Lue keskustelun säännöt.
Häpeän näyttäytyä julkisesti vaimon kanssa
29.07.2016 |
Alkaa rouva olla jo niin iso, että pahaa tekee. Aina valittaa kun painoa tulee vaikka mitään ei syö. Joo, ei syö ruokapöydässä, mutta muuten taukoamatta puputtaa herkkuja.
Kommentit (164)
Voi vittu tätä läskien paapomista taas.. Jos juttu oiski ollu niin päin, että miehen tyttöystävä onkin selvästi liian alipainoinen niin voin vain kuvitella...:
-Hyi joku luukasa, sano että alkaa vittu syömään, koirat tykkää luista, ei miehet!!!! (100yläpeukkua, 1alapeukku)
-Toi on niin sairasta! Oksettaa laihat ihmiset, läskit RULES!!!!! (100yläpeukkua, 0alapeukkua)
-Toiset on luonnostaan laihoja, ja pienetkin asiat, kuten stressi voi laihduttaa paljon. (1yläpeukku, 100alapeukkua)
Tämä kommentti 0yläpeukkua, 100alapeukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lihonut parisuhteessa siinä vaiheessa kun mies jätti mut yksin kantamana vastuun ja huolen tietyistä lapsiin ja heidän terveyteensä liittyvistä asioista. Mies ei siis stressaa näitä=minä hoidan lääkäri ym käynnit ja olen yhteydessä kouluun jne. Sama muutamassa muussakin vaikeassa asiassa. En tiedosta syöväni erityisen paljon, en napostele aterioiden välillä, mutta en vaan jaksa huolehtia itsestäni/liikkua tarpeeksi ja ilmeisesti stressaantuneena syön enemmän. Mies ei onneksi mun painosta valita ja on muuten ihan mukava ja hyvä mies.
Mutta tiedän ainakin yhden pariskunnan jossa mies syö varmaan just siksi, että vaimo a)veetuilee koko ajan ja b)vahtii miehen painoa ja syömistä, kyllä mäkin sellaisessa stressissä varmaan pullaa vetäisin.
Eli aika usein parisuhteessa toisen lihominen voi kyllä heijastaa sen toisen osapuolen käytöstä, jotain henkisen tuen puutetta tai vastaavaa ns. paikataan ruoalla. Hirveän kurjaahan se on, eikä ainakaan omalla kohdallani terveellistä.
Vierailija kirjoitti:
Voi vittu tätä läskien paapomista taas.. Jos juttu oiski ollu niin päin, että miehen tyttöystävä onkin selvästi liian alipainoinen niin voin vain kuvitella...:
-Hyi joku luukasa, sano että alkaa vittu syömään, koirat tykkää luista, ei miehet!!!! (100yläpeukkua, 1alapeukku)
-Toi on niin sairasta! Oksettaa laihat ihmiset, läskit RULES!!!!! (100yläpeukkua, 0alapeukkua)
-Toiset on luonnostaan laihoja, ja pienetkin asiat, kuten stressi voi laihduttaa paljon. (1yläpeukku, 100alapeukkua)
Tämä kommentti 0yläpeukkua, 100alapeukkua.
No tämä ansaitsee kyllä päivän tähän mennessä typerimmän kommentin tittelin 😂👍👌
Ehkäpä ei olekaan kyse paapomisesta, vaan närää herättävät nuo kommentit, joissa on pelkkiä täysin asiattomia neuvoja erouhkailuista haukkumiseen. Tilanteeseen pitäisi osata puuttua, mutta että nämä lapsen tasolle kehityksessään jääneet eivät keksi muuta kuin uhoamisen ja se harvemmin toimii, elleivät sitten ole tottuneet siihen, että kakarana heti tuli palkkioksi tikkari tai lelu, jos kitisi.
Asiallisempi ja aikuisempi suhtautuminen ja puuttuminen yleisesti ottaen johtavat paremmin haluttuun lopputulokseen.
Ilmota rakas sinusta on tullut pulluka ohjelmaan.
