Lue keskustelun säännöt.
Perunko lapsen synttärit?
30.07.2016 |
Lapsi täyttää 5 vuotta. On viime aikoina taas jankuttanut monessa asiassa vastaan. Ei suostu edes syömään oikeaa ruokaa. On ollut aina ruoasta kieltäytyjä ja painoi tänäänkin aika tasan vain 14 kg. Joku aika sitten paino käynyt peräti 15 kilossa, mutta aloittanut taas tuon itsensä näännyttämisen. Ruokaa en tarjoa nykyään kuin pyytäessä koska en jaksa enää tapella joka aterialla. Aamulla söi pelkkää leipää. Vasta iltapäivällä tein pizzaa ja nakkikeittoa ja ilmeisestä nälästä huolimatta oli vielä varaa aloittaa se tyypillinen uusavuton vinkuminen ja mielenosoitus. Yhden pizzapalan söi. Jonkin ajan päästä käskin syödä nakkikeittoa että lähdetään sitten syntymäpäiväherkkuostoksille. Heitti nakkikeiton seinään. Ilmoitin, että syntymäpäivät on peruttu. Tuommoiselle nirsoilevalle anorektikolleko pitäisi vielä kakkua vääntää. Lähteä asioikseni kaupoille tunniksi, tehdä se kakkukin, laittaa tukka nätisti? Tuntikausia panostaa johonkin "juhlaan" mihin ei tule ketään vieraita, ei sukulaisia tai muitakaan, ostaa lahjoja jotka lapsi vain hajottaa... viime aikoinakin hajottanut niin monia tavaroita... ehkä minä vielä jonkun pienen tortun teen, rätkäytän sen päälle kermaa ja jotain sörsseliä koristeeksi... montakohan kertaa tuo lapsi vielä lyö minua nyrkillä ja potkii... :(
Kommentit (39)
Meillä ku oli viimeksi "kaverisynttärit" pidettiin ne sillon ku tälle yhdelle kaverille sopi :D Lapsi täytti tosin vasta 3 vuotta. Se pääsi isänsä kanssa varsinaisena synttäripäivänä HopLoppiin mikä oli meidän lahja lapselle ja sit kakkukekkerit pidettiin vasta parin viikon päästä. Meillä oli vaan kakkukahvittelut ja muksut sit sai askarrella kimalleliimoilla ja muilla vähän "spessummilla" jutuilla yhdessä. Oltiin kaikki oikein tyytyväisiä tähän ratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tänne kovin montaa vierasta lasta yksin ottaisi viihdytettäväksi ainakaan ilman vanhempiaan, ja jos ne vanhemmat olisi niin olisi suotavaa että juttu luistaisi edes jotenkin ettei olisi niin väkinäistä. Ajattelen kuitenkin niin että tässä ikäluokassa se lasten kaveruus toimii vain jos vanhemmat on jossain väleissä toistensa kanssa. Jollain sukulaisella on vähän nuorempi muksu ja asuu suht lähellä mutta eipä noitakaan näytä kiinnostavan kuin omat porukkansa. Viimekin vuonna kun nähtiin niin oli niin väkinäistä se keskustelu. Yritän pitää yllä keskustelua mutta muut ei anna itsestään mitään kuin ripotellen. Niin jähmeää porukkaa. Meillä on aika eri mielenkiinnon kohteet ja elämäntavat ja arvot jos voi niin sanoa. Harmi että lapsi joutuu kärsimään siitä etten itse kuulu oikein tähän sukuun...
Ap
No jos selität niille ongelman ihan avoimesti? Otat yhteyttä että moi, lapsi haluis kaverisynttärit mut päiväkodit on lomalla. Tulisitteko piipahtamaan kakkukahveilla joku päivä ens viikolla ja lapset vois hetken leikkiä kakunsyönnin jälkeen?
Vai mitä ne on sanonu ku oot kutsunut niitä?
Vierailija kirjoitti:
No jos selität niille ongelman ihan avoimesti? Otat yhteyttä että moi, lapsi haluis kaverisynttärit mut päiväkodit on lomalla. Tulisitteko piipahtamaan kakkukahveilla joku päivä ens viikolla ja lapset vois hetken leikkiä kakunsyönnin jälkeen?
Vai mitä ne on sanonu ku oot kutsunut niitä?
En kutsu ventovieraita kotiini. Se olisi niin säälittävääkin. Ei ne tulisi. Lapseni tuntien hänkin viihtyy parhaiten max yhden kaverin kanssa kerrallaan ja kilarien mahdollisuus on aina olemassa jos homma ei mene hänen mukaansa. Vieraatkin ihmettelisi vaan kun lapsi pahimmassa tapauksessa alkaisi ajaa vieraita pois. Yksinäinenhän tuo lapsi on selvästi ja kaipaisi kavereita mutta välillä pilaa ne harvatkin kaveritapaamiset alkamalla pillittää jo etukäteen väistämättä kohta tulevaa eron hetkeä. Kyllä minä tiedän itsekin ainoana lapsena mitä paskaa on ainoan lapsen elämä kun kaikki muut vaan nyhjää perheen ja suvun kesken ja parhaimmillaankin itsellä on joku kaveri ehkä muutaman kerran vuodessa sen pari tuntia.
