Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä tehdä miehen kanssa
29.07.2016 |
Olemme olleet mieheni kanssa pian 8-vuotta yhdessä. Meillä on myös yhteinen lapsi. On ollut aikaisemminkin ylä- ja alamäkiä, mutta niistä on selvitty. Mutta nyt viimeaikoina mieheni käytös on vain pahentunut ja pahentunut enkä tiedä enää mitä tehdä... Aluksi jäi huomionosoituksen, ei enään halattu, ei kerrottu rakastavan, ei pusuja tai kehuja. Pikkuhiljaa seksi alkoi myöskin vähentyä. Sitten alkoi hiljaisuus, ei enää jutellut kanssani. Ei aina edes vastaa kun kysyn jotain. Ja nyt viimeaikoina on tullut "raivokohtauksia". Teen jotain väärin hänen mielestään ja korottaa ääntään, alkaa vähätellä ja haukkua minua. Joskus myös lapsen kuullen... Esimerkkinä eilen olin kantamassa patjaa sisälle kun meille on tulossa vieraita yökylään niin mies alkaa huutamaan mitä oikein teen ja haukkuu tyhmäksi idiootiksi kun nostan patjan jo nyt sisälle. Oli hänen mielestään vain tiellä. Pyysin monta kertaa lopettamaan huutamisen, mutta jatkoi sitä vaan ja haukkui... Eikä ymmärtänyt kun sanoin loukkaantuneeni tavasta miten puhui minulle vaan jatkoi vaan, että olen idiootti kun itken ja loukkaannun siitä etten saa tuoda patjaa sisään...
Kerran mies sanoi myös suutuksissaan ettei edes rakasta minua, mutta on pakosta minun kanssa yhdessä kun on lapsi. Jälkeenpäin kyllä sanoi ettei tarkoittanut sanomaansa, mutta kyllä se porautui aika syvälle sisääni ja käytös kun ei ainakaan näytä mitään rakkauden merkkejä.
Olen ehdottanut terapiaa, mutta miehelläni on ollut erittäin vaikea lapsuus ja käynyt oikeastaan koko lapsuuden terapiassa jonka takia kammoaa ajatusta puhua jollekin tuntemattomalle omista ongelmistaan eikä myöskään usko siihen. Olen myös järjestänyt meille yhteistä aikaa ja ajatellut jos se lähentäisi meitä, mutta sillä ei ole ollut merkitystä. Mies on myös lähtenyt ystäviensä luoksi viikoksi enkä ottanut häneen mitään yhteyttä sinä aikana, koska ajattelin että tarvitsee omaa aikaa. Myöskään se ei vaikuttanut tilanteeseen, vaan kun mies tuli takaisin kotiin sama toiminta jatkui.. Eikä mies nyt joka päivä raivoa, mutta tuntuu että ainakun teen jotain mikä ei hänestä ei ole oikein tai esimerkiksi en tee sitä mitä hän pyytää niin alkaa raivoaminen ja haukkuminen...
Olen aika loppu tämän tilanteen kanssa, koska rakastan miestäni valtavasti ja perheeni on minulle kaikki kaikessa enkä millään haluaisi erota, mutta en enää tiedä mitä tehdä...
Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta tai vinkkejä miten tästä voisi jatkaa eteenpäin ja vahvistua parina ja perheenä?
Kommentit (15)
Minusta sinun kannattaisi mennä puhumaan terapeutin kanssa ja pohtimaan tilannetta ja eri ratkaisuja. Kuulostaa siltä, että tuota tilannetta sinun on vaikea ratkoa itse.
Voimia! Kaikki muuttuu vielä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti kuulostaa siltä, että miehelläsi on toinen nainen. Kärsii asiasta huonoa omaatuntoa ja purkaa sen sinuun. Tätä tukee myös viikon "katoaminen".
Sun kannattaa ajatella itseäsi ja "varmistaa selusta". Et joudu pulaan, jos mies ilmoittaa
haluavansa yhtäkkiä erota.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun kannattaisi mennä puhumaan terapeutin kanssa ja pohtimaan tilannetta ja eri ratkaisuja. Kuulostaa siltä, että tuota tilannetta sinun on vaikea ratkoa itse.
Voimia! Kaikki muuttuu vielä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei enää rakasta sinua ja/tai lapsiperhearki on muuttunut hänelle vastenmieliseksi. Käyttäytymällä sinua kohtaan huonosti mies odottaa, että saat tarpeeksesi ja otat eron. Näin hän ei ole tarinan pahis eikä hylännyt perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka keskustella ihmisen kanssa joka ei suostu puhumaan?
Kun kaikki tämä alkoi (nyt ei puhuta mistään yhden kuukauden kriisistä) niin yritin hakea läheisyyttä. Halailin yms. Nytkun aika on kulut en enää sitä itsekkään tee. Tuntuu vaan niin pahalta yrittää olla toisen lähellä joka työntää sinua vaan pois...
Tuo toisen naisen teoria on pyörinyt minunkin päässä. Mutta en usko siihen koska mies on niin paljon kotona, että en tiedä missä välissä hän kerkeäisi toista naista tapaamaan. Tietenkään en voi tietää mitä sillä viikolla tapahtui kun ei ollut kotona, mutta ongelmat alkoivat jo paljon ennen sitä...
