G: Mitä asiaa häpeät ja salailet eniten elämässäsi?

miehen "edellisessä elämässä" tekemä konkurssi. Oma painoni.



Siinäpä ne, muita luurankoja ei kaapissa ole.

josta on jo yli 10 vuotta aikaa.

Olen nimittäin seksiaddikti...

.

Mikä se sellainen kiusaamitapa on, jota ihan hävetä ja salailla täytyy? Kidutus?

Mutta ei se mikään salaisuus ole.

Ei ole kahvipöytäkeskusteluaihe, mutta en varsinaisesti häpeä.

Mutta ei se mikään salaisuus ole.

Ja oma villi nuoruus ja kymmenet seksikumppanit.

Enpä viitsi asiaa juuri kylillä huudella.

eipä tee mieli julistaa kovaan ääneen niitä juttuja.

Aiemmasta elämästänikin häpeän aiheita löytyy, mutta niistä olen koittanut päästää irt.i

Siis kommunistiseen lasten järjestöön. Mun isä oli kommari ja on vieläkin, eikä hän hyväksynyt muita kerhoja kuin tuon pioneerit, mihin isä mut pakotti. Olisin halunnut kuulua partioon ja seurakunnan tyttökerhoon, kun kaikki kaverit oli niissä, mutta isä ei suostunut. Mulle on kauhea trauma jäänyt tuosta pakottamisesta ja kiusaamisesta, kun kävin pioneereissa, vaikkei siellä sen kummempaa tehty kuin askarreltiin ja leikittiin. Eikä isä edes hyötynyt siitä sen vertaa, että äänestäisin vasemmistoa.

sekä että mut on käytännössä raiskattu ja oon tehnyt nuoruudessa joitakin tyhmiä juttuja



mistään näistä aiheista en puhu vieraille ihmisille ja häpeän niitä



sekä salaa tupakointi

eivät ole sellaisia asioita, mitä uhrin pitäisi itse hävetä yhtään.

Hävettää että minusta on tosi kiihottavaa panna miestä dildolla perseeseen.

Parempaa on viellä jos miehellä on naisten pöksyt

kunnon töitä. Olin tyhmänä lasten kanssa muutaman vuoden kotona luullen,

että hyvä tutkinto Suomesta ja toinen ulkomaisesta yliopistosta ja muutaman

vuoden työkokemus riittäisi työnsaantiin hoitovapaan jälkeen. Olin siis ennen

hoitovapaata määräaikaisessa projektipäällikön hommassa.



Eipä ollut näin. Nyt roikuskelen huonopalkkaisissa rupuhommissa enkä millään saa kunnon töitä. Hävettää ja pahasti. Koetan salata työni surkeutta ja esittää, että teen sivussa konsulttihommia. Ankeaa.

Isän alkoholismi. Ja oma villi nuoruus ja kymmenet seksikumppanit.

No en ollut koneella tuohon aikaan, mutta olisin voinut kirjoittaa.

Olen tehnyt todella tyhmiä asioita, paljon. Vain muutama erittäin läheinen tietää osan töppäilyistäni. Itsemurhayritykset, sekakäyttö, syömishäiriö, epämääräiset miessuhteet... Ehkä kuitenkin eniten häpeän lapsettomuutta, koska se vaikuttaa ja näkyy eniten elämässäni. Salailen asiaa, koska ihmisillä on taipumusta antaa typeriä neuvoja ja voivotella nuorta ikääni "sinä olet niin nuori ettet edes voi kärsiä lapsettomuudesta". Parempi vaieta..

Se on niin kipeä, henkilökohtainen asia, etten olisi ikinä antanut sitä muiden juoruilun ja voivottelun aiheeksi. Se on nyt takana erittäin radikaalien hoitoratkaisujen jälkeen, mutta edelleenkään se ei kuulu muille. Vain lähimmät tietävät.

iltaisin syön yksinäisyyteeni aivan liikaa. kohta se alkaa näkyä, ahdistaa, hävettää. tää on pakko lopettaa.