Ap
5-vuotiaat kaverit tulee juhliin yleensä ilman vanhempiaan (vanhemmat tuo ja hakee mutta ei itse jää juhlimaan). Kutsua voi vaikka ei vanhempia tuntisikaan. Järjestätte kaverisynttärit heti kun päiväkoti taas alkaa, hyvä keino tytöllekin tutustua paremmin uuden ryhmän kavereihin.
Syömättömyys ja käytösongelmat kannattaa ottaa esiin neuvolassa. Tuntuu että ap tarvitsisi apua kasvatukseen ja ehkä muuhunkin elämänhallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi mutta pakko kysyä: ootko sukua ammattivalittajalle?
Vierailija kirjoitti:
5-vuotiaat kaverit tulee juhliin yleensä ilman vanhempiaan (vanhemmat tuo ja hakee mutta ei itse jää juhlimaan). Kutsua voi vaikka ei vanhempia tuntisikaan. Järjestätte kaverisynttärit heti kun päiväkoti taas alkaa, hyvä keino tytöllekin tutustua paremmin uuden ryhmän kavereihin.
Syömättömyys ja käytösongelmat kannattaa ottaa esiin neuvolassa. Tuntuu että ap tarvitsisi apua kasvatukseen ja ehkä muuhunkin elämänhallintaan.
Syömättömyys on neuvolan tiedossa mutta ei ne ole mitään tehneet asialle. Erikoislääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan. Paremmin pysyy tuo temppuilu hallinnassa kun en painosta liikaa ja annan lapsen määrätä edes jossain määrin oman tahtinsa. Luuletteko että jos en pärjää edes tämän omani kanssa niin miten kukaan uskaltaisi jättää omaa lastaan tämmöisen paskaäidin valvontaan ilman muita aikuisia? :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde muksun kanssa vaikka syömään/jätskille/Lintsille/Särkänniemeen synttärin kunniaksi, ja jotain muuta kivaa ulkonaoloa siihen oheen. Voisi teille kummallekin tehdä hyvää lähteä kodista hetkeksi muualle.
Voi luoja, just niin kuin mun äiti teki. Synttärit kesällä, turha sinne ketään kutsua kun kaverit lomailee eli ei tarvitse järjestää ollenkaan synttäreitä. Olet todella inhottava ja tuhoat lapsesi lapsuutta parhaillaan! Mulla sentään oli kavereita pihalla kun asuttiin lähiössä mutta sun lasta AP käy sääliksi. Synttärit voi olla vasta kun tarha alkaa! Pyydä että juhlivat tarhassa tytön synttäreitä heti kun se alkaa
Viet sinne vaikka keksejä(tai muuta mitä on sallittua viedä) ja kasan vaikka ilmapalloja. Ei se vaikeaa ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot kyllä reppana ja surkea äitinä ihan joka mittapuulla. Miten olet alunperinkään saanut päähäsi noin huonon idean ryhtyä lapsentekoon?
Olisit pakottanut lapsen syömään sen nakkikeittonsa lattialta niin ei varmaan enää heittelis. Seuraavan kerran kun lyö niin huitaise takas. Eiköhän ala sitten pikku hiljaa käyttäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi täyttää 5 vuotta. On viime aikoina taas jankuttanut monessa asiassa vastaan. Ei suostu edes syömään oikeaa ruokaa. On ollut aina ruoasta kieltäytyjä ja painoi tänäänkin aika tasan vain 14 kg. Joku aika sitten paino käynyt peräti 15 kilossa, mutta aloittanut taas tuon itsensä näännyttämisen. Ruokaa en tarjoa nykyään kuin pyytäessä koska en jaksa enää tapella joka aterialla. Aamulla söi pelkkää leipää. Vasta iltapäivällä tein pizzaa ja nakkikeittoa ja ilmeisestä nälästä huolimatta oli vielä varaa aloittaa se tyypillinen uusavuton vinkuminen ja mielenosoitus. Yhden pizzapalan söi. Jonkin ajan päästä käskin syödä nakkikeittoa että lähdetään sitten syntymäpäiväherkkuostoksille. Heitti nakkikeiton seinään. Ilmoitin, että syntymäpäivät on peruttu. Tuommoiselle nirsoilevalle anorektikolleko pitäisi vielä kakkua vääntää. Lähteä asioikseni kaupoille tunniksi, tehdä se kakkukin, laittaa tukka nätisti? Tuntikausia panostaa johonkin "juhlaan" mihin ei tule ketään vieraita, ei sukulaisia tai muitakaan, ostaa lahjoja jotka lapsi vain hajottaa... viime aikoinakin hajottanut niin monia tavaroita... ehkä minä vielä jonkun pienen tortun teen, rätkäytän sen päälle kermaa ja jotain sörsseliä koristeeksi... montakohan kertaa tuo lapsi vielä lyö minua nyrkillä ja potkii... :(
Kyllä se vika on kasvattajassa vika, jos 5-vuotias heittää nakkikeiton seinään.
