Liikkuisin enemmän, jos en muuttuisi aina ihan tulipunaiseksi
ja hikiseksi kasvoista. Oikeasti, tämä nolo vaiva rajoittaa kuntoiluani ja tietysti kuntokaan ei kohoa, kun en kehtaa liikkua missään julkisesti, käydä jumppatunneilla ym. Kyse ei ole mistään pienestä poskien punoituksesta, vaan aivan koko naamani otsasta leukaan muuttuu ihan punaiseksi ja kuumottavaksi ja hiki valuu noroina päänahasta alkaen. Muut ihmiset tuijottavat, eikä se ole omaa kuvitteluani.
Onko kellään muulla samanlaista? Olen kateellinen kaikille, jotka pystyvät urheilemaan ihmisen näköisinä.
Kommentit (68)
Minä en ymmärrä mitä hävettävää siinä on, jos kuntoillessa hikoilee? Ilmeisesti ihmisillä on eri hikoilu taso. Itsekkin salilla olen aivan läpi märkä treenaamisen jälkeen, varsinkin nyt kesällä ja jotkut kanssaolijat ovat jopa kommentoineet sekä nauraneet tälle. Kuitenkin siellä on aina joitakin jotka myöskin hikoilevat treenatessaan. Olen ajatellut, että eihän se treenaamista ole jos ei hiki tule. Kuitenkin jo työni puolesta olen tottunut hikoilemaan, enkä vierasta sitä ollenkaan. Lähinnä vain ihmettelen noiden ihmiseten käytöstä jotka eivät osaa pitää mölyjään mahassa ja ihmettelevät kuin vieraantuneet luonnosta olevat ihmiset.
Mä hikoilen aivan sairaasti, body pumpissa jo kakkosbiisissä eli kyykyssä hikeä tulee niin paljon, että se valuu noroina jopa sääriä pitkin. Vaatteet aivan litimärät, vaikka oonkin hyväkuntoinen.
Ensin punoitan kuin paloauto ja sitten olen läikikäs seuraavat kaksi tuntia kun punoitus alkaa laskea. Kiva kuulla että minä en ole ainoa jolla on sama vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kun tungen ketjuun, mutta kärsin itse päinvastaisesta ongelmasta ja ajattelin, että joku saattaisi tietää mikä siihen on syynä. Itse taas menen ihan valkoiseksi esim. juostessa. Mistä tämä kertoo? Olen käsittänyt, että punoitus on ihan normaalia tai jopa toivottavaa?
Sydämmessä vikaa? Sydänvaivainen näyttää kalvakalta, "harmaalta", huulet yleensä sinertävät, vaikka olisi juuri ponnistellut fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin hikoilen aina - riippumatta siitä olenko ihan huippukunnossa vai en. Jumpassa ja salilla hiki vaan valuu, kasvoista, pitkin käsivarsia ja välttelen myös vaaleita jumppatrikoita. Lisäksi naama on punainen. Ei siitä kannata stressata, keskityt vaan omaan treeniin. ☺
Mulla on lisäksi vielä sellainen ominaisuus, että hikoilen reilusti myös lämpimällä ilmalla - ja pääasiassa kasvoista. Ihan siis vaikken tekisi mitään sen enempää, hiki helmeilee pitkin kasvoja. Se on joskus vähän kiusallista, mutta olen tottunut siihenkin.
Minä hikoilen siitä kun juon aamukahvit. Ja puen vaatteet. Ja kävelen. Ihan sama onko kesä vai talvi, hikoilen myös pakkasella.
Kunto ja paino voi vaihdella, hikoilu ei. Vaiva se on tämäkin, pää aamuisin märkänä palaveriin..
Musta tuntuu että kaikki täällä eivät kärsi pahasta punoituksesta vaikka niin väittävät. Oikeasti paha se on kun muut tuijottavat ja kestää parikin tuntia kuntoilun jälkeen näyttää ihmiseltä. Itse en kestä katsoa itseäni edes peilistä, näytän pahoin palaneelta, kun iho on aivan kirkuvan punainen.
Kosmetiikkamyyjä kirjoitti:
Asiaan on ratkaisu ja sen nimi on pitkäkestoinen meikkivoide. Älkää ostako itse vaan menkää kunnon kemppariin ja pyytäkää myyjiltä apua valinnassa. Muuten tod.näk. ostatte kunnon paksun pakkelin, enkä puhu nyt vampyyrimeikistä. Mä käyn jumpissa surutta eikä kasvot koskaan kuin vähän helota jälkeenpäin. Voi mennä vaikka kauppaan suoraan jumpasta päin. Ei tarvi siis tehdä asiasta ongelmaa. Onnea matkaan!
Hyi, kuka haluaa hikoilla meikit naamassa?
Jos esim juoksee reippaan lenkin on kyllä täysin normaalia että hikoaa ja naama punottaa. Jos näin ei käy, tuskin kovaa fyysistä rasitusta ees takana. Ei oo ikinä tullut mieleenkään että sillä ois mitään merkitystä.
