Mitä te muut ystävättömät teette vapaa-ajallanne ?
Miten saatte aikanne kulumaan? Ja tarkoitan teitä, joilla on ihan oikeasti 0 ystävää eikä muitakaan hengailututtavia.
Kommentit (33)
samaa kun sä eli av-palstalla hengailen.
Teen töitä, juon alkoholia ja pelaan videopelejä
Bussifirmojen aleliput on itsellä kovassa käytössä. Voi aika spontaanisti katsoa tarjoukset jonnekin kaupunkiin ja lähteä pienelläkin varoitusajalla kun on tyhjä päivä tiedossa. Jossain Helsingissä riittää kierreltävää vaikka vuoden jokaiselle päivälle, mutta pienemmissäkin kaupungeissa on omat turistikohteensa, joissa on ihan hauska käydä.
Netti, av, ulkoilu, telkkari, lukeminen
Käyn töissä, harrastan videopelejä ja valokuvaan. Teen käsitöitä ja katselen elokuvaa/sarjoja
Netissä kuluu paljon aikaa. Lisäksi harrastan kirjoittamista, siinä vasta yksinäinen harrastus. Teen kotitöitä, pyöräilen paljon, sienestän, kiertelen kirppareilla, askartelen, kierrän pururataa. Viime aikoina olen pessyt mattoja ja poiminut vadelmia. Välillä käyn auttelemassa 75-vuotiasta äitiäni. Viihdyn kyllä yksinkin, mutta joskus olisi kiva saada seuraa esim. sienimetsään.
Katson Netflixiä. Surffaan av:lla. Käytän koiraa lenkillä. Kaksi kertaa viikossa kohokohtana ruokakaupassa käynti! ;)
1-2 kk välein pääsee oikein leffateatteriin kun on tarpeeksi hyvä uutuusleffa tulossa että viitsii lähteä.
Mä en oikein tajua miten ystävien hommaaminen on joillekkin niin vaikeaa. Muutin itse uudelle paikkakunnalle vuosi sitten. Liityin facebookissa erilaisiin ryhmiin joissa oli paikallisia, sovin tapaamisia, tutustuin tutun tuttuihin, pyysin lasten kavereiden vanhempia kahville... Tällä hetkellä minulla on täällä kaksi oikeasti läheiseltä tuntuvaa ystävää ja liuta hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa voin tehdä asioita. Facebook varsinkin on helppo tapa etsiä kavereita. Ja luonteeltani olen ujohko ja oikeastaan melko intorvertti. Otin vaan heti sen asenteen, että jotain tuttuja ja kavereita olisi hyvä olla.
Käyn konserteissa, teatterissa ja oopperassa, taidenäyttelyissä ja museoissa. Luen paljon. Teen jonkun verran käsitöitä. Kansalaisopistossa otan pari kurssia joka vuosi. Lenkkeilen ja käyn uimassa. Teen pieniä matkoja muutaman kerran vuodessa, sekä kotimaassa että ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tajua miten ystävien hommaaminen on joillekkin niin vaikeaa. Muutin itse uudelle paikkakunnalle vuosi sitten. Liityin facebookissa erilaisiin ryhmiin joissa oli paikallisia, sovin tapaamisia, tutustuin tutun tuttuihin, pyysin lasten kavereiden vanhempia kahville... Tällä hetkellä minulla on täällä kaksi oikeasti läheiseltä tuntuvaa ystävää ja liuta hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa voin tehdä asioita. Facebook varsinkin on helppo tapa etsiä kavereita. Ja luonteeltani olen ujohko ja oikeastaan melko intorvertti. Otin vaan heti sen asenteen, että jotain tuttuja ja kavereita olisi hyvä olla.
Entä jos ei ole facebookissa, onko mitään toivoa?
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tajua miten ystävien hommaaminen on joillekkin niin vaikeaa. Muutin itse uudelle paikkakunnalle vuosi sitten. Liityin facebookissa erilaisiin ryhmiin joissa oli paikallisia, sovin tapaamisia, tutustuin tutun tuttuihin, pyysin lasten kavereiden vanhempia kahville... Tällä hetkellä minulla on täällä kaksi oikeasti läheiseltä tuntuvaa ystävää ja liuta hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa voin tehdä asioita. Facebook varsinkin on helppo tapa etsiä kavereita. Ja luonteeltani olen ujohko ja oikeastaan melko intorvertti. Otin vaan heti sen asenteen, että jotain tuttuja ja kavereita olisi hyvä olla.
Ainakaan minun kohdallani se kavereiden "hommaaminen" ei ole se ongelma. Ystävyyden ylläpitäminen on se vaikea osuus.
