Mitä teinisi tekisi päivät, jos älypuhelimia/somea/nettiä ei olisi olemassa?

Kai se telkkaria tuijottaisi.

Samaa kai mitä itsekin tehtiin. Haettiin kirjoja kirjastosta, oltiin kavereiden kanssa milloin missäkin, piirrettiin, mentiin uimaan, käveltiin kaupungilla.

Varmaan sitä samaa kuin nykyäänkin.

3, valaise mitä nykyään?

Samaa kun nykyisin. Piirtää, maalaa, lukee kirjoja, viettää aikaa kavereiden kanssa, kirjottaa päiväkirjaa.... Meillä ei kauheasti lapset viihdy älylaitteilla. Ja hyvä niin

Kaikkee mitä nytki: ulkon kavereide kans, harrastuksis, poikaystävän kans, hengailee mestoil, iha perus settii

Kaikki ei välttämättä oo niin mustavalkoista, mun teini sanoi että tiettyjen perheiden mukaan voisi lähteä mökkeilemään ilman nettiä, mutta tietyt perheet no no.

7, väitätkö nyt että perheessämme on jotain vikaa? Normaaleihin käytöstapoihin kuuluu että esim. ruokapöydässä ei räplätä puhelinta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei välttämättä oo niin mustavalkoista, mun teini sanoi että tiettyjen perheiden mukaan voisi lähteä mökkeilemään ilman nettiä, mutta tietyt perheet no no.

Sama täällä, yks no no on kännäävät vanhemmat ja toinen no no on tiukkapipoisuus ja aikataulut jne. eli "nukkumaan klo 22 ja aamupalalla pitää olla 09"

Oon nyt 15, mä en saanu olla missään netissä, en tietokoneella, ei ollut minkaanlaista puhelinta, en käyny 2,5 vuoteen missään somessa. Tää oli 5lk alku kun nettikielto alkoi ja loppu 7lk puolivälissä. Ai mitä tein? Makasin sängyssä enkä käynyt sen enempää ulkona. Oikeastaan olin jopa enemmän sisällä, kuin "nettiluvan" kanssa. Olin tosi apaattinen ja tylsistynyt, eipä ollut kavereita. Sanomattakin selvää että olin hyvin ulkopuolinen kaikista jutuista , ja meinasin seota koska mun tekemisiä rajotettiin neljän seinän sisälle. Ai miksi tämä? Olin nuori, olin tyhmä ja äiti luki päiväkirjani (mihin tuskin moni 11v mitään erityisen järkevää ja kaunista kirjoittaa?) ja olin aikeissa lintsata mutta homma kosahti. Sen takia mun elämä oli helvetin rajottunutta 2,5 vuotta, mikä on älyttömän epäreilua ja kohtuutonta. Ja tätä ajanjaksoa höysti äidin vittuilevat kommentit päiväkirjani sisällöstä ja epäkunnioitus, en ollut enää hänen lapsi ❤

Toki tää meni vähän rajummin yli kysymyksen, ja netittömyyteeni sisälty paljon henkistä kiusaamista ja uhkailua. Netistä mä oon löytäny tänä päivänä nopeesti tietoa ja uusia ystäviä joittenka kanssa ollaan miitattukkin, ja joilta oon saanu älyttömästi tukea ja voimaa elämään.

Toki ei netti mullen niin koukuttava ole, en käytä sitä ulkomailla tai ruokapöydässä tai sosiaalisissa tilanteissa. Oma mokansa jos tuhlaavat kesänsä mielummin tabletilla pelailuun, kun ois mahdollisuus tavata ihmisiä. Kaikilla ei oo niitä ystäviäkään jotka kutsuis luokseen☝

Vierailija kirjoitti:

3, valaise mitä nykyään?

Opiskelee.

Pelaisi tietokoneella/konsolilla yksinpelejä

Piirtäisi, lukisi, meikkaisi ja notkuisi kavereiden kanssa.

Näitä tekee nimittäin aina, kun ei someta.

Se lataisi kotona tabletin täyteen fanficiä ja ottaisi läppärin ja muutaman tietsikkapelin mukaan. Piirtäisi paljon, kuten muutenkin.

PS: jos teillä on kotona langaton netti, ottakaa siihen kylkiäisiksi mokkula. Ei maksa kotiliittymän ohella paljon mitään, mutta on rajaton langaton netti käytössä mökillä. On se näinä maailmanaikoina aika must, näkee uutiset, voi katsoa reseptejä, lähettää sähköpostia jnejne.

Vierailija kirjoitti:

Oon nyt 15, mä en saanu olla missään netissä, en tietokoneella, ei ollut minkaanlaista puhelinta, en käyny 2,5 vuoteen missään somessa. Tää oli 5lk alku kun nettikielto alkoi ja loppu 7lk puolivälissä. Ai mitä tein? Makasin sängyssä enkä käynyt sen enempää ulkona. Oikeastaan olin jopa enemmän sisällä, kuin "nettiluvan" kanssa. Olin tosi apaattinen ja tylsistynyt, eipä ollut kavereita. Sanomattakin selvää että olin hyvin ulkopuolinen kaikista jutuista , ja meinasin seota koska mun tekemisiä rajotettiin neljän seinän sisälle. Ai miksi tämä? Olin nuori, olin tyhmä ja äiti luki päiväkirjani (mihin tuskin moni 11v mitään erityisen järkevää ja kaunista kirjoittaa?) ja olin aikeissa lintsata mutta homma kosahti. Sen takia mun elämä oli helvetin rajottunutta 2,5 vuotta, mikä on älyttömän epäreilua ja kohtuutonta. Ja tätä ajanjaksoa höysti äidin vittuilevat kommentit päiväkirjani sisällöstä ja epäkunnioitus, en ollut enää hänen lapsi ❤

Toki tää meni vähän rajummin yli kysymyksen, ja netittömyyteeni sisälty paljon henkistä kiusaamista ja uhkailua. Netistä mä oon löytäny tänä päivänä nopeesti tietoa ja uusia ystäviä joittenka kanssa ollaan miitattukkin, ja joilta oon saanu älyttömästi tukea ja voimaa elämään.

Toki ei netti mullen niin koukuttava ole, en käytä sitä ulkomailla tai ruokapöydässä tai sosiaalisissa tilanteissa. Oma mokansa jos tuhlaavat kesänsä mielummin tabletilla pelailuun, kun ois mahdollisuus tavata ihmisiä. Kaikilla ei oo niitä ystäviäkään jotka kutsuis luokseen☝

10, olen pahoillani. Äitisi on kusipää. Kenelläkään ei ole oikeutta lukea toisen päiväkirjaa, eikä nyt hitto vie ainakaan mätkäistä mitään rangaistuksia, jos lukema ei miellytä. 

Ja haloo, ihan oikeastiko sulle langetettiin parin vuoden nettikielto siitä, että olit ilmeisesti kritisoinut päiväkirjassasi äitiäsi ja suunnitellut lintsaavasi koulusta? Ihan tosi?

Lukisi varmaan kirjoja. Lukee nykyäänkin paljon, joten eiköhän se vain lisääntyisi.

Tämän olen tehnyt ja nähnyt, kun rangaistukseksi menetti kuukaudeksi tabletin ja kännykän. Näki kavereita, kävi uimassa, salilla, lenkillä, pelaamassa fudista, kirjottaessa, lukiessa kirjoja, leipoessa ja kokatessa yms. :D

Lukisi kirjoja eikä lähtisi ulos.