Liikkuisin enemmän, jos en muuttuisi aina ihan tulipunaiseksi

Syksy alkaa kohta joten illalla ulkoilemaan lippis päässä niin kukaan ei huomaa mitään.

Sama minulla, mutta se on helpottanut jonkun verran, kun olen vaan kuntoillut. En käy saleilla enkä jumpissa vieläkään, mutta olen liikkunut muuten paljon. Ihan niin helposti en tule enää ihan niin tulipunaiseksi ihan niin pitkäksi aikaa. Sanotaanko, että 30% on helpottanut. :) Keljuinta on kun joku tulee sanomaan, että onpa sulla punaiset posket. Joo, tiedetään. :)

Mulla sama juttu. Käyn ryhmäliikuntatunneilla paljon ja muilla on tunnin jälkeen vähän otsa hiessä, muuten ei mitään merkkejä siitä että olisi liikkunut. Itse olen koko kasvoista läikikkään punainen ja mua hävettää se ihan hirveästi. Tai jos käyn juoksulenkillä, olen ihan kirkkaanpunainen.

Mulla sama ongelma. Tulen siis todella punaiseksi ja sellaisia valkoisia läiskiä tulee myös naamaan ihan tavallisesta kuntoilusta eikä ihmisten tuijottelu ole vain mun kuvitelmaa. Porukka tuijottaa ja osa jopa kommentoi.

Omalla kuntosalilla suurin osa tietää mut, joten eivät reagoi, mutta uudet ihmiset nauravat, kauhistelevat ja pysähtyvät tuijottamaan ja yksikin oikein kysyi multa, että tiedänkö mun kasvojen punoittavan... 😝🙈😫

Mä olen koko ikäni ollut paloauto ja nyt vanhetessa se puna on vain syventynyt. Joku kesä sitten päätin, että juoksen meidän kylän keskustan läpi. Jouduin tsemppaamaan itseäni sitä ennen viikkokausia ja päätin etten välitä muista ihmisistä ja tunne oli mahtava, kun tein sen. Joku jopa pysähtyi jalkakäytävällä tuijottamaan mua ja melkein kysyin, ett vittuako tölläät, mutta sain estettyä sen. 😃

Täälläkin naama suorastaan sinipunaisena ja hiki valuu noroina naamasta. En välitä yhtään mitä muut ajattelee :)

Mulla sama. Liikun silti. Kuva kun tulee syksy ja saa lenkkeillä pimeässä :D

Täällä sama. Naama muuttuu ihan syvän punaiseksi... Muutenkin on punakkuusongelmaa ilman liikuntaakin vaan liikkuminen tekee siitä ihan hirveetä. Ärsyttävintä on just se muiden ihmisten huomauttelu :( jos ne ei ihmettelis ja kyyläis, olis helpompi yrittää olla itsekin välittämättä.

Lakataan me kaikki punanaamat välittämästä tästä asiasta. :)

1

muistan vielä kouluajat kun liikuntatuntia seuraavan tunnin olin aina aivan punainen vielä, siksi minusta tuli melkoisen liikuntatuntien lusmu :( Vasta aikuisena uudelleen innostuin liikunnasta

''Kiva'' että on muitakin, en ole koskaan livenä nähnyt kellään toisella samaa. En haluaisi ulkoilla vain pimeällä, kun minulle ainakin on tärkeää myös luonnossa oleminen...Todella ärsyttävää se ihmisten tuijotus, kävin joskus spinningtunneilla missä tietysti olin ihan kirkuvan punainen ja vielä yli tunti spinningtunnin jälkeenkin! Todella noloa mennä bussilla kotiin salilta sen näköisenä :(  ap

Sama juttu, mutta ei tollasen asian takia kannata lopettaa liikkumista. Itse ainakin olen oppinut olemaan välittämättä asiasta.

Voithan jumpata kotonasi.

Mulla on hyvä kunto, ja silti mun naama aina punoittaa ja hikeä pukkaa. Ei tunnu missään :)

Mulla on vaihtelevia aineenvaihduntaongelmia. Silloin, kun hikoilu ei toimi, olen naamasta tulipunainen ja kuuma. Näytän puolikuolleelta helponkin treenin jälkeen. Ota mukaan viileällä vedellä kostutettu pyyhe ja kuiva pyyhe ja näin viilennä kasvoja ja kuivaa hikeä. Kesällä voi myös olla niskassa kaitaleen mallinen pyyhe, joka on kasteltu.

