jos taas kyse on jälkimmäisestä, miksi mies ei voi sanoa, jos jokin on vialla?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli parikymppisenä mies, joka halusi "kattella". Pistin silloin nuoruuden piikkiin, muttei varmaan olisi kannattanut. Kun olimme seurustelleet jo pari vuotta, hän torjui yritykseni keskustella tulevaisuudesta toteamalla, että "Perankin muija olisi halunnut keskustella niitten tulevaisuudesta - mikä teitä muijia vaivaa?". No, viiden "katteluvuoden" jälkeen selvisi, ettei mies halunnut kanssani sitä yhteistä tulevaisuutta, josta ei ollut suostunut keskustelemaan. Opin läksyni kerrasta. Nykyisen miehen kanssa ei tarvinnut paljon "kattella" ja olimme kihloissa jo puoli vuotta seurusteltuamme.
Kaikki ihmiset eivät halua elää päivä kerrallaan, vaan toivovat pitkää liittoa ja lapsia, ja tietävät sen jo suhteen alussa. Toisille se "kattelu" ilman suurempi sitoumuksia on toivottavaa. Ideaalitilanteessa suhteen kumpikin osapuoli haluaa keskenään samoja asioita ja osaa ilmaista sen kysymättäkin. Mutta jos toinen ei kerro oma-aloitteisesti, mitä toivoo suhteelta, kai sitä pitää voida kysyä. Ja suoraan kysymykseen on reilua antaa suora vastaus. Näin kummankaan aikaa ei mene hukkaan suhteessa, joka johtaa joka tapauksessa eroon.
Juuri tätä tarkoitin! Mutta ongelmana onkin juuri tuo, että miten asian tuo esille ilman, että se kuulostaa siltä, että painostaisin kihloihin ym. "Miten näet meidän tulevaisuuden?".
Mies kyllä puhuu yhteisestä tulevaisuudesta välillä ohimennen, esim. kotitalostaan "kun muutat tänne", tai jos alat porsimaan niin voidaan tehdä tätä .. Mutta lähinnä mietin, että miten tosissaan hän on.
Vierailija kirjoitti:
miehellä voi olla tarve purkaa asioita myös jonkun muun kuin sinun kanssasi. Tuo "nyt haluan että asioista puhutaan minulle suoraan" kuulostaa pikemminkin joltain linjaukselta, jonka esimies antaa alaisilleen kuin parisuhteelta. Eiköhän se mies puhu jos on jotain sanottavaa.
Tuo "puhun kun on jotain sanottavaa" on kyllä inhottavaa vallankäyttöä. Yleensä tuollaisen julistuksen antaja kuuntelee kyllä mielellään kun toinen kertoo tunteensa ja ajatuksensa, paljastaa kaikki korttinsa. Sitten kun toinen on "laittanut itsensä likoon" on hyvä ilmoittaa että eipä minulla mitään sanottavaa ole, kerron sitten jos jotain tulee mieleen. Odottele sinä siinä ja kärvistele.
Parisuhteessa, kun huomaa että jonkin asian käsittely on toiselle tärkeää, vähintä mitä voi tehdä on alkaa tutkia niitä omia aivoituksiaan ja kertoa toiselle mihin tulokseen päätyi.
No tuohan on rationaalinen tapa käsitellä asia. Not. Eli järkesi ei riitä ymmärtämään toisen viestiä, joten rationaalinen ratkaisusi asiaan on vähätellä ja mitätöidä viesti, jota olet liian tyhmä ymmärtämään. Ai niin, se ihminen jota vähättelet, on sama henkilö jota sinun kuuluisi rakastaa ja kunnioittaa enemmän kuin ketään muuta maailmassa.
Olen itsekin järkeen turvautuva ihminen mutta olen tajunnut jotain mitä sinä et: rationaalinen ihminen voi olla tyhmä. Järkeensä turvautuvalla ihmisellä on käytössään vain se määrä älyä mitä hänellä on. Ei enempää. Eli joillakin rationaalisilla ihmisillä sitä on käytössä hyvinkin vähän.