Lue keskustelun säännöt.
Miettiikö kiusatut/syrjityt koskaan omaa osuuttaan?
31.07.2016 |
Ensiksi mainitsen sen, että kiusaaminen ei ole mielestäni mitenkään oikeutettua vaikka olisi syykin.
Mutta:
Jotkut ihmiset tuntuvat aina ajautuvan kiusatun/syrjityn asemaan vielä aikuisiälläkin eikä ihmissuhteiden muodostus onnistu. Tuleeko tällaisella henkilöllä koskaan mieleen tarkastella itseään? Aikuisena ketään ei kiusata/syrjitä siitä että on silmälasit tai hammasraudat, vaan syrjintää seuraa enemmänkin henkilökohtaisista piirteistä.
Tätä mietin kun yritin kaveroitua yhden ihmisen kanssa joka aina valitti miten hänellä ei ole ikinä kavereita ja kukaan ei tykkää ja ihmiset on vaan paskoja kun eivät ole hänen kanssaan. Ihan herttainen ihminen toisaalta, mutta pudempiaikainen tutustuminen paljasti sen, että hän on yhteydessä vain kun haluaa puida omia ongelmiaan. Toisen kuulumiset ignorataan ja keskustelu käännetään aina omiin asioihin. Sitten kun menee hyvin niin alkaa täysi radiohiljaisuus. Se kuitenkin rikkoutuu heti kun on taas draamaa mitä kaverin pitäisi olla valmis puimaan hänen kanssaan yöt läpeensä tuntikausia joka päivä.
Silti tämänkin ihmisen mielestä vika on aina niissä muissa "kiusaajissa" jotka eivät vain halua olla hänen kavereitaan tai viettää aikaa hänen kanssaan.
Jos sama kaava toistuu aina porukasta toiseen, niin luulisi joskus vähän myös tutkiskelevan sitä miten itse niitä muita ihmisiä kohtelee joista kavereita haluaisi.
Kommentit (26)
Olen totta kai miettinyt, miksi olen joutunut kiusatuksi muutaman kerran elämässä
Ala-asteella paras kaverini löysi jännittävän uuden kaverin, kenen kanssa pystyi käymään tupakalla salaa ja muuta jännittävää. Kertoi minun typerät salaisuudet tälle kaverille, joka levitti ne (ihastumiset yms.) kaikille ja sain kokea kiusaamista. Oma osuus, älä ole ikinä niin tyhmä, että luotat kehenkään.
Yläasteella puolustin erästä kiusattua tyttöä. Luokan kovisporukka otti myös minut hampaisiin ja huoritteli ja piilotteli takkiani yms. Mietin omaa osuuttani. Älä ikinä puolusta heikompaa, joudut itsekin kohteeksi.
Töissä hoitoalalla vein johdolle tiedon asukkaan pahoinpitelystä ja henkilökunnan pitkistä tupakkataukoistunnoista ulkona, kun asukkaat lukittiin huoneisiin. Jouduin todellisen vainoamisen kohteeksi. Mietin omaa osuuttani. Ikinä en enää puutu työpaikalla väärinkäytöksiin potilaita tms. kohtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaamisesta ulkonäköön liittyen tuli mieleen, mitä olen luokkakuvia katsonut, niin eipä kiusaajat olleet häävin näköisiä itsekään. Tavallisia pallonaamoja.
Olen miettinyt asiaa ja päätellyt kiusaamisen johtuneen siitä, että olen niin paljon parempi kuin kaikki muut.
Itsensä kehuminen, saavutukset ja "kun meillä on niin hyvät tulot" jutut = kilpailu/ jalustalle nousu.
Sorry, ei kiinnosta. Liika pinnallista ja turhauttavaa juttua minun makuun.
Tiedän yhden "syrjityn", joka ei sitä oikeasti ole. Hän vaan haluaa aina ripustautua yhteen ihmiseen kerrallaan, ja tämän toisen pitäisi unohtaa kaikki muut ystävät hänen takiaan ja olla käytettävissä aina, kun ripustautuja niin vaatii. Jos tämä valittu ihminen ilmaisee oman tahtonsa, eikä tee kuten ripustautuja haluaa, se on kiusaamista ja syrjimistä. Itse hän ei kuitenkaan halua mennä porukkaan mukaan, joten toinenkaan ei saisi.
Jos miettii koulukiusattua minääni, niin ehkä minä kiusaajien mielestä olin liian reipas, iloinen, hyvä koulussa ja tulin kaikkien kanssa toimeen. Onneksi he palauttivat minut maanpinnalle niin, että minusta tuli sisäänpäin sulkeutunut, hiljainen, epävarma ja myöhemmin masentunut. Itsemurhaakin yritetty. Ei olisi pitänyt elää lapsuutta tavalla mikä kaikille muille oli sallittua, kyllä vikaa oli minussakin.