15vuotias ja muutan omilleni, 200km päähän

Up

Up

Älä ainakaan rupea kaljoittelemaan, vaikka niissä asuntoloissa bileitä varmaan suhteellisen tiuhaan onkin. Elää vain sitä normaalia arkea, niin kyllä siinä kavereita tulee koulusta.

Kavereita saat tuossa iässä tuossa tuokiossa, sekä koulusta että sieltä asuntolasta, siitä älä huolehdi. Menetkö kenties Kallioon ilmaisutaitolukioon?

Kun olet omillasi, sinun pitää itse kantaa vastuu niistä asioista, joista ennen huolehtivat vanhemmat: herätät itse itsesi aamulla, laitat itse aamiaisen, lähdet kouluun vaikka väsyttäisi, teet läksyt vaikka ei huvittaisi, menet illalla ajoissa nukkumaan vaikka tekisi mieli valvoa.

Tiskaat astiat, peset pyykit, siivoat huoneen. Joudut mutta myös pääset opettelemaan itsenäistä, aikuista elämää vähän tavallista nuorempana. Ota siitä oppi ja ilo irti. Seuraavia kolmea vuotta muistelet myöhemmin elämäsi parhaina!

Kiitos ihanista sanoista <3 kyllä minä tuun vielä pärjäämään

Hyviä neuvoja on yllä. Kannattaa myös pitää säännöllisesti yhteyttä kotiväkeen. Soittelet vaikka aina illalla äidille ja kerrot päivän kuulumiset ja höpisette muuten vaan. :) Tai pyydät äitiä soittamaan iltaisin (rahallisesti helpompi sulle niin päin).

Saat koulusta uusia kavereita ja pyydä jotain mukavaa uutta kaveriasi jonkin ajan päästä vaikka käymään opiskelija-asunnossasi kylässä.

Muista myös, että Jeesus rakastaa sinua, tapahtui mitä tahansa ja sanoivat tai tekivät ihmiset mitä tahansa.

Tsemppiä ja ihania nuoruusvuosia sinulle!!!

Sano ei huumeille. 

Vierailija kirjoitti:

Kavereita saat tuossa iässä tuossa tuokiossa, sekä koulusta että sieltä asuntolasta, siitä älä huolehdi.

Ei välttämättä, jos ap on joku autisti tai muuten hölömö, niin kavereiden saaminen voi olla hankalaa. Saattaapi hyvinkin joutua kiusatuksi kanssa, nuoret osaa olla julmia. Mutta ei hätää ap, kyllä se kiusaaminen loppuu sitten aikanaan! Eikä se koulu ole kun 3 vuotta.