Kuolema ja kriisi

Olen itse aika nuori, reilusti alle 30. Toinen vanhemmistani sairastui vakavasti ja sairaus johti kuolemaan todella pian. Ymmärrän että toiset eivät saa mitään mahdollisuutta hyvästeihin, esim. Onnettomuuskuolemat ja itsemurhat.. mutta itse koen että tämä tapahtui niin yllättäen ja äkkiä, etten ole pystynyt tätä asiaa käsitellä. Näen useana yönä viikossa unia tästä vanhemmasta, hän oli minulle todella tärkeä ja ikävä on kova. Unissa hän on elossa, toisinaan sairas, toisinaan terve. Tavallaan ihana "nähdä" häntä mutta herätessä on tyhjä olo ja ikävä on kovempi. Ymmärrän että kuolema on normaalia ja omien vanhempien hautaaminen sieltä "normaaleimmasta päästä". Itse ajattelen että olen kuitenkin liian nuori tähän ja samoin kuollut vanhempani. Kuolemasta on pari kuukautta. En löydä keinoja asian käsittelyyn. Olisiko jotain hyviä vinkkejä miten selviytyä ja miten käsitellä asiaa? Mietin jo psykologia, mutta rahat ei riitä moiseen..