Yläkerran Tuula

Savutonta miestä etsi ja itse polttaa. Mikä logiikka?

Vierailija kirjoitti:

Ja löytö sitten seuraavan huollettavan 😕

Se oli jotenkin kaikista surullisin loppu dokumentille...tietääkö kukaan oikeasti mitä Tuulalle kuuluu? Oli symppis nainen ja jäi mietityttämään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juonut aivonsa, tuo Tuulakin. Ei riitä rahkeet muuhun.

Hyväntahtoinen tyyppi tuo tosin on. Mutta niinhän juopotkin yleensä ovat.

No ei kai tuo Tuula ole lähellekään ollut tuon tason alkoholisti kuin toi Esko. Eikä kyllä minusta vaikuta ollenkaan aivonsa juoneelta, vaan kohtuu skarpilta. Hän on vaan sellanen peruskiltti perustuula, joka hakee hyväksyntää hoivaamalla. Noita on Suomi pullollaan ja ihan sellaisiakin, jotka eivät ole koskaan itse juoneet.

Sen verran on Tuula aivonsa juonut, että otti itselleen uuden alkoholistimiehen.

Ei, vaan jatkoi viettinsä varassa, siis hoivaviettinsä. Harmi sinänsä, mutta jos koko elämä on perustunut hoivaamiselle, niin paha sitä on lähteä elämäänsä enää 58 vuotiaana muuttamaan.

Oli hämmentävää katsottavaa kun tuollainen elämäntyyli on itselleni täysin vieras. Saan olla kiitollinen että lapsuuteni ja sukulaisten ja tuttavien elinpiiri ei ollut alkoholin huurustama. Ilmeisesti tuollainen dokumentin kuvaama elämä on Suomessa yllättävän yleistä :/

Miten se loppui? Jäi näkemättä ..

Mistä tiedätte että seuraava mies oli myös juoppo? Sanottiinko siinä? En seurannut tarkasti.

Tuollaisen Tuulan tapaisen hoivaamisvietin omaava estää helposti toista nousemasta jaloilleen. Sen sijaan pitäisi olla tukeva ja ohjata ja jopa vaatia  toista itsenäistymään, niin ettei toinen ole enää riippuvainen hoivaajasta.  Mutta ymmärrän Tuulan toimintaa, koska hän  ei ole saanut kotoaan vanhemmiltaan jämäkän ihmisen mallia. 

Vierailija kirjoitti:

Miten se loppui? Jäi näkemättä ..

Esko kuoli ja jonkun aikaa kuoleman jälkeen Tuula laittoi seuranhakuilmoituksen jollekin deittipalstalle ja ilmeisesti sitä kautta löysi uuden miehen, johon rakastui. Viimeisinä sanoinaan (siis dokumentin, ei oman elämänsä)paljasti , että tässäkin suhteessa on alkoholi mukana.

http://www.vauva.fi/keskustelu/4395481/ketju/tv1_ylakerran_tuula

Tuula oli juonut aivonsa. Ja vielä pahemmin, menettänyt ne juoppojen hyysäämisellä.

Vanhana juoppona, Tuula roikkui juoppopiireissä. Hyysäsi täysjuoppoa.

Jos Tuula ei olisi juonut aivojaan, hän olisi alkanut rakentamaan itselleen parempaa elämää.

Ei pystynyt. Ei kyennyt. Otti uuden juopon ja oli siitä innoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Oli hämmentävää katsottavaa kun tuollainen elämäntyyli on itselleni täysin vieras. Saan olla kiitollinen että lapsuuteni ja sukulaisten ja tuttavien elinpiiri ei ollut alkoholin huurustama. Ilmeisesti tuollainen dokumentin kuvaama elämä on Suomessa yllättävän yleistä :/

Kokolailla vieras itsellenikin, siis oman perheen ja sukulaisten osalta, mutta ei se estänyt tietynlaista ymmärrystä ja myötätuntoa Tuulaa kohtaan, vaikka tottakai ymmärsin, että tuon kaltainen hoivaaminen ei ole hyväksi itselle, eikä hoivan kohteellekaan. 

Surullinen dokumentti kaiken kaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli hämmentävää katsottavaa kun tuollainen elämäntyyli on itselleni täysin vieras. Saan olla kiitollinen että lapsuuteni ja sukulaisten ja tuttavien elinpiiri ei ollut alkoholin huurustama. Ilmeisesti tuollainen dokumentin kuvaama elämä on Suomessa yllättävän yleistä :/

Kokolailla vieras itsellenikin, siis oman perheen ja sukulaisten osalta, mutta ei se estänyt tietynlaista ymmärrystä ja myötätuntoa Tuulaa kohtaan, vaikka tottakai ymmärsin, että tuon kaltainen hoivaaminen ei ole hyväksi itselle, eikä hoivan kohteellekaan. 

Surullinen dokumentti kaiken kaikkiaan.

En minäkään tuommoista elämää ole ikinä todistanut lähisuvussa. Ainoastaan yksi tuttua perhe eli tuon tyyppisiä elämää, vanhoja vanhempien lapsuuden tuttuja jotka luistuivat äärille teille.

Kyllä mun mieleen tämä on vähemmistön elämää, sitä vaan yritetään uskotella ihan muuta ihmisille "suomalaisten juomatavoista"

Ei oo pitkä (pari kk), kun näin Tuulan muistaakseni Pasilassa. Näytti ihan samalta kuin dokkarissa, kun sen takia tunnistin. Ei ollut kännissä tms. eli varmaan ihan hyvin voi.

