Kun ihmeteltiin miksi helsinkiläisnaisten on vaikeaa löytää miestä

Aika hyvin valittu miehet treffeille. Ja nyt varmaan ihan pokalla väität, että jokaisella oli hyvä ja mielenkiintoinen profiili ja kirjoittelivat asiallisesti. Kun totuus on, että valkkasit pelkän ulkonäön perusteella ukkoja ja paskaahan sieltä tuli :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä haukutaan nirsoksi. No sinkuksi minä taidan joka tapauksessa jäädä, työt ja opiskelut on täällä niin ei voi muuallekaan tuosta vaan lähteä.

N31

Niinpä! Ei minun nykyinen miehenikään ole mikään rikas adonis, vaan ihan tavallinen duunarihommissa oleva suomalaismies. Ja hän on minulle ihan täydellinen sellaisenaan. Ainakin voin sanoa, että nuo treffailukokemukset opettivat minua arvostamaan vielä enemmän IHAN TAVALLISIA miehiä!

-ap

Joku hyöty nettideitistäkin sitten, tavallisille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan yleisesti, että maaseudulta löytää enemmän jalat maassa olevia ja tasapainoisempia tyyppejä. Heitä vaivaa enimmäkseen yksinäisyys -> naisen puute; naisen kuitenkin ilmestyessä ja osoittaessa hiukankin kiinnostusta niin alkavasta alkoholistista voi saada loistavan puolison naisen läsnäolon vaikutuksesta.

Niin ja kannattaa muistaa, että suurin osa suomalaisista asuu kaupungeissa tai ainakin suomalaisen määritelmän mukaan. Monelle se Kehä 3 on maaseudun ja kaupungin raja.

Kehä 1 ennemmin, vaikka senkin sisään mahtuu landea

Oikeastaan Bulevardi.

Aivan ulkorajana Tullipuomin Shelli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron omista treffailukokemuksistani sinkkuajoiltani. Olen hoikka, korkeasti koulutettu, itsenäisesti toimeentuleva, nätti, sosiaalinen nainen, joka ei ravaa baareissa joka viikonloppu. "Vaatimukseni" miehelle olivat: minua pidempi (edes 2 senttiä), taloudellisesti toimeentuleva, ei päihdeongelmia, huumorintajua sekä itseluottamusta pitäisi löytyä. Kävin ainakin 20 eri miehen kanssa treffeillä ja osaa tapailin jonkun aikaa. Nämä miehet olivat kaikki ikähaarukassa 25-35. Tällaisia tuli vastaan:

- useampi velkaantunut mies, joka lainasi minulta jatkuvasti rahaa (joita en lopulta edes saanut takaisin)

- yksi alkoholiongelmainen

- muutama mies, joilla oli erilaisia seksuaalisia ongelmia, kuten laukeaminen ennen kuin edes ehditään yhdyntään asti

- narsisti, joka haukkui kaikkea minussa ja vaati minua laihduttamaan lisää, vaikka olin jo varsin hoikka

- väkivaltainen tapaus

- useampi katkeroitunut valittaja, jonka mielestä "kaikki naiset ovat perseestä" ja oman elämän ongelmat johtuvat aina muista ihmisistä

- useampi mies, jotka olivat vielä kiinni eksässään ja haikailivat eksänsä perään, eli olin heille laastari

- ainakin 3 miestä, jotka eivät puhuneet juuri mitään, eivät koskaan edes hymyilleet eivätkä todellakaan nauraneet millekään. Käyttivät suurimman osan ajastaan videopelien pelaamiseen ja koneella räpeltelyyn

- ainakin 4 miestä, jotka tapailumme aikana harrastivat seksiä useampien muiden naisten kanssa

- yksi tapaus, jota ei kiinnostanut seurustelu vaan halusi saada lapsen. HETI. Millään muulla ei ollut väliä

- yksi uskovainen, jonka mielestä seksi ja läheisyys olivat saastaisia asioita. Muutenkin sulkeutunut tyyppi

- 2 miestä, jotka halusivat jatkuvasti puhua tunteista ja vaativat minua jo ensimmäisellä tapailuviikolla kertomaan, että rakastan heitä enkä aio "jättää" heitä koskaan. Toinen taisi peräti kosiakin.

- useampi, jotka etsivät vain panopuuta

Että sellaista.

Onneksi tapasin lopulta pk-seudun ulkopuolelta ihanan miehen.

