Liikkuisin enemmän, jos en muuttuisi aina ihan tulipunaiseksi
ja hikiseksi kasvoista. Oikeasti, tämä nolo vaiva rajoittaa kuntoiluani ja tietysti kuntokaan ei kohoa, kun en kehtaa liikkua missään julkisesti, käydä jumppatunneilla ym. Kyse ei ole mistään pienestä poskien punoituksesta, vaan aivan koko naamani otsasta leukaan muuttuu ihan punaiseksi ja kuumottavaksi ja hiki valuu noroina päänahasta alkaen. Muut ihmiset tuijottavat, eikä se ole omaa kuvitteluani.
Onko kellään muulla samanlaista? Olen kateellinen kaikille, jotka pystyvät urheilemaan ihmisen näköisinä.
Kommentit (68)
Aikuisia ihmisiä olette, eikö? Mitä h..in väliä sillä on, mitä ihmiset ajattelee tai kommentoi? Miksi käyttää energiaa moisen ajatteluun? Voin kertoa senkin ettei tajuttomuuskouristuskohtauksen saaninenkaan herkkua ole julkisella paikalla..mutta minkäs teet? Hautaudun siis kotiin vai?
niinpä kirjoitti:
Aikuisia ihmisiä olette, eikö? Mitä h..in väliä sillä on, mitä ihmiset ajattelee tai kommentoi? Miksi käyttää energiaa moisen ajatteluun? Voin kertoa senkin ettei tajuttomuuskouristuskohtauksen saaninenkaan herkkua ole julkisella paikalla..mutta minkäs teet? Hautaudun siis kotiin vai?
No niin, alettiin sitten vertailemaan kellä isoin ongelma... näkee ihmiset Afrikassa nälkääkin, mutta silti mulla on oikeus kiusaantua jos jatkuvasti huomautellaan asiasta joka on mulle kiusallinen enkä voi sille mitään tehdä.
Muita lukematta:
Opettele ajattelemaan, että muut ihmiset lenkkipolulla tai kuntosalilla eivät ole loppujen lopuksi kauhean kiinnostuneita sinusta. He tuskin huomaavat sinua, koska ovat niin kiinnostuneita omista "puutteistaan" ja tekemisistään, niinkuin sinä olet kiinnostunut punakkuudestasi. Keskity mielihyvään, jonka liikkuminen tuo, älä retiisinaamaan.
Minun "ongelmani" on, että hikoilen päästäni ihan mahdottomasti. Kevyenklin fyysisen ponnistelun jälkeen olen kuin olisin uimassa käynyt: tukkani, pääni ja naamani on ihan märkä. Olen silti sama ihminen, joten mitä välii? Nuorempana toivoin, että "hikoilukeskus" olisi ollut vaikka polvitaipeissa, mutta kun se ei ole. :)
En sanonu, että epilepsiakohtaus on suurempi ongelma, vaan sitä yritin sanoa, että miksi annatte täysin tuntemattomien ja teidän elämään täysin liittymättömien ihmisten hallita elämäänne? Ihmisellä on vain yksi elämä, että eikö kannattas elää täysillä ja nauttia? Teini-iässä kyseinen häpeily kuuluu elämään, mutta ei enää aikuisena..ei tosiaankaan..
niinpä kirjoitti:
Aikuisia ihmisiä olette, eikö? Mitä h..in väliä sillä on, mitä ihmiset ajattelee tai kommentoi? Miksi käyttää energiaa moisen ajatteluun? Voin kertoa senkin ettei tajuttomuuskouristuskohtauksen saaninenkaan herkkua ole julkisella paikalla..mutta minkäs teet? Hautaudun siis kotiin vai?
Meillä on kaksikin yhteistä asiaa :)
Olen yksi näistä jotka aiemmin jo ihmetteli mitä hävettävää tuossa on.
Toinen yhteinen on GM.t. En ole hautautunut myöskään kotiin enkä tajunnut edes hävetä :D Ja tuijotetaan tosiaan vähän enempi kuin punaista naamaa :D
niinpä kirjoitti:
En sanonu, että epilepsiakohtaus on suurempi ongelma, vaan sitä yritin sanoa, että miksi annatte täysin tuntemattomien ja teidän elämään täysin liittymättömien ihmisten hallita elämäänne? Ihmisellä on vain yksi elämä, että eikö kannattas elää täysillä ja nauttia? Teini-iässä kyseinen häpeily kuuluu elämään, mutta ei enää aikuisena..ei tosiaankaan..
Et sanonut enkä minäkään, mutta siihen kommentoinnin voisi silti jättää väliin ihminen joka kitisee -punoittavasta naamasta urheillessa-. Siis OIKEESTI nyt.
-se toinen punanaama epileptikko-
Vierailija kirjoitti:
Tulen tulipunaiseksi saunassa, lenkillä, keittoa syödessä, ihan kävellessäkin, äitini oli samanlainen. En voi kävellä töihin, koska työskentelen asiakaspalvelussa ja olisin ensimmäisen tunnin ajan kirkuvan punainen. Muistan lapsuudestani äidin lähes sinipunaiset kasvot esim. saunan jälkeen.
Täällä ihan sama! En voi pyöräillä töihin, koska olen ihan kirkkaanpunainen pari tuntia pyöräilyn jälkeen :( Työkaverit reippailevat joka päivä pyörällä töihin ja minä se vain köröttelen autolla! Saisi kätevästi arkiliikuntaa, mutta ei vaan pysty!
Varmaan joku on jo ehdottanut, mutta miten olisi hyvin peittävä meikkivoide? Ei se sitä punoitusta välttämättä kokonaan peitä, mutta helpottaa huomattavasti. Tiedän, ettei välttämättä ole kivaa laittaa tuhtia meikkikerrosta jumppaan, mutta jos se tuntuu pienemmältä pahalta kuin punoitus, suosittelen kokeilemaan.
Varsinkin ennen punastuin pahasti esiintymistilanteissa, ja peittävä meikkipohja antoi paljon lisää itsevarmuutta, kun tiesin olevani ihan punainen vain sen meikin alla mutta yleisö ei sitä juurikaan voinut huomata. :)