En minäkään läskin naisen kanssa kehtaisi liikkua. Nämä asiat on ihan avoimesti aina suhteitten alussa puhuttu läpi. Kumpikin on myöntänyt olevansa siinä määrin pinnallinen, että mitään kymmenien kilojen lihomisia ei hyväksytä. Ollaan myös sovittu, että autetaan ja tuetaan toisiamme näissä asioissa. Mitään pizzoja ei kannata jatkuvalla syötöllä kotiin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP jatkaa, kun puhelimella kaupungilla ei paljoa enempää viitsinyt kirjoitella.
Olemme siis yli 20 vuotta yhdessä ollut aviopari ja ikää jonkin matkaa yli 40 vuotta molemmilla. Tavatessamme vaimo painoi arviolta 55-60 kg (en koskaan kysynyt) ja pituutta noin 173 cm. Ainoa lapsemme on nyt 11 ja tuon raskauden jälkeen rouvalle jäi noin 15-20 kg. Oletin että kunhan ensimmäinen vauvavuosi on ohi, palaa vaimon paino vanhoille raiteille. Lapsi kasvoi, mutta niin kasvoi vaimokin. Olisikohan noin viisi vuotta sitten ehdotin, että eikö aloitettaisi yhdessä jokin liikuntaharrastus. Tämä oli ensimmäinen loukkaantuminen vaimolla koskien paino-ongelmaa.
Minulla on ollut jo lähelle 20 vuotta erään tutun kuntosaliyrittäjän kautta käytössä rajaton salinkäyttömahdollisuus, joten rahasta ei olisi ollut liikunnan aloittaminen vaimollakaan, mutta ei niin ei. Nyt hänen kokonsa lienee jossain 110 kilon paikkeilla ja jatkuvasti kasvamaan päin. Kävelystä on tullut sellaista lyllertävää ja nyt helteillä rouva hikoilee aivan helvetisti. Tähän yhdistettynä leggarit ja tunika, joka on jatkuvasti selästä märkä, on saanut minut inhomaan vaimoni olemusta koko sydämestäni. Tiedän sen saman naisen, johon aikoinaan rakastuin, piileskelevän tuon inhottavan laardikasan alla, mutta en tiedä saako sitä enää koskaan esiin.
Kun olen parina viime vuotena vaimon kanssa asiasta puhunut (joka on joka kerta 100% varma riidan aihe) ja ehdotellut edes syömisen järkevöittämistä, niin tuloksena on se, että ruokailuaikana syödään jotain vähän ja ollaan laihduttavinaan. Samalla tiedän vaimolla olevan herkkupiiloja mm. auton peräkontin sivulokerossa on nytkin 10 kpl Twixin suurpaketti ja todennäköisesti pieni sipsipussi, elleivät ole jos tänään jossain väissä huvenneet.
Mielestäni on sairasta ja etovaa katso ihmistä, jolle ei tunnu ulkonäkö merkitsevän enää yhtään mitään. Pitkät hiukset lyheni heti lapsen syntymän jälkeen ja nyt hiukset ovat kuin potta päässä leikattu. Vaatetus on käytännössä aina leggarit ja jokin löysä paita tai tunika, kotona leggarit vaihtuu joihinkin ihmeellisiin lökäpöksyihin. Miten ihmeessä itsestään huolta pitävä ja hyvännäköinen nainen päästää itsensä tuollaiseksi???
Ja KYLLÄ, minua HÄVETTÄÄ näyttäytyä vaimoni kanssa julkisuudessa!!!
AP:llä täysin sairas ajatusmaailma! Maailma ei pyöri ulkonäön ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa, kun puhelimella kaupungilla ei paljoa enempää viitsinyt kirjoitella.
