Millä tavalla laihduit parhaiten?

Kaloreita noin niinkuin summittaisesti laskemalla. Koska vaikka painoin "parhaimmillaan" liki 130kg, niin olen normaalielämässä silti osannut aina syödä sen verran mitä kulutus vaatii. Kilot tulivat kaikkein selitysten äitien (😂) mukana, eli kortisoni toi yhteensä n.30kg, joista parikymmentä ensimmäistä kahdessa kuukaudessa ja vakavan masennuksen myötä loput. Silloin tosin omat tottumukset toivat ne kilot, mutta enpä siitä juurikaan piitannut, koska pahimmillaan näin jo itsemurhan ainoana ratkaisuna.

Mutta tosiaan, normaalielämässä paino on aina pysynyt parin kilon sisällä siitä, mitä se sillä hetkellä onkin ollut. Laihtuminen taas vaatii tosiaan sen, että suurinpiirtein tiedän päivittäisten ruokien energiamäärän.

Alkuun laihdutin pääsääntöisesti vain ruokavaliolla. Eli siihen asti kun se tuotti tulosta. Jossain vaiheessa sitten otin mukaan säännöllisen liikunnan, ettei energiamääriä tarvitse laskea liian alas, pitkään kestäneestä jumivaiheesta pääsin eroon tällä.

Ja merkittävää oli myös se, että rakensin ruokarytmin mukailemaan omaa luonnollista rytmiäni ja unohdin nämä yleispätevät neuvot. Syön noin kolmesti päivässä ja mahan täyteen - kokeilin myös tätä viisi-kuusi kertaa päivässä pientä ateriaa, siinä meni metsään, koska pienet ateriat vain ylläpitivät jatkuvaa nälkää. Fyysisesti aktiivisimpina päivinä tosin voin lisätä vielä jonkun välipalan ja ihan laiskapäivinä voi riittää kaksi isompaa ateriaa + välipala. Ja syön nälän mukaan, en kellon: eli jos jossakin välissä tulee vaikka viisikin tuntia, ettei ole nälkä, niin en väkisin syö. Ja iltapala on yksi niistä päivän "pääaterioista" koska olen nälkäisempi illalla kuin esim. Aamu- tai iltapäivällä. Tämä myös vähentää itsellä niitä mahdollisia naposteluhaluja nälkään, jos väkisin pitäisin kiinni siitä, ettei illalla enää saa syödä.

Tänä päivänä olen tyytyväinen 71-kiloinen, vielä on normaalipainoon jokunen kilo jäljellä. Hankaluuksia ei oikeastaan ole ollut sen jälkeen, kun löysin itselleni optimaalisen ruokavalion ja -rytmin. N. 80 kilon kohdalla oleva jumi oli ainoa paha paikka, koska tosi isona sain laihduttaessakin syödä paljon, mutta sitten olisi tosiaa pelkällä ruokavaliolla joutunut jo sen verran alhaisiin energiamääriin etten enää voinut oikein hyvin.

Hirveä romaani, mutta en osaa selittää lyhyesti😂

Laihduin ilman yrittämistä 67kg -> 55kg kun muutin Lontooseen. Syitä tähän uskoakseni olivat:

- Kävelyn lisääntyminen. Kävelin joka paikkaan, yliopistolle matkaa oli 1,5km joten joka aamu kiirellä reipas kävely sinne. Muutenkin Lontoossa niin paljon tekemistä ja elämä silloin kovin aktiivista niin kävelyä tuli paikasta toiseen useita kilometrejä päivässä.

- Kevyt aamupala. Kävelin aina tyhjällä vatsalla koululle ja join vain kahvin soijamaidolla ennen ensimmäistä luentoa. Lounaan söin sitten mahdollisimman aikaisin. Tiedän ettei ehkä sovi jokaiselle mutta toimi minulla todella hyvin! Varsinkin etelä-eurooppaisilla ystävilläni oli samanlainen ruokarytmi luonnostaan.

- Ravintoloissa syönnin lisääntyminen. Voi kuulostaa oudolta mutta ennen muuttoa ongelmani olivat annoskoot. En osannut hillitä itseäni, söin nopeasti ja joka aterian jälkeen oli hirveä ähky. Ravintolassa oli helppo valita joku suht terveellinen annos ja syödä hitaasti seurustellen sen verran kunnes tuli täyteen. Lontoossa on yleisestikin ihan ok pienet annokset monessa paikassa, ihan eri kuin jossain jenkeissä.

- Kasvis- ja vegaaniruuan lisääntyminen.