Ristiritaiset tunteet tuosta jäi. Kun kuitenkin Tuula oli elämää kokenut ihminen, joka vielä pystyi erittelemäänkin heidän tilannettaan, ja kuitenkaan ei pystynyt tai halunnut päästä siitä irti. Ja toisti uudelleen samaa kuviota. Että ehkä hänen elämäänsä ei voi kukaan muukaan muuttaa.

Olipa surullinen dokkari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja löytö sitten seuraavan huollettavan 😕

Se oli jotenkin kaikista surullisin loppu dokumentille...tietääkö kukaan oikeasti mitä Tuulalle kuuluu? Oli symppis nainen ja jäi mietityttämään...

Tämän dokumentin ensi-ilta oli 2015 DocPoint-festivaaleilla, ja siellä oli Tuula esityksen jälkeen kertomassa mitä hänelle kuuluu. Ainakin silloin eli oikein onnellisena parisuhteessa, mutta ei tämän leffan lopussa mainitun alkkismiehen kanssa, vaan jonkun toisen, joka oli myös mukana lavalla. Muistelen, että viina ei kuulunut elämään ja että röökinpoltonkin oli lopettanut muutama kuukausi aiemmin. Tuo oli siis 1,5 vuotta sitten, toivottavasti edelleen kuuluu yhtä hyvää.

Seitsemänkymmentäneljä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja löytö sitten seuraavan huollettavan 😕

Se oli jotenkin kaikista surullisin loppu dokumentille...tietääkö kukaan oikeasti mitä Tuulalle kuuluu? Oli symppis nainen ja jäi mietityttämään...

Tämän dokumentin ensi-ilta oli 2015 DocPoint-festivaaleilla, ja siellä oli Tuula esityksen jälkeen kertomassa mitä hänelle kuuluu. Ainakin silloin eli oikein onnellisena parisuhteessa, mutta ei tämän leffan lopussa mainitun alkkismiehen kanssa, vaan jonkun toisen, joka oli myös mukana lavalla. Muistelen, että viina ei kuulunut elämään ja että röökinpoltonkin oli lopettanut muutama kuukausi aiemmin. Tuo oli siis 1,5 vuotta sitten, toivottavasti edelleen kuuluu yhtä hyvää.

Mukava kuulla, että oli ainakin tuolloin saanut elämänsä kuosiin. Toivottavasti on vielä nykyäänkin elämä hyvässä jamassa. Oli kuitenkin jollain tavalla erittäin sympaattinen ihminen tuossa dokumentissa, vaikka elämä ei kovin hymyillytkään.

Minusta tuon Tuulan ja vastaavien marttyyriasenne on tosi oksettava. Mikään pakkohan hänen ei ole hyysätä ketään, miksi hänen pitäisi sitten saada siitä arvostusta. Uskon, että heidän kahdenkeskinen elämänsä on ollut helvettiä Eskolle. Mitään ei voi tehdä, mihinkään mennä, ei edes puhua puhelimessa, ilman, että Tuula puuttui joka asiaan, nalkutti ja kälkätti aamusta iltaan ja haukkui Eskoa pitkin kyliä. Välillä ällösti nuoleskeli Eskoa. Mitään vapautta ei Eskolla tosiaan ollut, Kyllä tuontapaisia  aviopareja on pilvin pimein, Kun toinen puoliso on saatu hengiltä, hän muuttuukin muistoissa maailman ihmeellisemmäksi mieheksi, jonka ihanuutta mahdollinen uusi puoliso saa yhtenään kuulla. 

Jos heidän asunto on muka juoppokämppä, niin missä pumpulissa oot kasvanut. Et ole ns. juoppokämppää

nähnytkään. Ihan normi siisti asunto. Mut kans kiinnostais tietää mitä Tuulalle nykyään kuuluu??

Minulta täydet respectit Tuulalle ja kaltaisilleen. Minä en usko, että tuo on mikään surkea riippuvuus (läheis-sellainen) tai pakonomainen psyykkinen kuvio menneisyydestä. Minä uskon, että kyse on rakkaudesta ja aidosta vahvuudesta. Siitä, että näkee siinä juopossakin rakastettavan ihmisen. Ehkä vähän säälittävässä ja rasittavassakin tilassa olevan, mutta ihmisen, pohjimmiltaan rakastettavan. Olihan Tuula itsekin ollut alkoholisti ja ymmärsi mitä alkoholi ihmiselle tekee, mutta että silti se sama ihminen siellä on alla vaikka olisi kuset housussa ja puhe sössötystä. On suurta rakkautta nähdä pinnan iljettävyyden läpi sydämeen ja jaksaa uskoa ja toivoa.

Nykyään ihannoidaan toisenlaista elämää, sellaista joka eletään vain itselle. Jos kumppani on tavalla tai toisella raskas, sanotaan että hän pilaa elämän ja pitää lähteä. Toiset vaan rakastavat niin paljon, että jaksavat läpi raskaidenkin aikojen. Nykyään näitä halveksitaan ja sanotaan läheisriippuvaisiksi, mutta minä arvostan heitä todella. Itselläni ei ehkä olisi voimia eikä kärsivällisyyttä Tuulan elämään, mutta ihailen niitä joilla on.