Pitäisin kuitenkin synttärit, tarjoaisin nakkikeittoa.
Kuulostaa ihan Suklikselta. Eikai sillä vaan ole lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 13-v poika, joka alle 5-vuotiaasta nirsoili ruokansa kanssa, saattoi syödä vain pari ruokalusikallista ja se oli meille ok. Toki houkuteltiin syömään enemmän, ja joskus söikin. Kasvoi silti. Opin, että esim. herne-maissi-paprikaa ei tule laittaa ruokaan, vaan kasvikset tulee tarjota siten, että ovat kukin lautasella sekaantumatta toisiinsa. Koskaan meillä ei keittolautasia heitelty seinään, vaikkei olisi maistunutkaan. Vasta esimurrosiässä alkoi ruoka maistua paremmin, alkoi syödä normaali annoksia ruokaa, joka oli mieleistä. Pojasta tuli pihvien ystävä. Vielä nyt 13-vuotiaana tätä nirsoilua on nähtävissä, jäbä on kuitenkin jo 160 senttinen, kasvupyrähdys menossa. Ei lapsen ruokanirsoilusta tarvitse mielestäni neuvolassa puhua, miten he muka voisivat auttaa?
Minkälainen ap sinä itse olet ollut lapsena syömään? Ronkelius kulkee monesti geeneissä.
Hyvä, kun et tuputa ruokaa, ap.
Sen sijaan olet ilmeisesti itse yksinäinen ja oma eristyneisyytesi tekee myös lapsesta eristyneen. Olet hieman onneton ja taitaa olla lapsikin.
Mitä jos vaan ahkerasti alatte käydä leikkipuistoissa? Otat vaikka kirjan ja evästä mukaan. Lapsi luo itse kontaktinsa. Sinun ei tarvitse tutustua tai tuntea ketään. Käytte joka päivä samassa puistossa ja avot! Teillä on kohta seurapiiri.
Jos olet kovin masentunut ja apaattinen, ihmiset eivät viihdy seurassasi. Tästä syystä ehkä luonasi ei vierailla? Hae apua itsellesi. Kyllä se siitä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 13-v poika, joka alle 5-vuotiaasta nirsoili ruokansa kanssa, saattoi syödä vain pari ruokalusikallista ja se oli meille ok. Toki houkuteltiin syömään enemmän, ja joskus söikin. Kasvoi silti. Opin, että esim. herne-maissi-paprikaa ei tule laittaa ruokaan, vaan kasvikset tulee tarjota siten, että ovat kukin lautasella sekaantumatta toisiinsa. Koskaan meillä ei keittolautasia heitelty seinään, vaikkei olisi maistunutkaan. Vasta esimurrosiässä alkoi ruoka maistua paremmin, alkoi syödä normaali annoksia ruokaa, joka oli mieleistä. Pojasta tuli pihvien ystävä. Vielä nyt 13-vuotiaana tätä nirsoilua on nähtävissä, jäbä on kuitenkin jo 160 senttinen, kasvupyrähdys menossa. Ei lapsen ruokanirsoilusta tarvitse mielestäni neuvolassa puhua, miten he muka voisivat auttaa?
Eihän ruokanirsoilu olekaan se ongelma vaan lyöminen ja lautasen heittäminen = ap ei osaa pitää turvallisia rajoja/antaa oikealla tavalla rakkautta.
Siihen voisi hakea ja saada apua.
Ja selvittää onko lapsi ns erityislapsi ja saada tukea kuinka toimia. Ja ihan ap:n oman jaksamisen suhteen myös.
Olen laittanut yleisen kaverihuhuilukyselyn erääseen paikallisryhmään jonka kautta varmaan minut tunnistetaan. Pari ihmistä osoitti kiinnostusta ja vain yksi lopulta on tavannut pari kertaa just leikkitreffien merkeissä. Tavattu muutaman kerran vuoden sisällä. Minä ehkä pari kertaa useammin huhuillut perään useamman viikon jälkeen ettei ala luulla että roikun. No ei välttämättä vastaa ja nyt saatuaan perheenlisäystä ja lapselleen "kaverin" omasta takaa ei enää välitä tai ei ole ilmeisesti rahkeita tavata vaikka lähes naapureita ollaan... yhtä toista olen tavannut kesän aikana vain 2 kertaa ja lapset viihtyvät yhdessä. Milläs pakotan kun tuntuu noilla olevan matkoja ja muita menoja yllin kyllin. Me ollaan ne jämät sitten.
Ap