Miten pian synnytyksen jälkeen aletaan tehdä asioita kuten ennen?

Sitten kun pystyt.

Ei sille ole mitään aikarajaa. Riippuu ihan siitä, miten synnytys on mennyt ja millainen olo on. Nykyään kai on muotia aloittaa kuntosaliharjoittelu heti, mutta kannattaa oikeasti kuunnella kehoa. Se vaatii palautumista, ei vain synnytyksestä, vaan myös raskaudesta. Ja imetyksen alkukin vaatii energiaa ja AIKAA. Maito nousee paremmin, kun makaa sohvalla vauva sylissä. 

Varmaan ihan oman voinnin mukaan.

Itse repesin pahasti ja kuuteen viikkoon en saanut nostaa mitään vauvaa painavampaa. Olin myös niin väsynyt synnytyksestä, että mies teki käytännössä kaikki kotityöt kaksi ekaa viikkoa.

Itse lepäilin ja hoidin vauvaa. Yritin myös vähän ulkoilla. Parin viikon jälkeen olo oli parempi ja vauvankin sai viedä ulos joten ulkoilin vauvan kanssa ja tein kevyitä kotitöitä.

Kyllähän toiset on hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen ja elävät arkea ihan normaalisti.

Muistuta sitten miestä että pysyy kotona ja auttaa sua! Mun mies ajatteli isyyslomastaan että nyt on ylimääräistä lomaa lähteä kaverin mökille rellestää, mutta tuli lopulta vähän toisiin ajatuksiin kun tiukasti sanoin,..

Kuulostele vointiasi, nauti vauvasta ja lepää. Tiskit, imuri ja kuntosalit ei katoa muutaman päivä aikana. Anna vastuuta miehelle, nyt on hänen aikansa olla apuna ja tukena. Usko pois, ehdit vielä tehdä kotitöitä tylsistymiseen asti!

No älä ainakaan ole siinä uskossa, että alatien jälkeen ponkaiset heti sairaalasängystä ja olet elämäsi kunnossa. Itse olin 3 päivää sairaalassa täysin lamaantuneena kivusta synnytyksen jälkeen. En pystynyt nostamaan vauvaa tai vaihtamaan vaippoja saati kävelemään tai istumaan. Voi toki olla että pääset helpommalla, mutta mulla oli vähän vähemmän zombiolo ehkä kuukausi synnytyksen jälkeen. Valmista siis miestä siihen tai hanki muita apujoukkoja. Ja tee pakastin valmiiksi täyteen ruokaa. Alku vauvan kanssa voi olla siis aika kauheaa, vielä jos tulee päälle imetysvaikeuksia ym.

Sori kauhuskenaariot, mutta oikeesti ei kannata liikaa vauva-ajalta.

Kolmantena päivänä tavanomaisesti sujuneesta alatiesynnytyksestä oli puutarhatöissä, kitkin rikkaruohoja, leikkasin pensaita. Ja tein kotitöitä sisällä muutenkin. Vointi hyvä, arki jatkuu vaikka vauva.

Vierailija kirjoitti:

No älä ainakaan ole siinä uskossa, että alatien jälkeen ponkaiset heti sairaalasängystä ja olet elämäsi kunnossa. Itse olin 3 päivää sairaalassa täysin lamaantuneena kivusta synnytyksen jälkeen. En pystynyt nostamaan vauvaa tai vaihtamaan vaippoja saati kävelemään tai istumaan. Voi toki olla että pääset helpommalla, mutta mulla oli vähän vähemmän zombiolo ehkä kuukausi synnytyksen jälkeen. Valmista siis miestä siihen tai hanki muita apujoukkoja. Ja tee pakastin valmiiksi täyteen ruokaa. Alku vauvan kanssa voi olla siis aika kauheaa, vielä jos tulee päälle imetysvaikeuksia ym.

Sori kauhuskenaariot, mutta oikeesti ei kannata liikaa vauva-ajalta.

Sinä et ollut elämäsikunnossa, mutta voitko kuvitella, että joku muu voisi ollakin ihan hyvässä ja toimintakykyisessä kunnossa??