Muuten elin samalla lailla kun Suomessa asuessani, urheilin satunnaisesti mutta kävin juhlimassa useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokeilin kaikenlaista: karppausta, laillistettua ravitsemusterapeuttia, omin avuin nutraamista (laihduin nopeasti, mutta lihoin vuodessa takaisin), paleodieettiä, 1200 kcal kalorilaskentaa. Aina onnistuin laihtumaan 10-15 kg ja sitten tuli väsy ja aloin lihoa takaisin. 

Lopulta pääsin paino-ongelmastani paljon parjatulla Cambridge-dieetillä. Mulle vaan nopea rykäisy pussiruoalla yhdistettynä valmentajan säännöllisiin tapaamisiin ja ohjattuun vähittäiseen palaamiseen normiruokaan oli se juttu joka toimi. 

Paljonko laihduit ja kauanko siitä on aikaa?

Itselläni toimi se, että söin enemmän ja useammin. Aamupalan opettelu oli haastavinta.

Laihdutin yhteensä 27 kg, ja saavutin tavoitteeni 15.8.2013 eli kolmisen vuotta sitten. Tuon jälkeen vielä valmentajan seurannassa puolisen vuotta mentiin, valvottiin ettei paino lähde nousemaan tai tottumukset palaamaan vanhaan. 

Itselläni muuten ratkaisu on ollut juuri päinvastainen, eli jätin aamupalan (joka aina olikin inhottanut) sekä välipalat pois. Huomasin, etten kaipaa niitä ollenkaan, ja ne pois jättämällä saan riittävän vähän kaloreita niin etten liho. Syön nykyisin vain lounaan ja erittäin tukevan päivällisen myöhään illalla, ilman välipaloja. Toimii mulla erinomaisesti.

näin me ollaan erilaisia, ennen mä söin kerran tai kaksi päivässä, nyt syö 3-4 kertaa päivässä ja määrällisesti myös enemmän. Mun aineenvaihdunta toimii näin paremmin. - 20kg

Vierailija kirjoitti:

5:2 -systeemillä. Tarkoitus oli pudottaa n. 10 kg, mutta lähtivät niin vaivattomasti, että päätin jatkaa hiukan lisää, ja vielä 4 kg putosi. Onpahan vähän marginaalia! Ensi kuussa tulee kaksi vuotta täyteen siitä kun pääsin ihannepainooni, eivätkä kilot ole tulleet takaisin.

Kerro lisää. Mitä söit ns. paastopäivinä ja mitä muuten? Olitko kokonaan ilman herkkuja ja kuinka kauan? Oliko paastopäivät vaikeita, tuliko fyysisiä oireita (huimausta jne) ja tuliko paaston jälkeen hillitön halu ahmintaan?

Itseäni kiinnostaisi kokeilla, mutta haluaisin lisää tietoa sellaiselta, joka on oikeasti laihtunut tällä pysyvästi.

Anoreksia. 57kg -> 37kg puolessa vuodessa, pituutta 170cm ja ikää tuolloin 15v. Nyt 52kg ja tavoitteena saada muutamia kiloja pois, mutta ei vaan tahdo onnistua. Kroppa ilmoittaa heti jos vs laskee liikaa ym. Viime kesänä olin 48kg mutta hitto.

Vierailija kirjoitti:

Sädehoidot.

:D Ei saisi nauraa mutta en voinut sille mitään.

Nutraamalla. Liki 40 kg, poissa ovat koristeet kilot pysyneet yli 6 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Nutraamalla. Liki 40 kg, poissa ovat koristeet kilot pysyneet yli 6 vuotta.

??

Kalorien laskenta yhdistettynä pätkäpaastoon. (Syön kaiken ravinnon noin kello 11-20 välillä.) Kalorien laskeminen tekee kaikesta ruoasta sallittua tietyissä puitteissa ja pätkäpaasto pitää kylläisenä ja sopii vuorokausirytmiin siinäkin mielessä, että vasta lounasaikaan mulle alkaa luonnostaankin tulla nälkä.

Eikä ahdista ajatella, että tällä tavalla pitäisi syödä loppuelämä, se on tärkeintä.

Alku-valmennus. En uskonut siihen mutta niinpä vain toimi kohdallani. Ongelmana on nyt vain se että lihan määrä ällöttää, smoothiet tulee korvista ulos ja leipää ja pastaa tekee mieli. Mutta kaikkea ei voi saada.