Olemme siis yli 20 vuotta yhdessä ollut aviopari ja ikää jonkin matkaa yli 40 vuotta molemmilla. Tavatessamme vaimo painoi arviolta 55-60 kg (en koskaan kysynyt) ja pituutta noin 173 cm. Ainoa lapsemme on nyt 11 ja tuon raskauden jälkeen rouvalle jäi noin 15-20 kg. Oletin että kunhan ensimmäinen vauvavuosi on ohi, palaa vaimon paino vanhoille raiteille. Lapsi kasvoi, mutta niin kasvoi vaimokin. Olisikohan noin viisi vuotta sitten ehdotin, että eikö aloitettaisi yhdessä jokin liikuntaharrastus. Tämä oli ensimmäinen loukkaantuminen vaimolla koskien paino-ongelmaa.
Minulla on ollut jo lähelle 20 vuotta erään tutun kuntosaliyrittäjän kautta käytössä rajaton salinkäyttömahdollisuus, joten rahasta ei olisi ollut liikunnan aloittaminen vaimollakaan, mutta ei niin ei. Nyt hänen kokonsa lienee jossain 110 kilon paikkeilla ja jatkuvasti kasvamaan päin. Kävelystä on tullut sellaista lyllertävää ja nyt helteillä rouva hikoilee aivan helvetisti. Tähän yhdistettynä leggarit ja tunika, joka on jatkuvasti selästä märkä, on saanut minut inhomaan vaimoni olemusta koko sydämestäni. Tiedän sen saman naisen, johon aikoinaan rakastuin, piileskelevän tuon inhottavan laardikasan alla, mutta en tiedä saako sitä enää koskaan esiin.
Kun olen parina viime vuotena vaimon kanssa asiasta puhunut (joka on joka kerta 100% varma riidan aihe) ja ehdotellut edes syömisen järkevöittämistä, niin tuloksena on se, että ruokailuaikana syödään jotain vähän ja ollaan laihduttavinaan. Samalla tiedän vaimolla olevan herkkupiiloja mm. auton peräkontin sivulokerossa on nytkin 10 kpl Twixin suurpaketti ja todennäköisesti pieni sipsipussi, elleivät ole jos tänään jossain väissä huvenneet.
Mielestäni on sairasta ja etovaa katso ihmistä, jolle ei tunnu ulkonäkö merkitsevän enää yhtään mitään. Pitkät hiukset lyheni heti lapsen syntymän jälkeen ja nyt hiukset ovat kuin potta päässä leikattu. Vaatetus on käytännössä aina leggarit ja jokin löysä paita tai tunika, kotona leggarit vaihtuu joihinkin ihmeellisiin lökäpöksyihin. Miten ihmeessä itsestään huolta pitävä ja hyvännäköinen nainen päästää itsensä tuollaiseksi???
Ja KYLLÄ, minua HÄVETTÄÄ näyttäytyä vaimoni kanssa julkisuudessa!!!
Otan osaa, veli. Voin kuvitella tuskasi jos itse syöt terveellisesti, treenaat ja ottaisit vielä mielellään vaimosi mukaan samaan projektiin, mutta ei kiinnosta.
Voimia.
Minua taas tyttären äitinä hirvittää mihinlaiseen maailmaan olen aikoinani lapsen erehtynyt tekemään.
Jos saisin aikaa parikyt vuotta taaksepäin en tekisi lasta koska sattuu olemaan ylipainoinen
Hän sanoi kerran ettei mee koskaan naimisiin.
Kysyin että miksei mee "koska minä olen lihava"
Tämä suretti minua koska on ihana ihminen,kaunis ja kiltti.
Nykymaailmassa etsitään toisista vain vikoja
Olen itse ollut naimisissa kaikkine vikoineni 18 vuotta,miehessäkin tuntuu olevan (ainakin ulkopuolisten näkökulmasta) vain vikaa,mutta minä rakastan sitä kaikkine mahamakkaroineen ja tikkujalkoineen.
Niin, minulla ei ole ylipainoa mutta muuten olen köyhä,mutta en onneksi mieleltäni.
Surullinen olen kun ihmiset kiertää kehää ja ovat onnettomia jos täydellisyyttä tavoitellaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäres ois kannattanut käyttää yksi ilta painonhallinnan opiskeluun eikä vetää marttyyrinviittaa päälleen ja märistä koko tulevaisuus pilalle syöden suklaata. Ei ole ihan oikeasti vaikea pysy normaalipainoisena jos edes vähän kiinnostaa. Ja miten jotain ei voi kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa, kun puhelimella kaupungilla ei paljoa enempää viitsinyt kirjoitella.