Mulla ajanvietteet vaihtelevat aikalailla kausittain. Nyt on ollut liian pitkä telkkariputki, koko kesän oikeastaan... Tyytyväisempi ja muutenkin parempi olo minulla on niinä kausina, kun luen kirjoja, enkä tuijota tuota aivopesijää ja oman ajattelukyvyn tappajaa.
En ole ulkoilmaihminen ollenkaan, joten ei tule edes lenkillä käytyä, se olisi aika fiksua. Tykkään siististä ja kivannäköisestä kodista, siisteyden ja viihtyvyyden ylläpitämiseen menee ihan mukavastikin aikaa, vaikkapa nettikirppareilla surffailu on ihan haaveilutasollakin kivaa!
Ja sitten on tietysti vauva.fi. :)
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tajua miten ystävien hommaaminen on joillekkin niin vaikeaa. Muutin itse uudelle paikkakunnalle vuosi sitten. Liityin facebookissa erilaisiin ryhmiin joissa oli paikallisia, sovin tapaamisia, tutustuin tutun tuttuihin, pyysin lasten kavereiden vanhempia kahville... Tällä hetkellä minulla on täällä kaksi oikeasti läheiseltä tuntuvaa ystävää ja liuta hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa voin tehdä asioita. Facebook varsinkin on helppo tapa etsiä kavereita. Ja luonteeltani olen ujohko ja oikeastaan melko intorvertti. Otin vaan heti sen asenteen, että jotain tuttuja ja kavereita olisi hyvä olla.
Tosi vaikeeta uskoo, että olisit muka ujohko, jos noin oma-alotteisesti otat ihmisiin yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tajua miten ystävien hommaaminen on joillekkin niin vaikeaa. Muutin itse uudelle paikkakunnalle vuosi sitten. Liityin facebookissa erilaisiin ryhmiin joissa oli paikallisia, sovin tapaamisia, tutustuin tutun tuttuihin, pyysin lasten kavereiden vanhempia kahville... Tällä hetkellä minulla on täällä kaksi oikeasti läheiseltä tuntuvaa ystävää ja liuta hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa voin tehdä asioita. Facebook varsinkin on helppo tapa etsiä kavereita. Ja luonteeltani olen ujohko ja oikeastaan melko intorvertti. Otin vaan heti sen asenteen, että jotain tuttuja ja kavereita olisi hyvä olla.
No minä tapaan hyvin harvoin ihmisiä joista pidän. Viimeksi kohtasin ihmisen, johon olisin halunnut tutustua paremmin, reilu vuosi sitten. Yritin ystävystyä hänen kanssaan, mutta hänellä ei tuntunut olevan aikaa minulle, vaikka samaan aikaan hän piti yhteyttä kolmanteen henkilöön, jonka kanssa me molemmat tutustuimme samoissa ympyröissä samaan aikaan. En sitten tiedä mitä vikaa minussa on tai mitä teen väärin, kun tuon toisen seura kelpaa mutta minun ei. -7
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tajua miten ystävien hommaaminen on joillekkin niin vaikeaa. Muutin itse uudelle paikkakunnalle vuosi sitten. Liityin facebookissa erilaisiin ryhmiin joissa oli paikallisia, sovin tapaamisia, tutustuin tutun tuttuihin, pyysin lasten kavereiden vanhempia kahville... Tällä hetkellä minulla on täällä kaksi oikeasti läheiseltä tuntuvaa ystävää ja liuta hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa voin tehdä asioita. Facebook varsinkin on helppo tapa etsiä kavereita. Ja luonteeltani olen ujohko ja oikeastaan melko intorvertti. Otin vaan heti sen asenteen, että jotain tuttuja ja kavereita olisi hyvä olla.
Vastaan vain omasta puolesta en tiedä miten muilla.
Oma elämäni on vaan niin surkeaa. Olen köyhä ja tylsä eikä ole varaa tehdä mitään. Asun "tyhjässä" kaksiossa , jos olisi ystäviä niin pelottaisi tuoda heidät tänne. Nukun patjalla, ei keittiöpöytää, kaikki on vanhaa sieltä sun täältä kerättyä. Muutama sukulainen kysynyt voisko tulla tänne, mutta kiertelen ja kaartelen asian suhteen. En halua, että kukaan näkee sisään surkeaan elämääni. Lisäksi tuo kun on köyhä niin ei pystyis tekemään mitään mihin tarvitsee rahaa.
Vaikka tiedän, että kaikki tuo on yhtä roskaa tekosyineen, mutta asia on vaan päässy kasvamaan liian isoks pääni sisällä. No lisäksi olen ruma niin pelottaa tavata uusia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tajua miten ystävien hommaaminen on joillekkin niin vaikeaa.