En jaksanut lukea pidemmällä kuin sen, että suhteen ratkaisee kaksi senttiä pituutta. Oot tusinabimbo, jonka horinoita ei tarvi onneksi kuunnella koskaan missään.

Oisit jatkanu, heti perään tuli taloudellisesti toimeentuleva. Sitä voi vaan arvailla mitä se oikeasti tarkoittaa, 30k/v? 50k/v? 70k/v?

Ai niin, näitä asioita ei saa missään nimessä täsmentää ja konkretisoida.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan yleisesti, että maaseudulta löytää enemmän jalat maassa olevia ja tasapainoisempia tyyppejä. Heitä vaivaa enimmäkseen yksinäisyys -> naisen puute; naisen kuitenkin ilmestyessä ja osoittaessa hiukankin kiinnostusta niin alkavasta alkoholistista voi saada loistavan puolison naisen läsnäolon vaikutuksesta.

Alkoholisoituminenko on itsestään selvä asia maaseudulla asuvalla yksinäisellä miehellä?

Alkottomiahan ei voi olla, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä haukutaan nirsoksi. No sinkuksi minä taidan joka tapauksessa jäädä, työt ja opiskelut on täällä niin ei voi muuallekaan tuosta vaan lähteä.

N31

Niin ja siis harmittaa tosi paljon senkin takia, että haluaisin jossain vaiheessa lapsen. No toki lapsen voi hankkia ilman miestä, mutta millaista se sitten on olla totaaliyksinhuoltaja...

N31

Tuon jos teet niin sillä ainakin varmistat sen että jäät totaalisesti yksin, ei kukaan halua yhäriä.

Äläpä valehtele peräkammarinpoika.

Minä tein lapsen ilman miestä ja kun se oli vähän vanhempi, tapasin ihanan miehen ja mentiin naimisiin.

Up

Naisten ongelmat miesten valinnassa poistuisivat sillä että Suomeen tulisi 200-300 tuhatta pariutumisikäistä naista. Ei ehtisi miettiä mitään hölmöjä kriteerejä ja mieskin tulisi otettua kauan ennen kuin biologinen kello nuukahtaisi.

Vierailija kirjoitti:

Jei, mun aloitus on saanut huomiota. No joo.

Ikäviä kokemuksia sulla AP on ollut ja mun tarkoitus sillä aloituksella ei ollut syyllistää naisia. Ihmettelen vain kun täällä niitä avauksia tosiaan melko usein näkee. Siinä keskustelussa tuli esiin pari seikkaa, joille voi ehkä antaa jotain arvoa.

Naisen suusta: Liikaa tarjontaa ja sitten kukaan ei enää kelpaa kenellekään.

Miehen suusta: Helsingissä on liika "vihervassereita" eli oisko jotain arvomaailman kohtaamis ongelmia.

AP, onnittelut parisuhteesta!

N31, oletko yrittänyt saada miestä muualta päin Suomea, ehkä joku vois sitten muuttaa sinne kun näkis millanen helmi siellä odottaa?

t. sen toisen ketjun aloittaja

Tartun tohon arvomaailmajuttuun. Omassa tuttavapiirissä (Hki) oikeastaan kaikki naiset on "vihervassareita", miehet taas maahanmuuttokriittisiä tai äärikokoomuslaisia tms, mutta siis täysin päinvastaiset arvomaailmat. Ja sekä naisissa että miehissä sinkut suree sitä että eivät löydä ketään "sopivaa", tai joka heidätt "huolisi". Ja miehet haukkuu kaikkia vihervassareita suunnilleen joka toisessa lauseessa, jos puhe kääntyy yhteiskuntaan tms ja naiset juoksee turvapaikanhakijoita tervetulotoivottavissa mielenilmauksissa. Ulkonäöllisesti ja luonteen puolesta noista voisi syntyä oikein hyviä pariskuntia, mutta kun arvot on niin päinvastaiset ja ääneen halveksutaan toisten arvoja niin eihän siitä mitään tule. Lienee Helsingin ongelma tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jei, mun aloitus on saanut huomiota. No joo.

Ikäviä kokemuksia sulla AP on ollut ja mun tarkoitus sillä aloituksella ei ollut syyllistää naisia. Ihmettelen vain kun täällä niitä avauksia tosiaan melko usein näkee. Siinä keskustelussa tuli esiin pari seikkaa, joille voi ehkä antaa jotain arvoa.