Olemme siis yli 20 vuotta yhdessä ollut aviopari ja ikää jonkin matkaa yli 40 vuotta molemmilla. Tavatessamme vaimo painoi arviolta 55-60 kg (en koskaan kysynyt) ja pituutta noin 173 cm. Ainoa lapsemme on nyt 11 ja tuon raskauden jälkeen rouvalle jäi noin 15-20 kg. Oletin että kunhan ensimmäinen vauvavuosi on ohi, palaa vaimon paino vanhoille raiteille. Lapsi kasvoi, mutta niin kasvoi vaimokin. Olisikohan noin viisi vuotta sitten ehdotin, että eikö aloitettaisi yhdessä jokin liikuntaharrastus. Tämä oli ensimmäinen loukkaantuminen vaimolla koskien paino-ongelmaa.
Minulla on ollut jo lähelle 20 vuotta erään tutun kuntosaliyrittäjän kautta käytössä rajaton salinkäyttömahdollisuus, joten rahasta ei olisi ollut liikunnan aloittaminen vaimollakaan, mutta ei niin ei. Nyt hänen kokonsa lienee jossain 110 kilon paikkeilla ja jatkuvasti kasvamaan päin. Kävelystä on tullut sellaista lyllertävää ja nyt helteillä rouva hikoilee aivan helvetisti. Tähän yhdistettynä leggarit ja tunika, joka on jatkuvasti selästä märkä, on saanut minut inhomaan vaimoni olemusta koko sydämestäni. Tiedän sen saman naisen, johon aikoinaan rakastuin, piileskelevän tuon inhottavan laardikasan alla, mutta en tiedä saako sitä enää koskaan esiin.
Kun olen parina viime vuotena vaimon kanssa asiasta puhunut (joka on joka kerta 100% varma riidan aihe) ja ehdotellut edes syömisen järkevöittämistä, niin tuloksena on se, että ruokailuaikana syödään jotain vähän ja ollaan laihduttavinaan. Samalla tiedän vaimolla olevan herkkupiiloja mm. auton peräkontin sivulokerossa on nytkin 10 kpl Twixin suurpaketti ja todennäköisesti pieni sipsipussi, elleivät ole jos tänään jossain väissä huvenneet.
Mielestäni on sairasta ja etovaa katso ihmistä, jolle ei tunnu ulkonäkö merkitsevän enää yhtään mitään. Pitkät hiukset lyheni heti lapsen syntymän jälkeen ja nyt hiukset ovat kuin potta päässä leikattu. Vaatetus on käytännössä aina leggarit ja jokin löysä paita tai tunika, kotona leggarit vaihtuu joihinkin ihmeellisiin lökäpöksyihin. Miten ihmeessä itsestään huolta pitävä ja hyvännäköinen nainen päästää itsensä tuollaiseksi???
Ja KYLLÄ, minua HÄVETTÄÄ näyttäytyä vaimoni kanssa julkisuudessa!!!
Jos vaimo on lihonut 60 kilosta 80 kiloon ja pituus on 173cm, niin kysymys ei ole edes merkittävästä ylipainosta.
Itse en ikinä ottaisi noin tyhjäpäistä miestä, jolla ei elämässä ole näköjään mitään järkevää tekemistä tai sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5. Ei kukaan mies kirjoittele vauva-palstalle vaimonsa mitoista.
Provo. Naisen kirjoittama, tyylistä huomaa. Miehet ei käytä sanaa leggari. Keksi parempi. Liian läpinäkyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lihonut parisuhteessa siinä vaiheessa kun mies jätti mut yksin kantamana vastuun ja huolen tietyistä lapsiin ja heidän terveyteensä liittyvistä asioista. Mies ei siis stressaa näitä=minä hoidan lääkäri ym käynnit ja olen yhteydessä kouluun jne. Sama muutamassa muussakin vaikeassa asiassa. En tiedosta syöväni erityisen paljon, en napostele aterioiden välillä, mutta en vaan jaksa huolehtia itsestäni/liikkua tarpeeksi ja ilmeisesti stressaantuneena syön enemmän. Mies ei onneksi mun painosta valita ja on muuten ihan mukava ja hyvä mies.