Vierailija kirjoitti:

Kolmantena päivänä tavanomaisesti sujuneesta alatiesynnytyksestä oli puutarhatöissä, kitkin rikkaruohoja, leikkasin pensaita. Ja tein kotitöitä sisällä muutenkin. Vointi hyvä, arki jatkuu vaikka vauva.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei pitäisi miettiä vain äidin kuntoa, vaan myös vauvan parasta: nelipäiväisen kuuluisi olla äidin rinnalla melkeinpä vuorokauden ympäri, vaikka äiti fyysisesti pystyisikin puutarhatöihin. Se ensimmäisten päivien ja viikkojen pesimisvaihe on tärkeä vauvalle, imetyksen onnistumiselle ja kiintymyssuhteelle.

[/quote]Sinä et ollut elämäsikunnossa, mutta voitko kuvitella, että joku muu voisi ollakin ihan hyvässä ja toimintakykyisessä kunnossa??[/quote]

Sisälukutaitosi? Siinähän luki että "voit toki päästä helpommalla".

Komppaan kyllä tuota, että ei todellakaan kannata odottaa liikaa lapsivuodeajalta. Kunhan jotenkin selviätte, tiskeistä viis.

Voinnin ja toipumisen mukaan. Ajoin pyörällä kauppaan noin viikon kuluttua. Kotitöitä tein heti sairaalasta päästyäni. Mies oli viettänyt kosteita varpajaisia kaveriporukalla meillä - lakanapyykkiä oli läjä. (Samaiset vieraat söivät pakastimen tyhjäksi ruuista, jotka äitini oli tarkoittanut minulle, esikoisen synnyttäneelle..). Arki alkoi heti.

Nykyisellä kokemuksella sanon kaikille ensi kertaa synnyttäville ja äidiksi tuleville: lojukaa ja KÄSKEKÄÄ miestä kotitöihin! Miehen velvollisuus on ennenkaikkea tehdä ruokaa. Käydä kaupassa. Palvella äitiä ja vauvaa - se on huolehtimista. Vauva-arki voi olla imetyksineen niin hektistä, ettei suihkuun pääse, saati seisomaan lieden ääressä. Nälkä on kova.

Oma elämäni muuttui kertarysäyksellä, kun sain esikoiseni. Paluuta entiseen ei ollut. On pitänyt koota oma persoonallisuutensa uudelleen. Entinen elämäntapa jäi taakse sillä sekunnilla. Olin vauvan kanssa 24/7 tai "kuin pallo jalassa", eikä aina hyvällä tavalla. Mutta: nyt on läheiset välit jo ison "lapsen" kanssa.

Meillä kuopus on nyt 3v enkä vieläkään elä kuin ennen. Lantioni murtui synnytyksessä, siitä seurauksena massiiviset kivut. En voi juosta, ajaa fillarilla, kuntoilla jne., koska kaikki liike satuttaa hirvittävästi. Lisäksi: seksi sattuu, ellen ole aivan paikallani.

Vierailija kirjoitti:

Voinnin ja toipumisen mukaan. Ajoin pyörällä kauppaan noin viikon kuluttua. Kotitöitä tein heti sairaalasta päästyäni. Mies oli viettänyt kosteita varpajaisia kaveriporukalla meillä - lakanapyykkiä oli läjä. (Samaiset vieraat söivät pakastimen tyhjäksi ruuista, jotka äitini oli tarkoittanut minulle, esikoisen synnyttäneelle..). Arki alkoi heti.

Ja sinä kiltisti tulit ja aloit pyykätä ja kokata? Ja sinun arki tarkoittaa tuota? Ei helvetti miten tyhmiä voi naiset olla.

Synnytin aamulla aikaisin, pääsimme kotiin seuraavan päivän iltana. Eka yö kotona oli sellaista, että vuoron perään kävimme katsomassa, hengittääkö vauva. Seuraavan päivänä aloin vähitellen tekemään kotitöitä vauvan hoidon ohella. Kaupassa kävin neljäntenä päivänä ja kun vauva oli viikon vanha, lähdimme eka kertaa brunssille.