Olen itse tällä hetkellä myös melko vakavasti sairaana ja ollut pitkällä sairaslomalla. Se on myös osasyy siihen, että olen aivan loppu tämän tilanteen kanssa koska kaipaan vierelleni ihmistä joka tukee ja pitää kädestä kun tuntuu etten enää yksin tämän sairauden kanssa pärjää... Onneksi minulla on hyvät välit muihin sisaruksiini ja vanhempiin jotka tukevat, mutta kyllä sitä toivoisi omalta puolisoltaankin.
Ap
Sanotko takaisin vai alat itkeä?
Kannattaisi pyytää miestä istumasn alas ja kysyä suoraan, mikä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah... sairautesi... onko se muuttanut sinua tai käyttäytymistäsi tai sitä mitä teet kotona tai jotain muuta sinuun ja miehesi liittyvää - mieti tarkaan ennen kuin vastaat. Ei sillä että se olisi hyväksyttävä syy miehellesi mutta ehkä alku lähteä purkamaan tilannetta.
Tämä ajatus tulee tilanteesta jossa ystäväni sairastui vakavasti ja joutui pakosta muuttamaan tekemisiään ja tapojaan. Miehensä lopulta jätti hänet kommentoiden että "en minä tätä tilannut kun sun kanssa naimisiin menin"...
Joku ongelmahan miehellä on, kun käytös on noin radikaalisti erilainen. Ja totta puhut, helvetin vaikea sinun on syytä selvittää, kun toinen ei kommunikoi. Voit tehdä ns. oman osuutesi ja kertoa nämä tekemäsi havainnot (ja milloin ne alkoivat). Plus kerrot, että tilanne on sinulle raskas, eikä hänellä ole oikeutta pitää sinua epätietoisuudessa. Jos miehesi ei ihan oikeasti anna vastinetta (heti ja vähän ajan päästä), voit mielestäni esittää asumista eri osoitteissa. Et tarvitse lisästressiä ja epäkunnioittavaa käytöstä mieheltäsi, varsinkaan kun sinulla on terveytesi kanssa häikkää. Matkan päästä näkee selvemmin, mihin suhteesta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ah... sairautesi... onko se muuttanut sinua tai käyttäytymistäsi tai sitä mitä teet kotona tai jotain muuta sinuun ja miehesi liittyvää - mieti tarkaan ennen kuin vastaat. Ei sillä että se olisi hyväksyttävä syy miehellesi mutta ehkä alku lähteä purkamaan tilannetta.
Tämä ajatus tulee tilanteesta jossa ystäväni sairastui vakavasti ja joutui pakosta muuttamaan tekemisiään ja tapojaan. Miehensä lopulta jätti hänet kommentoiden että "en minä tätä tilannut kun sun kanssa naimisiin menin"...
Kyllä sairauteni on minua muuttanut. Asioiden tärkeys järjestys on muuttunut. En kuitenkaan koe, että muutos olisi ollut mitenkään negatiivinen. Sitä en tiedä miten mieheni sen näkeen...
Haluaisin kovasti keskustella mieheni kanssa, mutta häntä on niin mahdottoman vaikeaa saada avautumaan ja puhumaan.
Ap
Kiitos hirveästi kommenteistanne!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairautesi on aktivoinut miehessäsi jonkun trauman. Usein vaikeista oloista tulevat ei kestä toisen heikkoutta. Heidän maailmansa on jostain kohtaa jäykkä ja hauras. He masentuvat itsekin tietämättään.
Koska hän ei ole hyötynyt terapiasta, hänen luonteessaan on jokin ylipääsemätön solmu.
Eihän ketään saa haukkua. Jos siitä lähdettäis?
Mä tekisin niin että pohtisin omat rajat. En tarkoita että sä määräät yhteiset säännöt vaan omasi.
Sen jälkeen voit esittää ne sun miehelle. Ja se saa kertoa omat prioriteettinsä.
Jos te ette osaa keskustella rakentavasti ja kuunnella toisianne niin täytyy hakea apua vaikka neuvolan terapiasta. Sen jälkeen voi hyvillä mielin ajatella että suhteessa on kaikkea koitettu kun eroaa.
Sulla oli pitkä litanja mitä kaikkea mies on jättänyt tekemättä, teitkö sitäkään niitä?
Kannattaako enempi sanoa mitä kaipaa kuin tehdä lista mitä toinen ei ole tehnyt?
Minusta tuo teidän tilanne selviäisi KESKUSTELULLA. "Mä taidan illalla hakea patjan. Hakisitko sä vaikka petivaatteet? "
On hankala sanoa miksi sun mies äksyilee sulle. Ehkä se ei olisi tahtonut vieraita yöksi? Ehkä sä käyttäydyt marttyyrimaisesti kun haet patjan? -tyyliin: "taas mä saan hoitaa kaiken?"
Hautaa sotakirves ja toimikaa yhdessä.
Tuskin se kaikki on miehen syytä!