Mutta tiedän ainakin yhden pariskunnan jossa mies syö varmaan just siksi, että vaimo a)veetuilee koko ajan ja b)vahtii miehen painoa ja syömistä, kyllä mäkin sellaisessa stressissä varmaan pullaa vetäisin.
Eli aika usein parisuhteessa toisen lihominen voi kyllä heijastaa sen toisen osapuolen käytöstä, jotain henkisen tuen puutetta tai vastaavaa ns. paikataan ruoalla. Hirveän kurjaahan se on, eikä ainakaan omalla kohdallani terveellistä.
Ei nyt saatana. Että oman laiskuuden ja saamattomuuden voi tuosta vaan sysätä toisen syyksi? Kyllä jokainen aikuinen vastaa itsestään ja tekemistensä seurauksista.
Enpä muista paskempaa tekosyytä kuulleeni.
Vierailija kirjoitti:
Alkaa rouva olla jo niin iso, että pahaa tekee. Aina valittaa kun painoa tulee vaikka mitään ei syö. Joo, ei syö ruokapöydässä, mutta muuten taukoamatta puputtaa herkkuja.
Et ole yksin ongelmasi kanssa, kaikki sun akkaa häpee. Suku häpee, naapurit häpeää tää on kauhee häpee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa, kun puhelimella kaupungilla ei paljoa enempää viitsinyt kirjoitella.
Olemme siis yli 20 vuotta yhdessä ollut aviopari ja ikää jonkin matkaa yli 40 vuotta molemmilla. Tavatessamme vaimo painoi arviolta 55-60 kg (en koskaan kysynyt) ja pituutta noin 173 cm. Ainoa lapsemme on nyt 11 ja tuon raskauden jälkeen rouvalle jäi noin 15-20 kg. Oletin että kunhan ensimmäinen vauvavuosi on ohi, palaa vaimon paino vanhoille raiteille. Lapsi kasvoi, mutta niin kasvoi vaimokin. Olisikohan noin viisi vuotta sitten ehdotin, että eikö aloitettaisi yhdessä jokin liikuntaharrastus. Tämä oli ensimmäinen loukkaantuminen vaimolla koskien paino-ongelmaa.
Minulla on ollut jo lähelle 20 vuotta erään tutun kuntosaliyrittäjän kautta käytössä rajaton salinkäyttömahdollisuus, joten rahasta ei olisi ollut liikunnan aloittaminen vaimollakaan, mutta ei niin ei. Nyt hänen kokonsa lienee jossain 110 kilon paikkeilla ja jatkuvasti kasvamaan päin. Kävelystä on tullut sellaista lyllertävää ja nyt helteillä rouva hikoilee aivan helvetisti. Tähän yhdistettynä leggarit ja tunika, joka on jatkuvasti selästä märkä, on saanut minut inhomaan vaimoni olemusta koko sydämestäni. Tiedän sen saman naisen, johon aikoinaan rakastuin, piileskelevän tuon inhottavan laardikasan alla, mutta en tiedä saako sitä enää koskaan esiin.
Kun olen parina viime vuotena vaimon kanssa asiasta puhunut (joka on joka kerta 100% varma riidan aihe) ja ehdotellut edes syömisen järkevöittämistä, niin tuloksena on se, että ruokailuaikana syödään jotain vähän ja ollaan laihduttavinaan. Samalla tiedän vaimolla olevan herkkupiiloja mm. auton peräkontin sivulokerossa on nytkin 10 kpl Twixin suurpaketti ja todennäköisesti pieni sipsipussi, elleivät ole jos tänään jossain väissä huvenneet.