Naisen suusta: Liikaa tarjontaa ja sitten kukaan ei enää kelpaa kenellekään.

Miehen suusta: Helsingissä on liika "vihervassereita" eli oisko jotain arvomaailman kohtaamis ongelmia.

AP, onnittelut parisuhteesta!

N31, oletko yrittänyt saada miestä muualta päin Suomea, ehkä joku vois sitten muuttaa sinne kun näkis millanen helmi siellä odottaa?

t. sen toisen ketjun aloittaja

Tartun tohon arvomaailmajuttuun. Omassa tuttavapiirissä (Hki) oikeastaan kaikki naiset on "vihervassareita", miehet taas maahanmuuttokriittisiä tai äärikokoomuslaisia tms, mutta siis täysin päinvastaiset arvomaailmat. Ja sekä naisissa että miehissä sinkut suree sitä että eivät löydä ketään "sopivaa", tai joka heidätt "huolisi". Ja miehet haukkuu kaikkia vihervassareita suunnilleen joka toisessa lauseessa, jos puhe kääntyy yhteiskuntaan tms ja naiset juoksee turvapaikanhakijoita tervetulotoivottavissa mielenilmauksissa. Ulkonäöllisesti ja luonteen puolesta noista voisi syntyä oikein hyviä pariskuntia, mutta kun arvot on niin päinvastaiset ja ääneen halveksutaan toisten arvoja niin eihän siitä mitään tule. Lienee Helsingin ongelma tämä.

Ehkä ääripäistät, mutta ongelma on erityisesti se, ettei voida hyväksyä muunlaista näkökantaa, kuin se oma. Ja että periaatteessa tarjontaa kyllä on, muttei tiedetä mitä halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä sitten päätin luovuttaa ja elää ilman miehiä. Eipä ole yhtään huono päätös ollut. Seksittömyyteenkin sopeutuu vuodessa-parissa kunhan ei pidä kehon himoja yllä fantasioimalla tai masturboimalla, vaan vain kärvistelee himonsa läpi kunnes ne loppuvat.

Eli muutit nunnaluostariin?

Tämä oli ongelma jo 10 v sitten kun olin sinkku. Luulin, että en itse ollut tarpeeksi "tasokas", mutta faktahan oli, että samoja ongelmia oli kaikilla opiskelukavereillani. Paitsi niillä, jotka olivat tavanneet miehensä jo teininä. Miehiä oli tiedekunnassa paljon vähemmän kuin naisia, joten seuraa piti etsiä opiskelukuvioiden ulkopuolelta. Baarista ja netistä, pikadeiteilläkin kävin.

Mun kohdalle sattui erityisesti näitä paperilla täydellisiä miehiä: akateemisia, komeita, varakkaita, "sivistyneitä". Ainakin esittivät hakevansa tosissaan seuraa. Mutta kun kukaan ei tuntunut kelpaavan. Saatettiin deittailla muutamia viikkoja - muuta kuukausi, mutta aina tyssäsi miehen sitoutumisen puutteeseen. Jälkikäteen pari miestä oli selvästi varattuja, mutta en sitä silloin osannut epäillä.

Tapasin sitten mieheni työpaikan bileissä. Hän ei ollut ns. kriteerieni mukainen, mutta niin sinnikkään ihastunut, että yhä ollaan yhdessä. En tiedä oliko tämä koskaan rakkautta vai otinko miehen, koska hän oli sinnikäs, rakastunut minuun, todella mukava ja hyvä tyyppi ja molemmat halusimme perheen. Eli kompromissin selvästi jouduin tekemään. Pari muuta kaveria teki samoin, vaikka emme tätä ääneen sanokaan. Pari sai unelmien poikamiehen, seurauksena kuitenkin miehen pettäminen ja ero kolmekymppisenä. Yksi suunnattoman kaunis ja älykäs nainen on luonut kansainvälisen huippu-uran ulkomailla ja vielä 40-vuotiaana elää yksin, ei ole koskaan asunut yhdessä kenenkään kanssa.