Aloin käyttämään aikaa ja vaivaa oikeasti hyvänmakuisen, terveellisen ruoan valmistukseen. Tein päivittäin sellasia salaatteja joista tykkäsin, söin vaan niitä hedelmiä joista pidin, ahmin pähkinöitä karkkien tilalla. Jätin suosiolla pois ruoat joista en pitänyt. (Hiiteen puolalaiset vetiset markettiomenat ja puisevat porkkanatikut, en koske.) En ollut turhan ankara itselleni, söin pari kertaa viikossa rivin suklaata tai join lasin limsaa. Sallin itselleni normaalin kotiruoan tyyliin perunat ja lihapullat, maustoin ruokia kermalla ja voilla (kohtuudella). En syönyt tolkuttomia määriä. Söin, ja syön kolme kertaa päivässä koska se sopii hitaalle aineenvaihdunnalleni paremmin. Jos teki hirveästi mieli makeaa, söin jotain ihan pientä, tyyliin tikkarin, hyvällä omallatunnolla. Vieraisilla söin sitten luvan kanssa vähän enemmän. En varastoinut mitään makeita juttuja "varalle" kotiini, mulla on itsekuri sellasista pidättäytymisen suhteen nollissa.

Annoin itselleni vuoden aikaa laihtua kymmenen kiloa; moni varmasti saisi saman pois nopeamminkin mutta itsellä tuli kilot vuosien mittaan takaisin kun aikanaan yhdessä kesässä tiputin mainitun määrän, niin tiesin mitä siitä itsellä seuraa jos en varo. Harrastin vaan sellaista mistä pidin. Aloitin juoksun Zombies, run! -sovelluksen avulla ( :D ), pelasin sulkapalloa, pyöräilin. Kävelin kaksi tuntia päivässä. Kesällä oli helppo alottaa. Kirjasin päiväkirjaan, paljonko suunnilleen kulutin kaloreita päivässä, ja aina kun tuli kilo täyteen menin peilin eteen ja nautin muuttuvista maisemista. Heitin vaa'an varastoon, päätin etten ahdista itseäni nurkkaan aamupainoja orjallisesti seuraamalla. Hyväksyin, että en laihdu parissa viikossa.

Mitenkähän tän nyt voisi tiivistää? Tein laihduttamisesta itselleni tosi hauskaa. Nautin edistyksestä ja sain motivaatiota tulosten näkemisestä. Tärkeä tekijä oli, että olin realistinen tavoitteideni kanssa. Aiemmin oli hirveitä tavoitteita tyyliin kilo viikossa, enkä laihtunut. Nyt etenin omaan tahtiin hyvällä ajalla ja niinpä vaan kilot putosi kuin ihmeen kautta määräajassa. Se innosti jatkamaan läpi vuoden.

Cambridge toimi minullakin, mutta en siitä huolimatta enää aloittaisi sitä uudelleen. Kamalan kallista, eivätkä ne pussiruoat pidemmän päälle ole sitä ravintoa, mitä keholleni haluan. Olen kokeillut monenlaisia dieettejä, mutta vasta Cambridgellä sain pysyvää tulosta aikaan. Laihduin yhteensä 15 kiloa, joista vuodessa on tullut takaisin kolme. Ne tulivat pian sen jälkeen, kun siirryin tavalliseen ruokavalioon ja loput ovat pysyneet poissa. 

Minulla on vielä jäljellä Cambidge-pusseja ja patukoita, mutta taitavat jäädä syömättä, vaikka pudotettavaa olisi vielä muutama kilo. En usko, että ateriakorvikkeet itsessään ovat dieetin salaisuus, vaan säännölliset valmentajan tapaamiset. Kun tietää menevänsä punnitukseen ja tapaamaan tsemppaavaa valmentajaa viikon tai parin välein, on ihan erilainen motivaatio pysyä dieetillä ja saada aikaan tuloksia. Itsenäisesti en olisi varmasti näihin lukemiin päässyt siinä ajassa.

Aion seuraavaksi kokeilla vähäkalorisen ruokavalion (terveellistä ja puhdasta ruokaa, ei korvikkeita) yhdistämistä PT-valmennukseen. 

Käymällä salilla kolmesti viikossa ja lenkillä kolmesti viikossa. Ei ollut haastavaa, haastavampaa olisi ollut olla laihtumatta.

Raskaus. Sitä ennen olin jatkuvasti ollut jollain dieetillä, mutta kun raskaus oli hyvä tekosyy syödä mitä huvittaa eikä tarvinnut laihduttaa niin stressi loppui. Ei kuitenkaan tehnyt mieli mitään sontaa vaan oikeaa ruokaa esim. Kanaa, naudan lihaa, kalaa, rasvaisia maitotuotteita (täysmaito ja juustot) ja voita/avokadoa/pähkinöitä/siemeniä, paljon erilaisia kasviksia, marjoja ja ruisleipää.

