Pikkusiskoni raiskattiin, koko perheen elämä nyt hajalla
Pikkusiskoni, juuri 17 vuotta täyttänyt raiskattiin. Oli muuttanut juuri omaan asuntoon ja oli intoa täynnä aloittamassa oman elämänsä. Nyt ei tee muuta kuin makaa sängyssä/nukkuu. En saa häntä edes lenkille vaikka lenkkeily oli ennen hänen intohimonsa. Kävimme kaupassa yhdessä ja hän hätkähti reissulla aina jos raiskaajan oloinen mies tuli näköpiiriin. Miten tästä eteen päin?
Kommentit (92)
Jättäkää nyt tuo rasismi!!! Ei sillä ole mitään väliä uhrin kärsimyksen rinnalla.
Uhri on täällä tärkeä, ei mikään muu.
Jos jollain ei ole mitään järkevää sanottavaa lohdutukseksi tai avuksi, niin PYSYKÄÄ POIS!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisko kavahtaa sen maalaisia ja näköisiä miehiä, mitä hänen raiskaajansa oli. Vähän huonosti kirjoitettu, myönnän. Ei halua mennä terapiaan koska ei pysty puhumaan tapahtuneesta itkemättä.
Ap
Jaa tämä olikin vain rasismi aloitus
Kun kaikista raiskauksista yli kolmasosa on ulkomaalaisten tekemiä niin tuskin on rasismin kanssa tekemistä aloituksella.
Kyllä sen huomaa että on rasismi aloitus kun se erimaalaisuus pitää kertoa. Olisi voinut vain sanoa että kun näkee raiskaajansa näköisen miehen.
Missä kerrottiin erimaalaisuus? Eipäs nyt nähdä piruja siellä missä niitä ei ole.
"Kavahtaa sen maalaisia" selkeä viittaus siihen ettei ole suomalainen
Niin, mitäs jos se oli vaikka saksalainen? Onko se sitten rasismia?
Saksalaiset näyttää ihan suomalaisilta eli tuskin tunnistaisi niitä suomalaisten seasta
Vierailija kirjoitti:
Miten joku kehtaa provota näin vakavalla aiheella. Kukaan ei kirjoittaisi oikeasti tälläistä nettiin!
Miksi ei? Jos on paha olla niin sitä haluaa kertoa siitä ja se on monesti helpompaa anonyyminä ja kirjoittamalla.
Ei muista/viitsi syödäkään jos ei hänelle tuo ruokaa nenän eteen. Isämme varsinkin on ihan rikki myös ja äiti yrittää tsempata ja pysyä reippaana. Säikähtää läheistenkin kosketusta/halausta.
Ap
Perheen tukea, paljon terapiaa (ammattilaiselta). Vertaistukea, tietoa siitä että asiasta on mahdollista päästä yli, ja elämä vielä joku päivä hymyilee ja on ihanaa. Minut tuntematon raiskasi kun olin 9 v. Terapiaa en koskaan saanut, mutta perheen tuki riitti, ja se että minua uskottiin. Nyt aikuisena tuo asia on vuosien saatossa jäänyt taka-alalle, ja elän ihan tasapainoista ja hyvää, onnellista elämää :)
Mut puskaraiskattiin noin 15v sitten ja vieläkin hätkähdän jos joku mies on päässyt huomaamattomasti liian lähelle minua. Esim. kaupassa, en vaan voi sille mitään.
Kuuntele siskoasi, jos hän haluaa puhua. Pyydä lenkille aina joskus satunnaisesti. Älä hoputa. Kyllä hän joku päivä jaksaa/haluaa, vaikka nyt alkuun hän ei lähtisikään. Mulla meni varmaan yli kuusi viikkoa ennen kuin suostuin poistumaan kotoani ja silloinkin vain ja ainoastaan poikaystäväni seurassa.
Raiskauksesta jää ikuinen trauma. Voimia siskollesi ❤️
Vierailija kirjoitti:
Ei muista/viitsi syödäkään jos ei hänelle tuo ruokaa nenän eteen. Isämme varsinkin on ihan rikki myös ja äiti yrittää tsempata ja pysyä reippaana. Säikähtää läheistenkin kosketusta/halausta.
Ap
Voi hyvinkin vaipua nyt masennukseen, pahimmillaan psykoosiin. Viettehän hänet nyt oikeasti hoitoon/terapiaan?! Vaikka miten perheenä yritätte auttaa ja tukea, niin se ei ehkä riitä.
T. Tuo 9-vuotiaana raiskattu
Vierailija kirjoitti:
Ei muista/viitsi syödäkään jos ei hänelle tuo ruokaa nenän eteen. Isämme varsinkin on ihan rikki myös ja äiti yrittää tsempata ja pysyä reippaana. Säikähtää läheistenkin kosketusta/halausta.
Ap
Kyllä tarvii terapiaa ja pitää mennä. Muuten ei toivu ja voi jäädä ikuisesti trauma päälle. Paraneminen alkaa kun pääsee puhumaan ammatti-ihmisen kanssa. Yksin ei pysty tämmöistä asiaa /shokkia käsittelemään niin, että toipuisi. Ethän halua siskosi jäävän tapahtuneen vammauttamaksi koko iäkseen? Yhteys Tukinainen.fi ja sieltä apua. Sitä kyllä saa.
Kaverini raiskattiin aikoinaan. Siitä on nyt 20 vuotta ja hän on perheenäiti, hyvä liitto ja voi hyvin. Aikaa siihen meni mutta kyllä voi toipua.
Olette kai saaneet ammattiapua koko perheelle? Jos ei, niin olkaa yhteydessä Tukinaiseen. Sieltä ilmeisesti voidaan suositella myös sopivia terapeutteja.