Nyt katson työpaikalla koulutettuja, kauniita, fiksuja ja hauskoja nuoria naisia, 10-15 vuotta nuorempia, joilla selvästi on sama ongelma. Luulisi, että liikunnallinen, sanavalmis ja maailmaa nähnyt, trendikäs, kunnianhimoinen konsulttinainen olisi monen unelma, mutta jonoa ei kuulemma silti ole.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron omista treffailukokemuksistani sinkkuajoiltani. Olen hoikka, korkeasti koulutettu, itsenäisesti toimeentuleva, nätti, sosiaalinen nainen, joka ei ravaa baareissa joka viikonloppu. "Vaatimukseni" miehelle olivat: minua pidempi (edes 2 senttiä), taloudellisesti toimeentuleva, ei päihdeongelmia, huumorintajua sekä itseluottamusta pitäisi löytyä. Kävin ainakin 20 eri miehen kanssa treffeillä ja osaa tapailin jonkun aikaa. Nämä miehet olivat kaikki ikähaarukassa 25-35. Tällaisia tuli vastaan:

- useampi velkaantunut mies, joka lainasi minulta jatkuvasti rahaa (joita en lopulta edes saanut takaisin)

- yksi alkoholiongelmainen

- muutama mies, joilla oli erilaisia seksuaalisia ongelmia, kuten laukeaminen ennen kuin edes ehditään yhdyntään asti

- narsisti, joka haukkui kaikkea minussa ja vaati minua laihduttamaan lisää, vaikka olin jo varsin hoikka

- väkivaltainen tapaus

- useampi katkeroitunut valittaja, jonka mielestä "kaikki naiset ovat perseestä" ja oman elämän ongelmat johtuvat aina muista ihmisistä

- useampi mies, jotka olivat vielä kiinni eksässään ja haikailivat eksänsä perään, eli olin heille laastari

- ainakin 3 miestä, jotka eivät puhuneet juuri mitään, eivät koskaan edes hymyilleet eivätkä todellakaan nauraneet millekään. Käyttivät suurimman osan ajastaan videopelien pelaamiseen ja koneella räpeltelyyn

- ainakin 4 miestä, jotka tapailumme aikana harrastivat seksiä useampien muiden naisten kanssa

- yksi tapaus, jota ei kiinnostanut seurustelu vaan halusi saada lapsen. HETI. Millään muulla ei ollut väliä

- yksi uskovainen, jonka mielestä seksi ja läheisyys olivat saastaisia asioita. Muutenkin sulkeutunut tyyppi

- 2 miestä, jotka halusivat jatkuvasti puhua tunteista ja vaativat minua jo ensimmäisellä tapailuviikolla kertomaan, että rakastan heitä enkä aio "jättää" heitä koskaan. Toinen taisi peräti kosiakin.

- useampi, jotka etsivät vain panopuuta

Että sellaista.

Onneksi tapasin lopulta pk-seudun ulkopuolelta ihanan miehen.

Sinähän olet treffaillut. Minäpä kerron miehenä viimeisimmän tapaamiseni naisen kanssa. Erehdyin kysymään kelpaisiko juttuseura. Nainen katsoi minua ja purskahti nauruun ja käänsi katseensa sivuun. Kävelin toiseen pöytään ennen kuin tirskuminen loppui. Ei oikein kiinnosta lähestyä ketään vähään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli ongelma jo 10 v sitten kun olin sinkku. Luulin, että en itse ollut tarpeeksi "tasokas", mutta faktahan oli, että samoja ongelmia oli kaikilla opiskelukavereillani. Paitsi niillä, jotka olivat tavanneet miehensä jo teininä. Miehiä oli tiedekunnassa paljon vähemmän kuin naisia, joten seuraa piti etsiä opiskelukuvioiden ulkopuolelta. Baarista ja netistä, pikadeiteilläkin kävin.

Mun kohdalle sattui erityisesti näitä paperilla täydellisiä miehiä: akateemisia, komeita, varakkaita, "sivistyneitä". Ainakin esittivät hakevansa tosissaan seuraa. Mutta kun kukaan ei tuntunut kelpaavan. Saatettiin deittailla muutamia viikkoja - muuta kuukausi, mutta aina tyssäsi miehen sitoutumisen puutteeseen. Jälkikäteen pari miestä oli selvästi varattuja, mutta en sitä silloin osannut epäillä.

