Lue keskustelun säännöt.
Olen tunne-elämältäni epävakaa personnallisuus sekä minulla on impulsiivinen häiriötyyppi. KYSY!
01.08.2016 |
Saat kysyä mitä vaan! Diagnoosit ovat virallisia.
Kommentit (27)
Tää on vähän ot mutta ihmiset usein tuppaavat lässyttämään että "Ihan normaaliahan tuo on" kun epävakaa kuvaa mielialan vaihtelujaan. Ei tajuta että siinä ei ole kyse mistään "normaalista" fiilisten ailahtelusta vaan tunteet ovat tosi voimakkaita ja saattavat vaihtua ääripäästä toiseen hetkessä. Eikä se aina näy ulospäin.
Mutta kysymykseen: käytkö terapiassa tai onko sulla lääkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aikuis pyskiatrisessa sairaalassa joten ovat virallisia. Minulla on kaksi lasta. Impulsiivuus näkyy arjessa esim. päätän sekunnissa, että nyt rupean pesemään maton, laitan pesuun sohvan kankaat, järjestän kaapin joka on ollut "rauhassa" monta vuotta.
Ei kuulosta pahalta. Jospa sinulla onkin ADHD?
Nuo oli vain yksittäisiä tapahtumia. Ymmärrän ite olevani epävakaa. Toi paljon eläämääni ku vihdoin ymmärsin mikä minua vaivaa. Kun sain diagnoosin katsoin netistä mitä tarkoittaa epävakaa-persoonallisuus. Se oli iahn kuin ois omasta elämästä lukenut.
Niin minäkin, mutta olen selvinnyt elämästä hengissä ja onneksi enää ei ole montaa vuotta jäljellä:DD
On normaali lapsi ja kk-tutkinto,mutta koskaan en selvinnyt parisuhteessa.Kaikenlaisia meitä tänne mahtuu.
Käyn terapiassa ja on lääkitys, aika vahvakin. Hillinnyt oireita aika paljon, sain lamictal lääkityksen ja mieskin sanoi parin kk päästä etten ole edes sama ihminen kuin silloin (en vetänyt kilareita joka asiasta). Siis hyvällä tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Tää on vähän ot mutta ihmiset usein tuppaavat lässyttämään että "Ihan normaaliahan tuo on" kun epävakaa kuvaa mielialan vaihtelujaan. Ei tajuta että siinä ei ole kyse mistään "normaalista" fiilisten ailahtelusta vaan tunteet ovat tosi voimakkaita ja saattavat vaihtua ääripäästä toiseen hetkessä. Eikä se aina näy ulospäin.
Mutta kysymykseen: käytkö terapiassa tai onko sulla lääkitystä?
En ole ap mutta itseäni epävakaana ärsyttää se että ihmiset ei tajua että niin positiiviset kun negatiiviset tunteet ovat jtn sata kertaa voimakkaampia ku normisti. Jos onnistun jossain niin saatan innostua niin paljon että puhun siitä muiden jo kyllästyessä juttuihin, rakastun yleensä tosi palavasti myös. Negatiiviset asiat saa yleensä minut ihan sekaisin esim mustasukkaisuus, ymmärrän terveellä järjellä että se menee yli mutta tunne vain kasvaa isoksi pahaksi möykyksi ja se möykky saastuttaa mielen ja sitten taas vihaan itseäni kun käyttäydyn niin ja taas mennään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on vähän ot mutta ihmiset usein tuppaavat lässyttämään että "Ihan normaaliahan tuo on" kun epävakaa kuvaa mielialan vaihtelujaan. Ei tajuta että siinä ei ole kyse mistään "normaalista" fiilisten ailahtelusta vaan tunteet ovat tosi voimakkaita ja saattavat vaihtua ääripäästä toiseen hetkessä. Eikä se aina näy ulospäin.
Mutta kysymykseen: käytkö terapiassa tai onko sulla lääkitystä?
En ole ap mutta itseäni epävakaana ärsyttää se että ihmiset ei tajua että niin positiiviset kun negatiiviset tunteet ovat jtn sata kertaa voimakkaampia ku normisti. Jos onnistun jossain niin saatan innostua niin paljon että puhun siitä muiden jo kyllästyessä juttuihin, rakastun yleensä tosi palavasti myös. Negatiiviset asiat saa yleensä minut ihan sekaisin esim mustasukkaisuus, ymmärrän terveellä järjellä että se menee yli mutta tunne vain kasvaa isoksi pahaksi möykyksi ja se möykky saastuttaa mielen ja sitten taas vihaan itseäni kun käyttäydyn niin ja taas mennään..
Sama minulla,enkä ole myöskään ap:) En viitsi enää yrittää selittää läheisilleni ongelmiani kun eivät tajua että näiden voimakkaiden tunteiden kanssa mikään ei ole yksinkertaista/helppoa. Yhdellä tutullani on selvästi ongelmia uskoa koko (diagnosoidun)persoonallisuushäiriön olemassaoloa koska olen suht hillitty. Hän ei vaan tunne minua kovin hyvin.Vain todella läheisissä ihmissuhteissa pääsee näkemään käyttäytymiseni koko kirjon.
Otan itseeni. Välillä unohdan ikävät kommentit ja väillä ne tuntuu niinkuin ne olisi justiin päälle "syljetty". En pysty vaikuttamaan asiaa esim. ahdistus. Tiedän järjellä, että turhaan ahdistelen vanhoista kommenteista, mutta minkäs teet. Ne on nykypäivää. Toisaalta on aika-jaksoja joita en muista lainkaan. Minultakin on muutama kuukausi hävinnyt kokonaan, en muista millään mitä silloin on tapahtunut.
Avopuolisoni kyllä tietää heikkouteni ja on silti rinnallani. Olen kyllä sanonut, että saisit paremman, mutta pysyy vahvasti rinnalla. Kiitos hänelle!