Minua ihmetyttää suuresti, että sinulla on yhtään ystävää. Olet heti tuomitsemassa ja arvostelemassa, jos joku uskaltaa sanoa, että hänellä on ollut vaikeuksia saada ystävää. Ei mitään sympatiaa, vaan oman itsen korostamista. Vissiin kaverisi ovat samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tajua miten ystävien hommaaminen on joillekkin niin vaikeaa. Muutin itse uudelle paikkakunnalle vuosi sitten. Liityin facebookissa erilaisiin ryhmiin joissa oli paikallisia, sovin tapaamisia, tutustuin tutun tuttuihin, pyysin lasten kavereiden vanhempia kahville... Tällä hetkellä minulla on täällä kaksi oikeasti läheiseltä tuntuvaa ystävää ja liuta hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa voin tehdä asioita. Facebook varsinkin on helppo tapa etsiä kavereita. Ja luonteeltani olen ujohko ja oikeastaan melko intorvertti. Otin vaan heti sen asenteen, että jotain tuttuja ja kavereita olisi hyvä olla.
Entä jos ei ole facebookissa, onko mitään toivoa?
Jotain kautta niihin uusiin ihmisiin täytyy saada kontaktia. Facebookia voi käyttää niinkin ettei syötä sinne henkilökohtaisia tietoja ja kuvia, vaan käyttää sitä vaan juttelemiseen esimerkiksi ryhmissä. Jos olisi ystävistä pula, liittyisin ehdottomasti facebookiin. Liittyisin ryhmiin joissa on ihmisiä joiden kanssa on jokin yhdistävä tekijä, esim. koirat, kissat, lapset, harrastus... näissä ryhmissä kysellään vähän väliä että olisiko seuraa milloin mihinkin rientoon. Kun sitten menee livenä tapaamaan ihmisiä, täytyy vähän avautua itsekkin, mutta yleensä ihmisiin on helppo tutustua koska lähes kaikki tykkäävät kertoa itsestään ja tykkäävät että on joku joka kuuntelee. Toisinaan ne jutut on sitten mielenkiintoisia, eikä niiden kuuntelu tunnu väkinäiseltä. :) Aina ei natsaa, joskus ei vaan ole jonkun kanssa samalla aaltopituudella, mutta ei se ole niin vakavaa, maailmassa kyllä ihmisiä piisaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tajua miten ystävien hommaaminen on joillekkin niin vaikeaa. Muutin itse uudelle paikkakunnalle vuosi sitten. Liityin facebookissa erilaisiin ryhmiin joissa oli paikallisia, sovin tapaamisia, tutustuin tutun tuttuihin, pyysin lasten kavereiden vanhempia kahville... Tällä hetkellä minulla on täällä kaksi oikeasti läheiseltä tuntuvaa ystävää ja liuta hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa voin tehdä asioita. Facebook varsinkin on helppo tapa etsiä kavereita. Ja luonteeltani olen ujohko ja oikeastaan melko intorvertti. Otin vaan heti sen asenteen, että jotain tuttuja ja kavereita olisi hyvä olla.
Joo, ja minä oon menevä ja ekstrovertti, joka viihtyy mielummin yksin kotona, mulla ei ole yhtään läheistä ystävää eikä hyvänpäiväntuttujakaan, koska mun on vaikea saada kavereita. En yksinkertaisesti osaa olla luonnollisesti muiden seurassa, ja tunnen itseni seurassa epämukavaksi. Luonteeltani oon siis sellanen social butterfly.
Lähinnä harrastan liikuntaa ja istun tietokoneella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tajua miten ystävien hommaaminen on joillekkin niin vaikeaa. Muutin itse uudelle paikkakunnalle vuosi sitten. Liityin facebookissa erilaisiin ryhmiin joissa oli paikallisia, sovin tapaamisia, tutustuin tutun tuttuihin, pyysin lasten kavereiden vanhempia kahville... Tällä hetkellä minulla on täällä kaksi oikeasti läheiseltä tuntuvaa ystävää ja liuta hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa voin tehdä asioita. Facebook varsinkin on helppo tapa etsiä kavereita. Ja luonteeltani olen ujohko ja oikeastaan melko intorvertti. Otin vaan heti sen asenteen, että jotain tuttuja ja kavereita olisi hyvä olla.
Tosi vaikeeta uskoo, että olisit muka ujohko, jos noin oma-alotteisesti otat ihmisiin yhteyttä.
Olen ollut asiakaspalvelutyössä. En pelkää ihmisiä sinänsä, mutta en vain yleensä tunne oloani mukavaksi huomion keskipisteenä. Tottumus auttaa aika paljon, vaikka luonteeltani en ole kovin avoin.
Kaikkea sitä mitä tekisin ystävien kanssa.