Onko sinulla niin tehokas dödö, että hikoilu kainaloista estyy? Vai hikoatko kainaloistakin?

Tulen tulipunaiseksi saunassa, lenkillä, keittoa syödessä, ihan kävellessäkin, äitini oli samanlainen. En voi kävellä töihin, koska työskentelen asiakaspalvelussa ja olisin ensimmäisen tunnin ajan kirkuvan punainen. Muistan lapsuudestani äidin lähes sinipunaiset kasvot esim. saunan jälkeen.

Mulla sama juttu, enkä ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi. Kyllähän urheillessa kuuluu hien valua suuhun ja naaman olla punainen. Mitä väliä sillä on, miltä näyttää?

On muuten hassua, että kun olen liikkumassa, en koskaan näe ketään toista yhtä punaista, vaikka siis olisi joku juttu, jossa on paljon ihmisiä liikkumassa. Ehkä sitä vaan pöhkösti keskittyy liikaa siihen, että oma naama loistaa kilometrin päähän (vaikkei edes oikeasti tee sitä) eikä huomaa, jos jollain muulla on sama juttu. Voisi nyökätä ymmärtävästi. Eihän tämä ole mikään kauhea ongelma, ihan oikeasti, mutta siltä se tuntuu. Pitäisi lakata välittämästä. 

1

Mullekin tulee. Lapsena siihen samaan väriin viitattiin sanoilla Valintatalon muovikassin värinen (se oli silloin sellinen tumma sinipunaiseen vivahtava pinkki) ja taidettiin kyllä tarkoittaa deekuja, mutta se on just se sama väri!

En voi harrastaa liikuntaa aamulla ennen töihin menoa, sillä minä myöskin muutun naamasta ihan syvänpunaiseksi, eikä punaisuus laske moneen tuntiin. Siksi lenkkeilen iltaisin. Juoksulenkillä ei tosin voisi vähempää kiinnostaa mitä joku vastaantuleva ajattelee paloautonaamastani.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vaihtelevia aineenvaihduntaongelmia. Silloin, kun hikoilu ei toimi, olen naamasta tulipunainen ja kuuma. Näytän puolikuolleelta helponkin treenin jälkeen. Ota mukaan viileällä vedellä kostutettu pyyhe ja kuiva pyyhe ja näin viilennä kasvoja ja kuivaa hikeä. Kesällä voi myös olla niskassa kaitaleen mallinen pyyhe, joka on kasteltu.

Onko sinulla niin tehokas dödö, että hikoilu kainaloista estyy? Vai hikoatko kainaloistakin?

Aineenvaihduntani toimii ihan hyvin eikä kainalohikoilu ole minulle ongelma, hikoan siltä ihan normaalin määrän ja käytän tavallista alumiinitonta dödöä. Pyyhkeen tai peräti kahden mukaan ottaminen lenkille ei kuulosta kauhean kätevältä, mutta voisihan sitä näin kesällä kokeilla, muina aikoina ei ehkä. ap

Mä olen samanlainen, ollut koko ikäni. Sauna, liikunta, mausteiset ruuat, tunteiden vaihtelu, kaikki näkyy mun naamassa niin että olen kirkuvan punainen. Hikoan myös päästä aivan hirvittävästi, hikoan kyllä muutenkin. Ryhmäliikuntatunnin jälkeen koko naamani on punainen ja hiki tippuu ja valuu. Hiukset näyttävät siltä kuin olisin käynyt suihkussa, ovat siis läpimärät.

Eipä tuo mun liikkumista estä. Eikä koskaan ole kukaan tuijottanut, en ainakaan ole huomannut. Huutelut paloautosta jäi peruskouluun. Yksi työkaveri oli alkuun sitä mieltä, että on hirmuisen hauskaa kun punastun, ja sitä tapahtuu monta kertaa päivässä. Kunnes sain tarpeekseni ja sanoin tietäväni kyllä punastuvani herkästi eikä siitä tarvitse joka kerta erikseen huomauttaa. Että pidän tuollaista kiusaamisena. Sen jälkeen lopetti.