Mielestäni on sairasta ja etovaa katso ihmistä, jolle ei tunnu ulkonäkö merkitsevän enää yhtään mitään. Pitkät hiukset lyheni heti lapsen syntymän jälkeen ja nyt hiukset ovat kuin potta päässä leikattu. Vaatetus on käytännössä aina leggarit ja jokin löysä paita tai tunika, kotona leggarit vaihtuu joihinkin ihmeellisiin lökäpöksyihin. Miten ihmeessä itsestään huolta pitävä ja hyvännäköinen nainen päästää itsensä tuollaiseksi???
Ja KYLLÄ, minua HÄVETTÄÄ näyttäytyä vaimoni kanssa julkisuudessa!!!
Jos vaimo on lihonut 60 kilosta 80 kiloon ja pituus on 173cm, niin kysymys ei ole edes merkittävästä ylipainosta.
Itse en ikinä ottaisi noin tyhjäpäistä miestä, jolla ei elämässä ole näköjään mitään järkevää tekemistä tai sisältöä.
Puhe oli yli 100kgn painosta. Minusta se on ihan hirveästi, vaikka olen itsekin hiukan ylipainoinen.
Ymmärrän ihan mainiosti, että hävettää, jos toinen ei yhtään pidä itsestään huolta. Kyllä monet lihovat pitkissä suhteissa ja useimmat jaksavat sen pienen ja vähän isommankin ylipainon katsella, mutta painonsa tuplaaminen on jo sairasta. Jos ei edes yritä tehdä asialle mitään (tiedän, se on vaikeaa), ja vain suuttuu (eikä edes sitten yritä), minusta on todella vaikea paikka puolisolla.
Mun mies on lihonut paljon liittomme aikana, ja jossain vaiheessa otin kissan pöydälle ja aloin kauniisti kiinnittää huomiota asiaan, mies onneksi kuunteli. Väliillä on tullut takapakkia, mutta kun sanoin että vaikka häntä yli kaiken rakastan, en kohta pysty kiihottumaan enää hänestä, homma muuttui ja mies otti asian tosissaan. Nyt lähtee mun kanssa lenkille ja kiinnittää syömisiinsä (ja juomisiinsa)huomiota. Valitettavasti ap:n tapauksessa ei taida käydä näin, mutta jotenkin silti ehdottaisin, että yrittäisit ottaa asian esille, kiihkottomasti, mutta niin, ettet päästä toista tilanteesta karkuun. Anna huutaa, itkeä, raivota, mutta ole lempeä ja jämpti. Asia voi olla niin tunteisiin menevä, että mieti kuin puhuisit lapselle. Rakastaen, mutta asia tehdään silti selväksi. Uskon, että jos nainen on millään tasolla järjissään, hän kyllä tietää asian jo, mutta ei vaan saa itsestään irti tehdä sille mitään. Tukeasi tarvitaan varmasti.
Tsemppiä <3
Ymmärrän aloittajaa. Onhan yli sadan kilon paino jo liikaa ihan terveydenkin kannalta, saatikka sitten ulkonäöllisesti. Ja vaimo syö makeisia mielin määrin. Nehän voisi pienellä itsekurilla jättää syömättä aivan helposti. Hänen kannattaisi jutella jonkun ravitsemuksen ja laihdutuksen ammattilaisen kanssa ja laatia järkevä ruokavalio laihdutukseen. Pikku hiljaa paino alaspäin, niin ei kai niin helposti lähde taas nousemaan.
Olen pahoillani ap, mutta sä et voi tehdä mitään. Se on vaimon korvien välistä kiinni tekeekö asialle mitään. Ei hänellä varmasti itsellään hyvä olo ole, hävettää eikä pysty tekemään tiettyjä asioita (kuten sitoa kengännauhoja), mutta jos hän ei itse tee asialle mitään ei kukaan muukaan voi tehdä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa, kun puhelimella kaupungilla ei paljoa enempää viitsinyt kirjoitella.