Pyöräilen joskus töihin ja naamani on kirkuvan punainen ainakin parin tunnin ajan. Työkaverit aina jaksaa muistuttaa että "onpas sulla punainen naama". Ärsyttävää, totean vaan että "tiedän". Sama vaiva on ollut koko ikäni, eikä siihen ole vaikuttanut paino tai kunto juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos esim juoksee reippaan lenkin on kyllä täysin normaalia että hikoaa ja naama punottaa. Jos näin ei käy, tuskin kovaa fyysistä rasitusta ees takana. Ei oo ikinä tullut mieleenkään että sillä ois mitään merkitystä.
Meillä kyse on todella kirkkaasta punaisesta, ei vain punoituksesta. Mutta hyvä, ettei sinulla ole tällaista juttua, ole siitä iloinen. :)
1
Mulla sama ongelma, ja kyllähän se hieman hävettää. Varsinkin se, kun lähden treenin jälkeen kotiin naama aivan punaisena helottaen. Olenkin oikeastaan ihmetellyt, miten harvalla ryhmäliikunnoissa naama alkaa punottaa. Kaikki näyttävät minuun verrattuna tosi fresheiltä treenin jälkeen, ja olen törmännyt ryhmäliikunnoissa ehkä yhteen henkilöön, jolla oli sama ongelma...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos esim juoksee reippaan lenkin on kyllä täysin normaalia että hikoaa ja naama punottaa. Jos näin ei käy, tuskin kovaa fyysistä rasitusta ees takana. Ei oo ikinä tullut mieleenkään että sillä ois mitään merkitystä.
Meillä kyse on todella kirkkaasta punaisesta, ei vain punoituksesta. Mutta hyvä, ettei sinulla ole tällaista juttua, ole siitä iloinen. :)
1
Kyllä minulla on :D kirkuvan punainen naama valkoisin läiskin varustettuna. Se tarkoittaa sillon että oon tehnyt hyvän fyysisen suorituksen. Ennemmin siitä ylpeä oon kun nolo, näkee että treenannut on.
Ei oo tarvetta muutenkaan esim kulkea aina meikattuna, oisko itsetuntokysymys sitten.
Hei.
Täällä yksi punanaama hiestä märkä heti ekoan kilsan jälkeen. En ymmärrä miksi urheillessa ei saisi näyttää siltä että on urheillut? Ja kyllä, olen nainen. Menen heti tomaatin väriseksi ja valun hikeä kuin olisin uimassa käynyt. Jalat litisee hiestä ja kainaloista soljuu purot paidalle. Vieläpä hikeni haisee kuin miehellä. :D mutta olenpas sinut sen kanssa, en vain jaksa miettiä että mitähän nuo naapurit taas musta ajattelee.. Juoksen 10km lenkkejä ja kävelen paljon. Se näkyy urheillessa mutta se näkyy myös muutenkin parempana mielenä, jaksamisena ja kieltämättä hyvästä kropasta! Antaa olla jo ja hikoilkaa naamat punasena ;)
Ei ole tarkoitus mainostaa, mutta mulla auttoi kohtalaisen paljon Arctic Arbutin (se ikääntyvälle iholle -versio).
Teen fyysistä työtä ja jo 10 minuutin rehkinnän jälkeen joku vitsikäs on aina heittänyt "ootko juossu maratonin, ootpa terveen värinen.." yms. todella oivaltavaa.
Tää seerumi/voide -kombo on auttanu niin, että syvin joulutontunpuna on enää vaaleanpunainen.
Ja oon tosiaan käyttäny yli kuukauden, että alkaa huomaamaan tuloksia...(nro 55)
Ootteko te muut punanaamat muuten pakkasellakin punaisia? Mä meen ihan kirjavaksi liikunnasta, ihan jopa tehokas imurointi tms. siivoaminen kotona saa aikaan punoitusta, ja enemmän liikkuessa tulee vaaleita läikkiä, yleensä viehättävästi suun ympärille tms. 😏
Ja siis olen punainen pakkasilmalla myös, mikä on tosi ärsyttävää ja epäviehättävää. Olisi ihanaa olla sellainen kuulaan kaunis ja eteerisen kalpea, mutta eipä tuu tapahtumaan.
Ei kannata välittää muiden katseista. Jos et kuitenkaan pysty muita ignooraamaan, niin mene lenkille aamuvarhain taikka iltamyöhään. Varmasti löydät asuinpaikaltasi niin syrjäisiä lenkkipolkuja, ettei ihmisiä tule vastaan!
Voiko enää huonompaa tekosyytä olla??!!??
Ja noin 98% vastaajista vielä samaa mieltä. Kerätkää nyt itsenne ja itsetuntonne. Voi voi
Minäkin tulen ihan punaiseksi ja hikiseksi jo aika pienestäkin lenkistä. Laitan vedenkestävää tai siis hyvää ja kestävää meikkivoidetta naamaan ennen lenkkiä, että voisin olla ihmisen näköinen kun kuljen siellä.
Onneksi meitä näyttää olevan paljon.
Sama, mutta pohjaan työkseni ryhmäliikuntaa! Ihan yksi ja sama mitä muut tulipunaisesta naamastani ajattelevat. Rakastan työtäni ja olen siinä hyvä!