Ja siskosi kannattaa hakeutuu erikoissairaanhoitoon psykiatrian poliklinikalle. Ei välttämättä mitään lääkkeitä tarvitse mutta saatatte saada muunlaista apua ja neuvoja.
Kannattaa muistaa, että koko perhe tarvitsee nyt apua ja ottaa sitä vastaan. Vertaistuki voi olla hyvä.
Mutta sanoisin, että Tukinainen ja SOS Kriisikeskus ovat ensimmäisiä paikkoja aloittaa, mahdollisesti terveydenhuollon ohella. Sieltä ainakin osataan neuvoa myös eteenpäin.
Sisaresi pystyy kuitenkin toipumaan, samoin kuin te perheenä. Se kannattaa pitää mielessä, ettei anna valtaa ajattelulle että elämä olisi nyt pilalla. Varmasti raiskauksesta selvinneiden kanssa juttelu olisi myös hyvä, niin siskosi huomaa että siitä on tosiaan mahdollista päästä yli.
Todella suuri osanotto siskollesi ja teille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Ei muista/viitsi syödäkään jos ei hänelle tuo ruokaa nenän eteen. Isämme varsinkin on ihan rikki myös ja äiti yrittää tsempata ja pysyä reippaana. Säikähtää läheistenkin kosketusta/halausta.
Ap
Tarvitsette kaikki tukea ja apua. Hakekaa sitä, olette enemmän kuin oikeutettuja siihen.
Ja suostuisiko sisko menemään terapiaan jos joku olisi tukena? Vaikuttaa olevan niin paha olo että jotenkin sitä pitäisi päästä purkamaan.
Ja jotenkin sitä turvallisuudentunnetta myös tuomaan takaisin.
Siskoasi on törkeästi loukattu ja koko perhettänne. Uskaltakaa ottaa kaikki apu ja tuki vastaan.
Ette ole yksin.
Osanotto.
Miksei modet nyt poista täältä noita aivan kieroutuneita ja asiattomia viestejä!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sisko kavahtaa sen maalaisia ja näköisiä miehiä, mitä hänen raiskaajansa oli. Vähän huonosti kirjoitettu, myönnän. Ei halua mennä terapiaan koska ei pysty puhumaan tapahtuneesta itkemättä.
Ap
Terapiassa itketään, joten ei ole ongelma. Pitää mennä keskustelemaan asiasta ammattiauttajan kanssa, sillä se nopeuttaa tilanteesta selviämistä. Näkisin riskinä sen, että tulee vakava masennus ja mahdollisesti itsetuhoisia ajatuksia. Tästä voisi aloittaa:
Siskosi ei ole yksin tilanteessaan.
Ikävää.
Poliitikkojen ja "meillä on unelma" poppoon aikaansaannosta.
Saisi edes syyllinen oikeudenmukaisen rankaisun.
Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Oliko vieras mies ja puskaraiskaus? Se varmaan tekee vielä pahemmaksi.
Osanotto.
Oletko mies? Jotenkin kommentistasi voisi niin kuvitella.
Jäikö raiskaaja kiinni ja sai tuomion?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan?
PS. Miltä näyttää "raiskaajan oloinen mies"?
Raiskatun silmissä aika monikin.
Varmaankin näin. Harmittaa kun muutamia kertoja on käynyt niin, että on esim. pimeään aikaan jossain polulla tai hieman syrjäisemmässä paikassa (esim. asun kerrostalossa jonka vieressä on metsä, siellä menee aika pitkä ja pimeä polku) tulee nainen vastaan, ja sitten "ilman syytä" kääntyykin ympäri ja lähtee kävelemään tulosuuntaan reippain askelin. En toki tiedä onko vaan ollu sattumaa, vai onko jotain raiskatuksi tulemisen pelkoa tai vastaavaa, mutta väkisinkin ajattelee jälkimmäistä.
Vaikka meikäkin on mieheksi pienikokoinen, 170cm enkä ole mikään lihaskimppu, niin tuskin onnistuisin raiskaamaan vaikka haluaisinkin. Mutta ihan ymmärrettävää, että jos on tuollaisia pelkoja, niin mieluummin kääntyy pois kun ottaa mitään riskejä.
Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Oliko vieras mies ja puskaraiskaus? Se varmaan tekee vielä pahemmaksi.
Osanotto.
Ot ilmeisesti, mutta tämä on just tätä tyypillistä lähisuhdeväkivallan vähättelyä. Ei, ei ole yhtään parempi, että ihminen johon olet luottanut ja jonka kanssa olet ehkä harrastanut seksiäkin raiskaa. Se on ihan omanlaisensa trauma ja turvallisuudentunteen menetys. Vaikka en nyt sanoisi, että se on pahempikaan kuin puskaraiskaus. Ei niitä voi vertailla, ne ovat kumpikin omalla tavallaan hirveitä, ja riippuu yksilöstä miten niistä selviää. Ystäväni on puskaraiskattu ulkomailla ja joutunut väkivallan ja vapaudenriiston uhriksi ex-poikaystävänsä toimesta, ja hänelle jälkimmäinen oli pahempi kokemus.
Siis miten täällä voi vielä olla noita kieroutuneita viestejä rasismista?!?!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, ettei tätä ole poliittisesti korrektia sanoa, mutta tämä aloitus on provo.
Kuten sanoin, voisitko todistaa väitteesi tai perua sen?
Suomessa raiskauksesta eheytymistä haittaa käsittämättömän lepsut tuomiot. Voin vain kuvitella miten kamalalta tuntuu tietää että raiskaajansa sai korkeintaan jotain ehdollista ja maleksii etsimässä uutta uhria, tai saattaa tulla taas vastaan.
TÄMÄ