Tapasin sitten mieheni työpaikan bileissä. Hän ei ollut ns. kriteerieni mukainen, mutta niin sinnikkään ihastunut, että yhä ollaan yhdessä. En tiedä oliko tämä koskaan rakkautta vai otinko miehen, koska hän oli sinnikäs, rakastunut minuun, todella mukava ja hyvä tyyppi ja molemmat halusimme perheen. Eli kompromissin selvästi jouduin tekemään. Pari muuta kaveria teki samoin, vaikka emme tätä ääneen sanokaan. Pari sai unelmien poikamiehen, seurauksena kuitenkin miehen pettäminen ja ero kolmekymppisenä. Yksi suunnattoman kaunis ja älykäs nainen on luonut kansainvälisen huippu-uran ulkomailla ja vielä 40-vuotiaana elää yksin, ei ole koskaan asunut yhdessä kenenkään kanssa.

Nyt katson työpaikalla koulutettuja, kauniita, fiksuja ja hauskoja nuoria naisia, 10-15 vuotta nuorempia, joilla selvästi on sama ongelma. Luulisi, että liikunnallinen, sanavalmis ja maailmaa nähnyt, trendikäs, kunnianhimoinen konsulttinainen olisi monen unelma, mutta jonoa ei kuulemma silti ole.

Jos he eivät ole riittävän/ollenkaan kiinnostuneita miehistä tai sitten liika yrittäminen paistaa läpi. Kun suorittaa liikaa töissä, niin muuhun elämään ei ehdi panostamaan.

Omat kokemukseni deittailusta Helsingistä ennen nykyisen mieheni löytämistä:

kävin treffeillä lähes "liukuhihnalta", en siis hirveästi pohtinut lähdenkö vai enkö, vaan tapasin miehiä laajalla skaalalla.

- yksi totaalisen ujo, puhui eksästään paljon

- yksi täysin puhumaton, oli hyvässä ammatissa ja kaikinpuolin ok, mutta treffit olivat puhumattomuuden takia todella piinalliset

- yksi todella ripustautuva, kävin treffeillä useamman kerran (vikatikki) ja sain anelevia puheluja vielä puolen vuoden jälkeen kun en enää jatkanut tapailua. Puhui naimisiin menosta ensimmäisillä treffeillä.

- yksi alkoholiongelmainen, joka tunnusti rakkauttaan ja haukkui maanrakoon kun en jatkanut tapailua

- toinen joka puhui eksästään, ja teki selväksi kuinka ylivertainen tämä oli muihin verrattuna

- yksi aivan perfect match puoleltani, aivan upea tyyppi. Harmi vain, että ei halunnut enää tavata koska palasi yhteen eksänsä kanssa.

- eräs joka kilahteli puhelimessa jo ennen tapaamista, ja oli todella itseriittoinen.

- eräs joka arvosteli elämänvalintojani kovaan sävyyn ensimmäisillä treffeillä, en jatkanut tapailua

Löysin miehen toiselta paikkakunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron omista treffailukokemuksistani sinkkuajoiltani. Olen hoikka, korkeasti koulutettu, itsenäisesti toimeentuleva, nätti, sosiaalinen nainen, joka ei ravaa baareissa joka viikonloppu. "Vaatimukseni" miehelle olivat: minua pidempi (edes 2 senttiä), taloudellisesti toimeentuleva, ei päihdeongelmia, huumorintajua sekä itseluottamusta pitäisi löytyä. Kävin ainakin 20 eri miehen kanssa treffeillä ja osaa tapailin jonkun aikaa. Nämä miehet olivat kaikki ikähaarukassa 25-35. Tällaisia tuli vastaan:

- useampi velkaantunut mies, joka lainasi minulta jatkuvasti rahaa (joita en lopulta edes saanut takaisin)

- yksi alkoholiongelmainen

- muutama mies, joilla oli erilaisia seksuaalisia ongelmia, kuten laukeaminen ennen kuin edes ehditään yhdyntään asti

- narsisti, joka haukkui kaikkea minussa ja vaati minua laihduttamaan lisää, vaikka olin jo varsin hoikka

- väkivaltainen tapaus

- useampi katkeroitunut valittaja, jonka mielestä "kaikki naiset ovat perseestä" ja oman elämän ongelmat johtuvat aina muista ihmisistä

- useampi mies, jotka olivat vielä kiinni eksässään ja haikailivat eksänsä perään, eli olin heille laastari

- ainakin 3 miestä, jotka eivät puhuneet juuri mitään, eivät koskaan edes hymyilleet eivätkä todellakaan nauraneet millekään. Käyttivät suurimman osan ajastaan videopelien pelaamiseen ja koneella räpeltelyyn