Myös tulee liikuttua huomaamattaan enemmän kun on kaikkia vauvajuttuja eikä olo ole niin tukkoinen. Syön n. 3h välein automaattisesti, alkuun tiheämmin kun oli huono olo. Vauva kehittynyt laihtumisestani huolimatta ihan normaalisti ja kumpikin ollaan terveitä. Veden juonti on myös auttanut pysymään virkeänä.

Imetys toki pelottaa, jos ei jaksakaan syödä kun nyt jo aivan ähkyssä joka aterian jälkeen.

Neuvolassa ihmettelivät kun -3kg vaikka painon olisi tässä vaiheessa normaalisti kuulunut nousta jo n. 10kg.

Varmaan stressi oli se joka piti kropan jumissa ja vähärasvainen/-energinen ruokavalio yhdistettynä liialliseen liikuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5:2 -systeemillä. Tarkoitus oli pudottaa n. 10 kg, mutta lähtivät niin vaivattomasti, että päätin jatkaa hiukan lisää, ja vielä 4 kg putosi. Onpahan vähän marginaalia! Ensi kuussa tulee kaksi vuotta täyteen siitä kun pääsin ihannepainooni, eivätkä kilot ole tulleet takaisin.

Kerro lisää. Mitä söit ns. paastopäivinä ja mitä muuten? Olitko kokonaan ilman herkkuja ja kuinka kauan? Oliko paastopäivät vaikeita, tuliko fyysisiä oireita (huimausta jne) ja tuliko paaston jälkeen hillitön halu ahmintaan?

Itseäni kiinnostaisi kokeilla, mutta haluaisin lisää tietoa sellaiselta, joka on oikeasti laihtunut tällä pysyvästi.

Paastopäivinä satsasin proteiineihin ja vihanneksiin ja marjoihin. Eli salaatin lisäksi esim. kanaa, munia, raejuustoa, rahkaa. Paastopäivän ruokalista saattoi olla vaikkapa tällainen: aamupäivällä cappuccino kevytmaidosta. Ei muuta aamupalaa, tuo piti hyvin nälän pitkälle iltapäivään. Päivän pääateria pariloitu broilerin rintafile tai yrttimunakas, raejuustoa, paljon vihanneksia, jälkkäriksi rahkaa ja marjoja. Iltapala maitokahvi, rahkaa + marjoja (onneksi tykkään ihan oikeasti rahkasta, ei tarvitse pakolla syödä :)) Runsaasti vettä päivän mittaan!

En saanut mitään fyysisiä oireita paastopäivinä. Ihan alussa välillä nälkä vaivasi hiukan, mutta se loppui hyvin pian. Välipäivinä söin ihan normaalisti, myös herkkuja (suklaata ja jäätelöä lähinnä). En pyrkinyt tietoisesti vähentämään syömisiäni, mutta melko pian huomasin annoskokojen pienentyneen itsestään.

Ensimmäisen 10 kg:n pudottamiseen meni n. 6 kk, eli vauhti oli maltillinen. Loput 4 lähtivät pikkuhiljaa ylläpidolla (6 : 1) sen kummemmin yrittämättä. Nykyisin käyn vaa'alla kerran viikossa, ja jos paino osoittaa nousemisen merkkejä (pari kertaa on käynyt niin), pidän yhden paastopäivän ja homma on taas hanskassa.

Tämän vaivattomampaa laihdutusta ei ole olemassakaan! Systeemi on joustava: jos suunnittelemalleni paastopäivälle tuli esim. illalliskutsu, menin iloisena ja nautin, paastopäivän pidin sitten seuraavana päivänä. Mistään ei tarvinnut pitkiä aikoja - tai lopullisesti! - kieltäytyä.

.

Vierailija kirjoitti:

Käymällä salilla kolmesti viikossa ja lenkillä kolmesti viikossa. Ei ollut haastavaa, haastavampaa olisi ollut olla laihtumatta.

Mitä söit pääpiirteittäin?

Trauma. Lopetin syömisen, meni ruokahalu. -7kg kuukaudessa ja alipainon puolelle tipahdin.

Syömällä kaksi isompaa ateriaa päivässä. Omalla kohdallani ei toimi se "monta pientä ateriaa parin tunnin välein" -suositus, koska olen silloin nälkäinen koko ajan, ja mietin vain ruokaa. Mutta jos syön päivässä kaksi isompaa ateriaa (kerralla n. 600-800 kaloria), niin nälkä pysyy pois, enkä edes ajattele ruokaa. Välipaloja en syö ollenkaan. Tällä tavalla laihduin 25 kiloa, ja kilot ovat myös pysyneet pois.

Ahdistus aviokriisissä tehokas