 

Miksi varpajaisista tulee lakanapyykkiä?

Heti minä aloin tehdä kaikkea, mies on yrittäjä eikä voinut mitään isyyslomia pitää. Koirien kanssa lenkille, ruokakauppaan, siivoukset, pyykinpesut... Olin kyllä molempien synnytysten jälkeen hyvässä kunnossa, en ole saanut yhtään repeämää enkä tikin tikkiä. Kaikkihan eivät ole näin onnekkaita. En tiedä miten olisin pärjännyt, jos olisin ollut tosi kipeänä. 

Vierailija kirjoitti:

Heti minä aloin tehdä kaikkea, mies on yrittäjä eikä voinut mitään isyyslomia pitää. Koirien kanssa lenkille, ruokakauppaan, siivoukset, pyykinpesut... Olin kyllä molempien synnytysten jälkeen hyvässä kunnossa, en ole saanut yhtään repeämää enkä tikin tikkiä. Kaikkihan eivät ole näin onnekkaita. En tiedä miten olisin pärjännyt, jos olisin ollut tosi kipeänä. 

Kyllä minäkin olisin kyennyt heti kotihommiin ja pakkohan jotain oli tehdäkin, mutta kiva oli, kun mies teki ruokaa ja imuroi ennen kuin palasi parin viikon jälkeen töihin. Miehen kotonaolo mahdollisti pitkät vaunulenkit yhdessä, kun ei tarvinnut huolehtia päivällisestä tai kaupassa käymisestä. Vauvan kanssa käytiin ensimmäisen viikon jälkeen joka päivä joko lounaalla tai aamiaisella tai ainakin kahvilla.

Olen kyllä kyennyt toimimaan melkein normaalisti pari päivää synnytyksen jälkeen vaikka alapää oli muusia. Tuli 13 tikkiä. Mutta ei kotona tarvinnut heti mitään tehdä...mies oli siivonnut ja pessyt pyykkiä ja käynyt kaupassa. Elo oli sellaista aika rauhallista vauva-arkeen totuttelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmantena päivänä tavanomaisesti sujuneesta alatiesynnytyksestä oli puutarhatöissä, kitkin rikkaruohoja, leikkasin pensaita. Ja tein kotitöitä sisällä muutenkin. Vointi hyvä, arki jatkuu vaikka vauva.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei pitäisi miettiä vain äidin kuntoa, vaan myös vauvan parasta: nelipäiväisen kuuluisi olla äidin rinnalla melkeinpä vuorokauden ympäri, vaikka äiti fyysisesti pystyisikin puutarhatöihin. Se ensimmäisten päivien ja viikkojen pesimisvaihe on tärkeä vauvalle, imetyksen onnistumiselle ja kiintymyssuhteelle.

Suurin osa suomalaislapsista on ihan täyspäisiä, vaikka eivät ole viettäneet elämänsä ensiviikkoja tissiin nyöritettyinä. On ihan turhaa pesiä vauvan kanssa, jos ei aio olla kotona seuraavaa 6 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmantena päivänä tavanomaisesti sujuneesta alatiesynnytyksestä oli puutarhatöissä, kitkin rikkaruohoja, leikkasin pensaita. Ja tein kotitöitä sisällä muutenkin. Vointi hyvä, arki jatkuu vaikka vauva.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei pitäisi miettiä vain äidin kuntoa, vaan myös vauvan parasta: nelipäiväisen kuuluisi olla äidin rinnalla melkeinpä vuorokauden ympäri, vaikka äiti fyysisesti pystyisikin puutarhatöihin. Se ensimmäisten päivien ja viikkojen pesimisvaihe on tärkeä vauvalle, imetyksen onnistumiselle ja kiintymyssuhteelle.

Neljäs lapsemme syntyi illalla, kotiuduimme seuraavana päivänä ja olin niin hyvässä kunnossa, että rupesin suorittamaan normi arkea saman tein.

Imetin puolitoista vuotta, lapsistamme tämä on rauhallisin. Vaikka siellä sängyssä ei makaakaan kuin lahna vauvan kanssa, niin lapsesta saattaa tulla täysipäinen.