- ainakin 4 miestä, jotka tapailumme aikana harrastivat seksiä useampien muiden naisten kanssa

- yksi tapaus, jota ei kiinnostanut seurustelu vaan halusi saada lapsen. HETI. Millään muulla ei ollut väliä

- yksi uskovainen, jonka mielestä seksi ja läheisyys olivat saastaisia asioita. Muutenkin sulkeutunut tyyppi

- 2 miestä, jotka halusivat jatkuvasti puhua tunteista ja vaativat minua jo ensimmäisellä tapailuviikolla kertomaan, että rakastan heitä enkä aio "jättää" heitä koskaan. Toinen taisi peräti kosiakin.

- useampi, jotka etsivät vain panopuuta

Että sellaista.

Onneksi tapasin lopulta pk-seudun ulkopuolelta ihanan miehen.

Sinähän olet treffaillut. Minäpä kerron miehenä viimeisimmän tapaamiseni naisen kanssa. Erehdyin kysymään kelpaisiko juttuseura. Nainen katsoi minua ja purskahti nauruun ja käänsi katseensa sivuun. Kävelin toiseen pöytään ennen kuin tirskuminen loppui. Ei oikein kiinnosta lähestyä ketään vähään aikaan.

No et ole yksin. Aina kun olen miehiä lähestynyt juttuseura mielessä on tuijotettu kuin vierasta sikaa ja joko älähdetty yksi tavu tai käännetty vain selkä. Parempi kai olla yksin kun tuollainen syö liikaa itsetuntoa.

-hoikka, ihan nätti ikisinkku 30v

Teillä on ilmeisen alhainen treffikynnys, jolloin hävikkiä tulee väistämättä paljon. Itse kävin tasan yksillä treffeillä. Mies oli täysin kohderyhmääni, tohtoritasoinen, pitkä ja vihervasuri. Olemme onnellisesti naimisissa nykyisin. Mies ei ole Suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Ja miehenä et olisi päässyt edes treffeille asti.

No justhan tossa lueteltiin ainakin 20 miestä, jotka eivät olleet mitään huippuja, ja pääsivät ap:n kanssa treffeille. 

aika moni meni siis ohi kuin et kelpuuttanut

Vierailija kirjoitti:

Teillä on ilmeisen alhainen treffikynnys, jolloin hävikkiä tulee väistämättä paljon. Itse kävin tasan yksillä treffeillä. Mies oli täysin kohderyhmääni, tohtoritasoinen, pitkä ja vihervasuri. Olemme onnellisesti naimisissa nykyisin. Mies ei ole Suomesta.

No minä kävin treffeillä vaatimuslista kourassa. Tapasin useamman kymmentä näennäisesti kriteereihin sopivaa, mutta jokaisessa oli jotain henkisellä puolella pielessä. Eli en tapaillut sokkona. Vasta kun tapasin miehen, joka ei kriteereihin osunut, alkoi tapahtua. Väitän, että ongelma oli siinä, että miehillä oli vielä tarkemmat kriteerit, ja jos treffeillä käy kuin työhaastattelussa, jäävät tunteet helposti pois. Myöhemmin olen saanut selville, keiden kanssa miehet päätyivät yhteen. Ja suurin osa päätyi yhteen naisten kanssa, jotka näitä kriteerejä eivät sitten lopulta täyttäneet.

Erääseen mieheen olin kunnolla ihastunut. Olisin voinut vaikka sännätä suoraan naimisiin. Olimme molemmat ihastuneita, yhtäkkiä mies ilmoitti, että haluaakin elää yksin pitkän suhteen jälkeen. Ex oli häntä pettänyt ja ero tullut siitä. Mietin tuolloin, että miten kukaan voi pettää noin ihanaa ja seksikästä miestä. Olen kaikki nämä vuodet välillä häntä muistellut. En ole ennen tai jälkeen koskaan ollut samalla tavalla rakastunut. Tai halunnut seksiä kuten halusin sitä hänen kanssaan.

Vähän aikaa sitten selvisi, että lopetti yhteydenpidon koska palasi pettäjäexänsä kanssa yhteen. Tunnen tuon naisen, eikä hän ole mikään kruunun jalokivi vaikka ihan ok ulkonäöltään onkin. Ja selkeästi luonne ei voi olla se ihanin puoli hänessä.