Olemme siis yli 20 vuotta yhdessä ollut aviopari ja ikää jonkin matkaa yli 40 vuotta molemmilla. Tavatessamme vaimo painoi arviolta 55-60 kg (en koskaan kysynyt) ja pituutta noin 173 cm. Ainoa lapsemme on nyt 11 ja tuon raskauden jälkeen rouvalle jäi noin 15-20 kg. Oletin että kunhan ensimmäinen vauvavuosi on ohi, palaa vaimon paino vanhoille raiteille. Lapsi kasvoi, mutta niin kasvoi vaimokin. Olisikohan noin viisi vuotta sitten ehdotin, että eikö aloitettaisi yhdessä jokin liikuntaharrastus. Tämä oli ensimmäinen loukkaantuminen vaimolla koskien paino-ongelmaa.
Minulla on ollut jo lähelle 20 vuotta erään tutun kuntosaliyrittäjän kautta käytössä rajaton salinkäyttömahdollisuus, joten rahasta ei olisi ollut liikunnan aloittaminen vaimollakaan, mutta ei niin ei. Nyt hänen kokonsa lienee jossain 110 kilon paikkeilla ja jatkuvasti kasvamaan päin. Kävelystä on tullut sellaista lyllertävää ja nyt helteillä rouva hikoilee aivan helvetisti. Tähän yhdistettynä leggarit ja tunika, joka on jatkuvasti selästä märkä, on saanut minut inhomaan vaimoni olemusta koko sydämestäni. Tiedän sen saman naisen, johon aikoinaan rakastuin, piileskelevän tuon inhottavan laardikasan alla, mutta en tiedä saako sitä enää koskaan esiin.
Kun olen parina viime vuotena vaimon kanssa asiasta puhunut (joka on joka kerta 100% varma riidan aihe) ja ehdotellut edes syömisen järkevöittämistä, niin tuloksena on se, että ruokailuaikana syödään jotain vähän ja ollaan laihduttavinaan. Samalla tiedän vaimolla olevan herkkupiiloja mm. auton peräkontin sivulokerossa on nytkin 10 kpl Twixin suurpaketti ja todennäköisesti pieni sipsipussi, elleivät ole jos tänään jossain väissä huvenneet.
Mielestäni on sairasta ja etovaa katso ihmistä, jolle ei tunnu ulkonäkö merkitsevän enää yhtään mitään. Pitkät hiukset lyheni heti lapsen syntymän jälkeen ja nyt hiukset ovat kuin potta päässä leikattu. Vaatetus on käytännössä aina leggarit ja jokin löysä paita tai tunika, kotona leggarit vaihtuu joihinkin ihmeellisiin lökäpöksyihin. Miten ihmeessä itsestään huolta pitävä ja hyvännäköinen nainen päästää itsensä tuollaiseksi???
Ja KYLLÄ, minua HÄVETTÄÄ näyttäytyä vaimoni kanssa julkisuudessa!!!
Jos vaimo on lihonut 60 kilosta 80 kiloon ja pituus on 173cm, niin kysymys ei ole edes merkittävästä ylipainosta.
Itse en ikinä ottaisi noin tyhjäpäistä miestä, jolla ei elämässä ole näköjään mitään järkevää tekemistä tai sisältöä.
Tuo 80 kiloa oli raskauden jälkeen 11 vuotta sitten. Ap sanoi vaimon painon olevan ehkä 110 kg...
Tiedän yhden pariskunnan, jossa nainen on todellinen valas (yksikään ihminen ei voi hänestä nätimmin sanoa). Rouvalla on ihan taatusti painoa ainakin 150 kg ja mies on hyvin sutjakassa hyvässä kunnossa. Kun ensimmäisen kerran rouvan näin, en alussa uskonut, että hän ja mies todella ovat aviopari, niin mahtavan kokoinen nainen oli mieheensä verrattuna. Uskollisesti mies kuitenkin vaimoaan kuskaa kauppaan ja kotona kotityöt tekee kun rouva ei oikein voi. Mies ei pahaa sanaa vaimostaan sano muille, mutta ei heillä tunnu olevan enää mitään muuta yhteistä kuin aikuiset lapset ja historia. Mielestäni mies ansaitsisi ihmisen näköisen vaimon, ei leuasta alaspäin tursuavan laardikasan.